Maailman suurimman lentokoneen raakile, raskaan sarjan kuljetuskone Antonov 124 ’Ruslan’, on vaikuttava näky. Sellaisia käy Suomessa vain harvakseltaan, yleensä Helsinki-Vantaalla tai Tampere-Pirkkalassa. Kaupallisia lentoja konetyypillä lentää vain muutama yhtiö maailmassa: suurimpina venäläinen Volga Dnepr Airlines ja ukrainalainen, koneen valmistajan oma, Antonov Design Bureau. Suomessa käyvistä Ruslaneista ylivoimaisesti suurin osa kuuluu Volga Dneprille.
Helsinki-Vantaalla vieraili maanantaista 18.9. tiistaihin 19.9. harvinaisempi Antonov Design Bureaun, eli Antonov Airlinesin omistama yksilö. Se saapui perille Maryn kaupungista Turkmenistanista. Laskutelineet koskettivat kiitotietä 04L kello 16.46. Kone rullasi suurten rahtikoneiden vakiopaikalle Jetflite OY:n hangaarin ja rekkaporttien eteen. Ruslan viipyi Helsingissä lähes tarkalleen vuorokauden, nousten Helsingistä seuraavana päivänä noin kello 16.30 kohti Saksan Leipzigiä. Sieltä se jatkoi keskiviikkona läntiseen Afrikkaan, Senegalin pääkaupunkiin Dakariin. Lastin tarkka sisältö jäi arvoitukseksi, mutta ilmeisesti kone kuljetti jotain raskasta metallitavaraa.
Antonov Airlinesin Ruslan, rekisterinumero UR-82007, on valmistunut vuonna 1987. Konetta on sittemmin modifioitu. Väritystä koristavat suuri ANTONOV-teksti peräsimessä ja Ukrainan lipun väriset raidat. Kuva: Benjamin Helander.
Maatalouslentokone tämäkin
An-124:n valmistaja perustettiin heti toisen maailmansodan jälkeen Novosibirskissa, keskellä Neuvostoliittoa vuonna 1946. Hallinnon tarkoituksena oli perustaa maatalouslentokoneita valmistava tehdas. Se sai nimen Design Bureau = suunnittelutoimisto. Pääsuunnittelijaksi nimitettiin insinööri Oleg Konstantinovitš Antonov, jonka mukaan koko yritys myöhemmin nimettiin. Vuonna 1952 tehdas siirrettiin aivan Neuvostoliiton länsiosaan, Kiovaan, nykyiseen Ukrainaan. Siksi Antonovista tuli myöhemmin ukrainalainen yritys.
Antonov valmisti vuodesta 1947 lähtien jo montaa mallia, esimerkkeinä legendaariset An-2 (kaksitaso), An-12 (nelimoottorinen potkurikone), An-24/26 (kahdella mäntämoottorilla varustettu matkustaja/rahtikone) sekä An-22 Antei (neljällä potkuriturbiinilla varustettu iso kuljetuskone). Vuonna 1971 Antonov aloitti superraskaan, nelimoottorisen, pitkän kantaman An-124 Ruslan -kuljetuskoneen suunnittelun.
Jätin suunnittelu kesti kaikkiaan 11 vuotta, kun se teki ensilentonsa vuonna 1982. Koneen suunnitteli Oleg K. Antonov tiimeineen. Projektin suuruudesta valmistajalleen kertoo myös se, että prototyyppien osia valmistettiin kaikkiaan kolmella eri tehtaalla ympäri Neuvostoliittoa: Kiovan lisäksi nykyisesessä Uzbekistanissa Taškentissa ja Venäjän Uljanovskissa.
Ruslanin sotilasversio on käytössä vain Venäjän Ilmavoimien 224:llä lentolaivueella, joka peri ne Neuvostoliitolta. Koneesta kehitettiin pian myös siviiliversio, joka kantaa nimeä An-124-100 (v. 1992). Siis myös esimerkiksi tämä Helsingissä käynyt Antonov Airlinesin yksilö oli juuri tällainen 124-100. Vielä myöhemmin, vuonna 1984, Ruslanista alettiin kehittää jotain vielä paljon suurempaa: tuloksena oli joulukuussa 1988 ensilentonsa tehnyt An-225 ’Mrija’, (’suuri’).
Se, siis vain yksi yksilö, kehitettiin kuljettamaan Neuvostoliiton Energija-Buran avaruusskukkulaa ”päänsä päällä”. Itse sukkula lensi lopulta vain yhden miehittämättömän lennon, mutta Mrijan tarina vasta alkoi – se on nykyään erikoistunut superraskaisiin kuljetuksiin yli 600 000 kilon lentoonlähtöpainollaan ja ennätyksellisellä 250 000 kilon hyötykuormallaan. Tärkeimmät erot pikkusisko Ruslaniin ovat kaksi lisämoottoria, pidennetyt siivet ja runko sekä kaksoisperäsin. Mrijan omistaa sama Antonov Airlines, joka omistaa nyt Helsingissä käyneen Ruslanin ja sen kuusi sisarta.
Antonov An-124 Ruslan. Kuva: Benjamin Helander.
Mofidioinneilla lisää lentovuosia
Antonov Airlinesin seitsemän Ruslania ovat modifioituja versioita: mallimerkintä on An-124-100M-150. Vuonna 2007 modifioitu konetyyppi sai AR IAC:in sertifioinnin, joka mahdollisti sille 50 000 tunnin, 10 000 lennon tai 45 vuoden kokonaiskäyttöiän. Sitä aikaisemmin sertifiointi oli 25 vuodelle. Ruslanilla on siis vielä käyttövuosia jäljellä, vaikka moni yhtiö onkin luopunut omistaan 2000-luvulla. Konetyypin Ivchenko-Progress D-18T:n 3-sarjan suihkumoottoreitakin aiotaan vielä kehittää ja päivittää.
Alkuperäisenkin An-124:n teknisissä tiedoissa on suuria lukuja, tässä on joitain modifioidun version speksejä: maksimi lentoonlähtöpaino 402 tonnia, hyötykuorma 150 tonnia, kantama 5400 kilometriä (120 tonnin kuormalla), kokonaispituus 69,1 metriä, siipien kärkiväli 73,3 metriä ja siipipinta-ala 628 neliömetriä.
Nykyaikaiset suuret rahtikoneet, kuten Boeing 747-8f päihittävät vanhan 124:n paperilla, mutta minkään rahtitila ei tosiasiassa ole yhtä viisaasti käytettävissä. Ruslanin voi lastata edestä ja takaa. Takaa aukeavat pakettiautomaisesti kaksi luukkua ja tavarat nostetaan kyytiin integroidulla, satamanosturi-tyyppisellä ratkaisulla, jolla voi nostaa kerralla peräti 40 tonnia. Edessä aukeaa ylöspäin valtava nokka, jonka takaa voi laskea rampit maahan. Lisäksi koneen nokkalaskutelineet (niitä on kaksi vierekkäin) saadaan paineilmalla ”niiaamaan”, jolloin lastauskorkeus on hyvin matala. Kyytiin voi siis ajaa vaikka millä.
Modifioidussa versiossa on parannettu ainakin näitä ominaisuuksia: uusi huoltosuunnitelma (huoltoväli 500 lentotuntia), vahvempi runko (mahdollisti hyötykuorman nousun 30 tonnilla), uudet navigointi- ja tutkalaitteet, täysin automaattinen luistonestojärjestelmä (mahdollisti laskukiidon lyhentymisen peräti 30 prosentilla), välttämätöntä miehistöä tarvitaan kuuden sijaan neljä (esim. uusi moottorinvalvontajärjestelmä), uusi ilmanvaihto, vahvistetut laskutelineet ja renkaat, erillinen maaliikenteen valvontajärjestelmä rullattaessa sekä erilaisia miehistön työtä helpottavia elektronisia apujärjestelmiä. Paljon on kone siis yli 30-vuotisen historiansa aikana kehittynyt. Se on käyttötarkoitukseensa hiottu, paljon modernia teknologiaa sisältävä suuri kuljetuskone.
Antonovin rinnalla Finnairin Airbus näyttää pienkoneelta. Hauskana yksityiskohtana International Cargo Transporter -tekstin alapuolella lukee puhelinnumero, fax ja sähköpostiosoite, joilla koneen voi tilata omiin tarkoituksiinsa! Kuva: Benjamin Helander.
Lopuksi vielä vähän erityisempiä tai erikoisempia rahtitavaroita, joita Antonov 124 Ruslaneilla on kuljetettu:
Tutkimussukellusvene, metrojunan vaunuja, 90-tonninen vesivoimala, raskaita helikoptereita, panssarivaunuja, raskas Liebherr-nosturiauto, 109-tonninen tavarajunan veturi, Boeing 777:n moottoreita (maailman tehokkain ja suurin suihkumoottori), huviveneitä, Tupolev Tu-204 -koneen runko (Boeing 757:n kokoinen matkustaja/rahtikone), kantoraketteja, suuri graniittinen obeliski (Italiasta Etiopiaan) ja jopa joulukuusia!
Lähteitä: Antonov, flugzeuginfo.net, Flightradar24
Teksti ja kuvat: Benjamin Helander
