Brittiläinen W.E. Johns loi 1930-luvun alussa kuvitteellisen lentäjäsankarin Bigglesin, joka seikkaili kerta toisensa jälkeen mitä erikoisimmissa maisemissa. Biggles kiisi sujuvasti niin ensimmäisen kuin toisen maailmansodan kuin myöhempienkin vuosikymmenten taivailla. Tätä brittiläisen imperiumin todellista sankaria ei ikä painanut.
1977 suomeksi julkaistu Biggles ja Sargassomeren arvoitus sijoittuu lentäjäsankarin myöhempään aikakauteen, lähes nykyaikaan. Tai 1970-luvun nykyaikaan. Atlantilla katoaa samalla alueella lentokone toisensa jälkeen, ja Biggles tovereineen havaitsee katoamisissa tietyn kaavan. Eikun matkaan – tutkimuspartio on luonnollisesti varustautunut brittitieteen viimeisimmillä vekottimilla.
Tarinan tekniikka on ihastuttavan vanhankantaista mutta kuten Biggles-tarinoissa yleensäkin, lentokoneet ovat upeita. Heti alkusivulla tutustutaan uusinta uutta edustavaan suihkumatkustajakoneeseen, jonka katoamista selvitetään heti seuraavalla aukeamalla Northrop Grumman E-2 Hawkeye -valvontakoneella. Piirtäjä ja käsikirjoittaja kiitävät heti perään villisti ensimmäisen maailmansodan hävittäjätaisteluihin, jotka tosin selitetään sotaelokuvan kuvauksilla. Tarinan käynnistyessä konekavalkadi vain kasvaa, kunnes DC-3:n kaveriksi nostetaan ilmailulliseksi päähenkilöksi Supermarine Sea Otter -amfibio.
Sitten tarina siirtyykin merenpinnan alle, josta Biggles ystävineen onneksi lopulta selviää takaisin pinnalle – ja konekavalkadi vain kasvaa samaa tahtia kuin pöhköt käänteet. Silti kaikki on lopulta sen varassa, että pääpahiksen viaton tytär havaitsee isänsä olevan varsinainen ilkimys ja päättää tehdä lopun tämän juonista.
Bigglesin Sargassomeren seikkailu on pöhkö toimintaseikkailu, jonka logiikan ja järjellisyyden pintaverho on kovin ohut. Hahmoissa ja tarinassakaan ei ole hirveästi perustason poikaseikkailua enempää syvyyttä, mutta eipä tämänkaltaisissa tarinoissa enempää voi olettaakaan. Tärkein on sentään kohdallaan – lentokoneet näyttävät siltä miltä pitääkin. W.E. Johns oli ensimmäisessä maailmansodassa Kuninkaallisten ilmavoimien lennonopettaja ja pommituslentäjä ja jatkoi ilmavoimien palveluksessa 1931 saakka, eli ei mikään ihme, että ilmailulllinen näkökulma on kohdallaan. Sargassomerellä vain ollaan turhan paljon meren pinnan alla, joten hienoilla koneilla ei herkutella riittävästi.
Mutta onneksi sentään pahalla tiedemiehellä on merenalainen tukikohta ja lasertykki.
Bigglesin seikkailuja kannattaa tähystellä divareista ja ne ovat sen verran pöhköjä tarinoita, ettei albumien arvokaan ole noussut vuosikymmenten mittaan. Ihan kelvollista luettavaa muutamalla eurolla.
Jukka O. Kauppinen
Biggles ja Sargassomeren arvoitus
Björn Karlström, W.E. Johns
Suomennettu 1977
Semic, 47 sivua
Ps. Siivet vastaanottaa vastaavia luettua- tai katsottua pikkujuttuja verkossa julkaistavaksi myös lukijoilta. Aiheina voivat olla ilmailua sivuavat sarjakuvat, kirjat, divarilöydöt, elokuvat, tv-sarjat ja niin edelleen. Jutuista ei makseta palkkiota mutta sitäkin enemmän mainetta ja kunniaa. Yhteys: jukka.kauppinen ät siivet piste fi.
