Mitä Suomi on HX-hankkeessa oikein ostamassa? Monilla ilmailua ja jopa sotilasilmailua seuraavilla on hankinnasta epäselvyyksiä, sillä termi “hävittäjähankinta” on itsessään jopa hieman rajaava. Kyllä, Suomi on ostamassa F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjien tilalle uusia lentokoneita mutta ei pelkästään hävittäjiä.
Eräs yleinen toteamus HX-hankkeen kulmilta on, että “Suomi on pyytänyt tarjouksen nimenomaan hävittäjistä.”
Tämähän ei pidä lainkaan paikkaansa, sillä HX-hankkeessa on kyse “Hornetin suorituskyvyn korvaamisesta” – ei siis hävittäjien hankinnasta 1:1-suhteessa.
Valtioneuvoston virallisen lausuman mukaan “HX-hankkeen tehtävänä on tuottaa annetuilla resursseilla paras mahdollinen sotilaallinen suorituskyky osaksi puolustusjärjestelmää. Tavoitteena on, että HX-hankkeen myötä saatava suorituskyky ei vain korvaa Hornet-kaluston suorituskykyä, vaan se tuo mahdollisimman suuren lisäarvon koko puolustusjärjestelmälle.”
“Suorituskyky syntyy kunkin monitoimihävittäjävaihtoehdon ympärille rakentuvasta ja neuvoteltavasta hankintakokonaisuudesta. Kokonaisuus pitää sisällään 64 lentokoneen lisäksi muut tekniset järjestelmät, koulutusjärjestelmät, tarvittavat huoltovälineet, testilaitteet ja varaosat sekä aseet, sensorit ja muut tarvittavat tyyppikohtaiset tukitoiminnot.”
HX-hankkeen ohjelmajohtaja Lauri Puranen on puolestaan todennut, että “hintakaton puitteissa on rakennettava suorituskyvyn kokonaisuus, joka sisältää paitsi koneet ja niiden asejärjestelmät, myös muut HX-järjestelmän vaatimat osat. Näitä ovat mm. tukeutumis-, koulutus- ja huoltojärjestelmä, puolustusjärjestelmään integroitumisen vaatimat johtamis- ja tietojärjestelmien muutokset sekä turvallisuuskriittisen infran rakentaminen.”
HX-hanke on edelleen osa laajempaa Puolustusvoimien prosessia, johon liittyvät myös muut ilmatorjuntajärjestelmät ja ylipäätään Suomen kyky ja maanpuolustuskapasiteetti. HX-hankkeen 10 miljardin euron hintakaton sisään täytyy siis mahduttaa sekä lentävä kalusto että kaiken muun kyvykkyyden että tukijärjestelmien rakentaminen.
Huomionarvoista onkin se, että HX-hankkeen osanottajilla on Suomen tarjouspyynnön ja tarkennetun tarjouspyynnön puitteissa täysi vapaus tarjota omasta ja käytössään olevasta tuotevalikoimasta sellainen paketti, joka vastaa heidän mielestään parhaiten Suomen esittämiin skenaarioihin ja tarpeisiin. Tarjous voi siten sisältää pelkkien hävittäjien ja niiden ympärille rakennettavan infran lisäksi muutakin.
Niinpä esimerkiksi Ruotsi on tarjonnut yksipaikkaisten JAS 39E Gripen -koneiden lisäksi kaksipaikkaisia JAS 39F Gripeneitä sekä Saab GlobalEye -valvontakoneita. Boeing puolestaan tarjoaa F/A-18 E/F Super Hornet -hävittäjien rinnalla myös elektroniseen sodankäyntiin erikoistuneita EA-18G Growlereita. Molempien tarjoukset on hyväksytty käsittelyyn siinä missä pelkkiä monitoimihävittäjiä sisältävät tarjoukset. GlobalEyet tai Growlerit eivät ole kummatkaan ilmaisia kaupanpäällisiä vaan olennainen osa valmistajien tarjousta.
Yksinkertaistettuna HX-hankkeessa ei haeta yksinomaan uusia monitoimihävittäjiä vaan laajempaa kokonaisuutta, koostui se sitten yhdestä ainoasta tai useammasta konetyypistä aseineen, sensoreineen ja tukijärjestelmineen.
Ilmavoimien tehtävä on selvittää onko maanpuolustuksellinen tehokkuus paras mahdollinen yhdellä tehokkaalla monitoimihävittäjätyypillä vai syntyykö kokonaisvaltaisempi puolustuskyky kokonaisen maanosan tutkat ja viestijärjestelmät tukkivan ELSO-koneen tai tutkavalvonta/taistelunjohtokoneen tuella. Mutta kuten todettua, Suomi ei ole välttämättä ostamassa vain ja ainoastaan hävittäjää – vaan kokonaisen järjestelmän, jossa voi olla 64 konetta, alle 64 konetta tai yli 64 konetta; yksi, kaksi tai kolme konetyyppiä sekä kaikki niiden ympärille tarvittavat järjestelmät.
Ilmavoimat tekee HX-päätöksensä hankinnasta vuonna 2021.
Teksti: Jukka O. Kauppinen
