Onnettomuustutkintakeskus (OTKES) on julkaissut kaksi onnettomuustutkintaselostusta vuonna 2019 ultrakevyille lentokoneille sattuneista onnettomuuksista. Varsinaisten onnettomuustutkintojen lisäksi OTKES esittää, ettei Suomessa annettava ultrakevytlentokonekoulutus välttämättä takaisi riittäviä valmiuksia turvalliseen lentoharrastukseen.
Suomen Ilmailuliitto (SIL) muistuttaa, että Suomen ultrakevytkoulutuksessa noudatetaan Suomessa Ilmailuliiton laatimaa ultrakevytlentokoulutuksen koulutusohjelmaa, jonka Liikenne- ja viestintävirasto Traficom on hyväksynyt. Ultrakevytlennonopettajan kelpuutusvaatimuksista määrätään ilmailumääräykessä PEL M2-71, joka on tullut voimaan 6.6.2019.
Koulutusohjelmaa noudattaen on Suomeen valmistunut satoja ultrakevytlentäjiä, ja sitä kehitetään jatkuvasti. Sen rakenne on jo nyt pitkälti yhtenevä OTKESin mainitsemien EASA-koulutusohjelmien (LAPL ym.) kanssa. Ohjelma on rakennettu nimenomaan suomalaisiin olosuhteisiin ja ultrakevytlentämiseen, joihin se soveltuu hyvin. Kansallista ohjelmaa pystytään kehittämään joustavasti vastaamaan toimintaympäristöämme. Koulutus antaa harrastajalle riittävät yleis- ja perustiedot lentämisen tekniikasta, turvallisuudesta ja itse lentämisestä ultrakeveillä lentokoneilla.
Entistä paremman turvallisuuden takaamiseksi Ilmailuliiton lentoturvallisuustyöhön on saatava lisää resursseja, kuten OTKESkin kehottaa.
Turvallisuustoimintaan tarvitaan resursseja
OTKES kehottaa tutkinnassaan resursoimaan riittävästi ilmailun turvallisuustyöhön.
Nykyisellään SIL analysoi viranomaisen raportointijärjestelmään kirjattuja poikkeamia vapaaehtoisvoimin. SIL Turvallisuustoimikunta saa poikkeamista vuosiyhteenvedon, mutta sillä ei ole pääsyä viranomaisten raportointijärjestelmiin tai analysoinnissa tarvittavaan yksityiskohtaiseen tietoon. Nykyisessä mallissa haasteena on se, että kerättävää tietoa ei saada kokonaisuudessaan SIL:oon, jossa vahvin harrasteilmailun osaaminen on. OTKES lopetti harrasteilmailun onnettomuuksien tutkimisen joitain vuosia sitten muuten kuin poikkeustapauksissa.
Ilmailuliiton toiminnanjohtaja Timo Latikka lupaa, että liitto voisi tehdä huomattavasti enemmän.
“Poikkeamatiedon kerääminen, analysointi ja niiden pohjalta tehtävä turvallisuustyö vaativat resursseja, joita Ilmailuliitolla ei ole ollut vuoden 2012 jälkeen. Liitto sinänsä on joustava ja ketterä asiantuntijaorganisaatio, jonka toiminta mielletään ilmailijoilta ilmailijoille tapahtuvaksi.”
Raportointimekanismien lisäksi on tärkeää kehittää toimintaa niiden pohjalta. Latikka ehdottaa yhteistyötä:
“Liitto on keskustellut toistuvasti Liikenne- ja viestintäviraston kanssa erilaisten analyysi- ja turvallisuustoiminnan tehtävien siirtämisestä joko suoraan liittoon tai liiton suorittamiksi viranomaisen apuna. Tällöin toiminta olisi lähellä ilmailijoita ja toiminnan ketterä kehittäminen olisi mahdollista. Tämä on mahdollista, kun OTKESin ehdottama rahoitus toteutuu.”
Ilmailuliitto tekee aktiivista turvallisuustyötä
SIL on panostanut ultrakevytlentämisen turvallisuuteen onnistuneesti jo useita vuosia. Turvallisuus on liiton strategian yksi keskeinen painopistealue.
Edunvalvonta-asiantuntija Juha Silvennoinen kertoo taustoja: “Vuonna 2014 aloitettu harrasteilmailun turvallisuushanke on toteuttanut siihen kirjattua tavoitetta, ettei harrasteilmailussa satu yhtään kuolemaan johtanutta onnettomuutta. Ennen Pirkkalan valitettavaa onnettomuutta tavoite on toteutunut useiden vuosien ajan.”
SIL toimii harrasteilmailun turvallisuuden eteen monella tasolla. Turvallisuustoimikunnan puheenjohtaja Mari Lehtonen kertoo konkretiasta: “Liittoon vuonna 2017 perustettu turvallisuustoimikunta on koonnut kerhoille turvallisuudenhallintajärjestelmän (SMS), joka luo pohjan järjestelmälliselle koulutus- ja lentotoiminnalle. Kerhoja ohjeistetaan ja kannustetaan proaktiiviseen turvallisuuteen. Lennonopettajia ja lentäjiä valistetaan jatkuvasti ja tietoa jaetaan aktiivisesti koko yhteisölle.”
Ilmailussa on aina riskejä – oppilas on huomioitava koulutuksessa
Ilmailutoiminnassa on riskejä. Ultrakevytilmailulle, kuten kaikelle muullekin ilmailulle, on määritelty hyväksyttävä turvallisuustaso. SIL on kehittänyt mallit, joiden avulla hyväksyttävälle turvallisuustasolle päästään. Liitto työskentelee jatkuvasti toiminnan kehittämiseksi niin, että turvallisuustasoilla myös pysytään.
Koulutuksen yhteneväisen sisällön ja laadun takaamiseksi SIL järjestää jatkuvasti lennonopettajien koulutuksia. Liitto myös kehittää koulutusmenetelmiä yhdessä koulutusorganisaationsa, Suomen Urheiluilmailuopiston kanssa. Vahvasti yleistynyt verkkokoulutus on hyvä, yhtenäinen pohja ilmailun perusteille, mutta yksinään riittämätön. Käytännön lentokoulutus ultrakevyillä kestääkin vähintään 25 lentotuntia (LAPL 30 h).
Ilmailuliiton puheenjohtaja Timo Hyvönen muistuttaa vuorovaikutuksen tärkeydestä koulutustilanteessa.
“Koulutustilanteessa opettajan pitää osata tulkita oppilasta ihmisenä, ja olla valmis jopa tyrmäämään lentohaaveet, jos oppilas ei sovellu lentäjäksi. Tämä vaatii kouluttajalta jämäkkyyttä.”
“Lennonopettajan kanssa pääsee lentämään aina, mutta jos yksinlentovalmiutta ei saavuteta tai kurssi alkaa muuten venyä kohtuuttomasti, pitää oppilaan kanssa keskustella tilanne auki ja tehdä johtopäätökset. Valitettavasti kaikista ei tule lentäjiä, mutta ilmailua voi ja kannattaa harrastaa muutenkin, lajeja kyllä riittää”, Hyvönen kannustaa.
Lisätietoja: Vuoden 2019 onnettomuuksien ja vaaratilanteiden yhteenveto.
