Hornet-hankinta itse koettuna, ilman solmionleikkauksia tai muutakaan hölynpölyä: esiselvityskierroksella Hornet oli arveltu Suomelle liian kalliiksi. Niinpä kone tuli mukaan valintakilpailuun vasta, kun McDonnell Douglas otti yhteyttä ja informoi Ilmavoimia koneesta ja ilmeisesti sen kustannustasosta.
Teksti: Hasse Vallas
Tilaa Siivet-lehti: https://siivet.fi/tilaa/
Valinnan julkistamisessa todettiin, että Hornet oli ollut hyvä kaikilla osa-alueilla. Koneen suurten valmistussarjojen taloudellisuus oli johtanut siihen, että Hornet oli todettu lopulta toiseksi taloudellisimmaksi koko joukosta.
Valinta oli kuitenkin julkisuuteen yllätys, vaikka ennakkosuosikit olivat olleet F-18 Hornet ja F-16 Falcon -hävittäjä, ruotsalaisen Gripenin ohella. Kilpailun aikana F-16-koneesta oli tarjottu parempaa C/D-versiota, koska General Dynamicsilla oli havaittu, ettei vanhempi A/B-versio olisi pärjännyt kisassa vanhentuneen varustelunsa johdosta.
F-16-hävittäjä oli todettu erinomaiseksi lähitaistelukoneena, mutta se ei pärjännyt Hornetin monipuolisille ominaisuuksille. General Dynamics oli tiettävästi tehnyt vielä viime hetkillä aletarjouksen, mikä oli ilmeisesti edullisin, mutta se perustui koneiden valmistukseen USA:ssa. Suomelle oli tuolloin tärkeää koneiden kokoonpano Suomessa, jolloin uuteen koneeseen päästään perehtymään syvällisesti.
Myös Saabin Gripen oli julkisuuden veikkauksissa vahvoilla. Saabilla nähtiin olevan jonkinlainen kotikenttäetu. Olihan osa korvattavasta kalustostakin Saabin Drakeneita. Teollinen yhteistyö Ruotsin kanssa sekä suhteet ilmavoimien kesken olivat jo läheiset. Tuolloin puhuttiin paljon myös Pohjoismaisesta yhteistyöstä.
Gripenin ongelmaksi itse valinnassa paljastui koneen keskeneräisyys ja tekniset vastoinkäymiset, joita valmistaja ei ollut mitenkään paljastanut meille suomalaisille toimittajille. Koneen modernius oli kärki-info, jolla Saab jyräsi viestinnässään ja julkisuudessa.
Tuolloin koin kuinka mahdotonta toimittajan oli päästä tällaisessa prosessissa salaisten totuuksien sisään. Ainoastaan ilmavoimien koelentäjien ja koelentoinsinöörien osaaminen ja kyvykkyys olivat paljastaneet valitsijoille koneen keskeneräisyyden. Samalla oli paljastunut sekin, että Miragen lisäksi myös Gripeneitä olisi saatu budjettiraamilla lukumääräisesti vähemmän kuin Horneteja tingitystikin.
Venäjä tarjosi MiG-29-hävittäjäänsä. Ennen kuin koneita alettiin edes koelentää ilmavoimien koelentäjien toimesta talvella 1992 Kuoreveden Hallissa, oli ilmavoimissa tehty eräänlainen short-listaus, jossa kone pudotettiin pois toiselta evaluaatiokierrokselta.
Koneen kustannusrakenne oli osoittautunut paljon läntisiä ehdokkaita korkeammaksi. Koneen käyttöiän oli todettu olevan vain puolet kilpailijoiden elinkaaresta. Suomeen oli kantautunut tietoja MiG-29-koneen tuotannon lopettamisesta ja ongelmista varaosatoimituksissa Venäjänkin ilmavoimille, joten kone putosi selvästi pois laskuista.
Keväällä 1992 venäläiset havahtuivat tilanteeseen. Valtaan noussut presidentti Boris Jeltsin antoi hallinnollisen määräyksen myydä Suomelle MiG-29- ja MiG-31-hävittäjiä. Venäjän Suomen suurlähettiläs Juri Derjabin tapasi ministeri Elisabeth Rehnin.
Tapaaminen sai Ilmavoimat lähettämään delegaation Venäjälle. Uudelleen tarkastetuissa MiG-29:n spesifikaatioissa ei havaittu mitään uutta, mutta korrektius venäläisten suuntaan oli näin hoidettu.
Maailmanlaajuisestikin Suomen hävittäjävalinnan arviointiprosessi oli poikkeuksellisen laaja ja syvällinen, minkä jälkeen varsinainen valintapäätös tehtiin valtiojohdossa pragmaattisesti, nopeasti ja omaehtoisesti.
Kotimainen jälkispekulointi ja ulkomainen katkeruus, varsinkin ruotsista, provosoi muuten pidättyvän presidentti Mauno Koivistonkin liikkeelle. Helsingin Sanomille antamassaan lausunnossa hän korosti päätöksen perustuneen puhtaasti hävittäjien teknisten ja käyttötaloudellisten ominaisuuksien pohjalle.
Jälkikäteen Hornetien valinnalle on keksitty jos jonkinlaisia poliittisia tekosyitä. Näin ei ollut: valintaporukalle Hornet oli selvä valinta – ylivoimainen. Virallinen selvitys tositti valinnan silloin, kuten nytkin. Rehn ei tehnyt poliittista valintaa, vaan esitteli asian selvityksen pohjalta. Siihen pohjautui hallituksen päätös. Päätös johti lähempään suhteeseen Yhdysvaltojen kanssa, mistä Suomelle ei ole ollut ainakaan haittaa.
Hornet oli dokumentoidusti selvä voittaja, ja on kaiken sen kansainvälisessä yhteistoiminnassa ja lentäjiemme taidossa osoittanut. M.O.T.
Kaikki viittaa mielestäni siihen, etteivät HX-hankinnassakaan mustat hevoset riehu, vaan arviointi tehdään jälleen maailmallakin huomiota herättävällä asiantuntemuksella. Haluan uskoa, että poliittinen päätöksenteko on pragmaattisuudessaan entisen kaltainen, toteaa Hornet-valintaa seurannut lentoniilo.
