”Putinin puhelin” ja kaikki muu sähkömagneettinen spektri on Naton ja Ruotsin jatkuvan ELSO-tiedustelun kohteena. Viime viikolla sitä teki ensimmäisen kerran Suomen ilmatilasta Ruotsin Korpen. Sen jälkeen Suomen taivaalla oli jälleen kerran Yhdysvaltain ilmavoimien RC-135W Rivet Joint – JAKE17.
Kun karttaa katsoo, ovat Venäjän strategiset alueet Kuolassa ja Pietarin alueella nyt todella tehokkaan tiedustelun kohteina. Hyvän tuloksen kannalta tiedustelu tapahtuu myös riittävän läheltä. Kaliningradia ja Valko-Venäjää on kierretty tiedustelukoneilla jo pitkään. Ukrainan lähialueita on tiedusteltu etenkin Puolan päältä, mutta myös Mustalla merellä.
Näillä lennoilla on saatu erilaisen massiivisen datan avulla myös elektronisia sormenjälkiä erilaisista sotilaallisista laitteista niiden sijainnin lisäksi. Sormenjäljet voidaan ladata nimettyinä – päivittää – esimerkiksi hävittäjäkoneiden tiedostoihin, jolloin koneen sensorifuusio tunnistaa ja kertoo niiden avulla maalin – jopa yksilön – koneen ohjaajalle, saatuaan niistä havainnon omilla sensoreillaan.
Olemme hyppäämässä elektronisen tiedustelun osalta uuteen aikakauteen Korpenin ja Rivet Jointin avulla, mutta erityisesti aikanaan F-35:n oman tiedustelukyvyn ja sen sensorifuusion myötä. Erittäin laajan tiedustelutiedon analysointi, hallinta ja hyödyntäminen tulevat parantamaan merkittävästi sotilaallista tilannekuvaamme, mutta myös ylimmän valtiojohdon tilannetietoisuutta eri tavoin.Samalla Puolustusvoimat tarvitsee valtavan tiedon seulontaan järjestelmiä ja tekoälyä, joilla ensisijainen tieto osataan ottaa asiantuntijoiden käsittelyyn sekä operatiiviseen käyttöön.
Kaikki muu datamassa jää edelleen jälkianalysoitavaksi ja voisiko sanoa – kuvailla, ehkä tilastoksi, jonka muutosta voidaan myös ajan kanssa seurata. Mahdollisuuksia on vaikka mihin, mutta se vaatii valtakunnan terävintä porukka luomaan kokonaisuuden, kuten sitten sillä operoimaan. Puolustusvoimat tarvitseekin paljon uutta ja uudenlaista henkilöstöä tämän kaiken hyödyntämiseksi.
Siivet-lehden numerossa 4/2022 on Puolustusvoimien silloisen strategiapäällikön kenraali Kim Jäämeren haastattelu tiedon hankkimisesta ja hallinnasta. Jäämeri totesi haastattelussa muun muassa kuinka data ja sen hallinta on sodankäynnin öljyä. Hän näki myös sen olevan henkilöstön ja analysoivien järjestelmien osalta erittäin haasteellista puolustusvoimille.
USAF RC-135 Jake17 tiedustelulennolla Suomen ilmatilassa.
Mitä, missä, milloin?
Perinteisen lentotiedustelun peruskysymyksiä ovat mitä, missä, milloin ja mitä tekee?
Mitä voi olla vastauksena nykyään laajempi, sillä informaatiota kertyy aiempaa enemmän. Mitä havaitusta on ylipäätään pikaisesti tulkittavissa? Havaitaanko siitä esimerkiksi 10 kappaletta panssarivaunuja?
Aikoinaan tiedusteluilmoitus lähetettiin 30 minuuttia koneen laskeutumisesta tukikohtaan: miehistön haastattelun ja saadun aineiston pikatulkinnan jälkeen vastatattiin kysymyksii. Näin varmistettiin, että tiedustelun käskenyt johtoporras tai tuloksia odottava taho saivat tiedon suorituksesta ja ensitiedot. Samalla se jäi odottamaan pikatulkintailmoitusta tunnin sisällä suorituksesta. Tällä ehdittiin vastata peruskysymyksiin täsmentäen ja täydentäen, sekä tuottaa mahdollisesti jotakin muuta lisätietoa. Saatua aineistoa voitiin edelleen ajan kanssa tutkia – ja kuvantulkinnalla tutkia – jolloin tiedustelun tulos edelleen täydentyi. Tärkeintä oli aluksi nopeus ja perustiedon tuottaminen operatiiviseen toimintaan – maalittamiseen ja suunnitteluun. Vastaukset peruskysymyksiin ovat edelleen relevantteja.
Moderni elektroninen tiedustelu tuottaa perinteisempään kuvantamistiedusteluun verrattuna monipuolisempia tuloksia. Silti myös perinteisempään kuvantamistiedusteluun on kehitetty Yhdysvalloissa uusi monipuolinen järjestelmä esimerkiksi F-16-koneen tiedusteluvarustukseksi. Näillä ELSO-koneilla on samalla kyky reaaliaikaiseen tiedon tuottamiseen ja välittämiseen, jopa sen välittämiseen suoraan käynnissä olevan operaation käyttöön.
Hasse Vallas