Pääsiäisen seutuvilla joukko pohjoismaisia ja keskieurooppalaisia purjelentäjiä kokoontui jo 57. vuotta järjestetylle lentoleirille Paittasjärven jäälle, lähelle Ruotsin korkeinta huippua Kebnekaisea.
Kahden viikon pituisella leirillä lennetään vuoristotuulissa, niin kutsutuissa aaltovirtauksissa, joissa purjelentokoneella voidaan saavuttaa useiden kilometrien korkeuksia. Tämänkeväisellä leirillä saavutettiin 4-6 kilometrin korkeuksia yli kymmenellä lennolla. Leirin korkeusennätys oli 8 750 metriä merenpinnasta, joka jää reilun kilometrin leirin kaikkien aikojen ennätyksestä.
Segelflygklubben Kiruna
Aaltolentoleirejä on järjestetty Ruotsin Lapissa Kebnekaisen kupeessa jo vuodesta 1962 lähtien. 60-luvun vaihteessa Oulun Ilmailukerho kokeili ensin Pallastuntureiden aaltovirtauksia Suomen Lapissa, mutta kansallispuiston myötä tuli tarve vaihtaa lentopaikkaa. Keväällä 1961 ryhmä oululaisia lentäjiä suuntasi tiedustelumatkalle Kölivuoristoon, ja kun Paittasjärven kohdilla hinauskone Zlin Trener nousi aallossa vielä tyhjäkäynnilläkin yli 5 m/s, todettiin paikka sopivaksi leiripaikaksi. Sittemmin leirin pääjärjestelyistä on vastannut Segelflygklubben Kiruna, ja lähes alusta saakka tärkeässä osassa on ollut myös Flygklubben Cumulus Nummelasta.
Oulun Ilmailukerhon Mikko Kiuttu ja Flygklubben Cumuluksen Tom Arppe kertovat tässä artikkelissa eksoottisesta lentoelämyksestä.
Jutun kuvat: Mikko Kiuttu ja Tom Arppe.
Houkuttelevat olosuhteet
Kebnekaisen ympärillä kohoaa pohjois-eteläsuuntainen Kölivuoristo. Atlantilta puhaltavat voimakkaat länsituulet törmäävät Kölivuoristoon, joka pakottaa ilman kohoamaan ylös. Suotuisissa oloissa koko ilmamassa voi jäädä vuoriston ylitettyään ylös-alas kumpuilevaan liikkeeseen, joka yltää jopa kymmenen kilometrin korkeuteen. Tällaisia kumpuja kutsutaan vuoristoaalloiksi. Tilannetta voisi verrata vaikkapa koskipaikkaan, jossa veden pinta jää aaltoilemaan kivien takana. Paittasjärvi sijaitsee hieman Kebnekaisen itäpuolella alueella, jossa ilma jää aaltoilemaan vuoriston ylitettyään. Tällöin aallot ovat hyvin purjelentäjien tavoitettavissa. Lisäksi Atlantilta tuleva kosteus tiivistyy ja sataa vuoriston länsipuolelle, joten Paittasjärvellä saadaan yleensä nauttia aurinkoisista keleistä.
Tämän vuoden leirille osallistui kolmisenkymmentä purjelentäjää kahdellatoista purjelentokoneella. Lentäjät ja koneet tulivat Suomesta, Ruotsista ja Saksasta. Lisäksi mukana oli kolme hinauskonetta Ruotsista ja Norjasta. Useilla osallistujilla oli myös perheenjäseniä mukana, sillä vuoristomaisemat tarjoavat mukavia lomailumahdollisuuksia koko perheelle. Kokonaisuudessaan leirille kokoontui satakunta henkeä.
Leiritunnelmaa. Lentojen välissä voidaan nauttia kahvista kevätsäässä, yöllä ihastella Lapin lumoa taivaalla.
Kerhon voimin kohti korkeuksia
Tänä vuonna Flygklubben Cumulus lähti kohti Paittasjärven jäätä 16 pilotin ja 4 koneen voimin. Kalustoon kuului kaksi LS-4a:ta, yksi Grob Club Astir sekä yksi kaksipaikkainen Grob 103 Twin Astir. Koneet lensivät tänä vuonna yhteensä 96 lentoa ja 102 tuntia, käyden parhaimmillaan 7 100 metrin korkeudella Paittasjärven pinnasta.
Kalustoon kuuluu myös Pelle Lönnbergin vanha Buick Eight vuosimallia 1949, joka kulki leirille tänä vuonna 50. kerran vetäen perässään kerhon Club Astir konetta. Paikalliset sanovat, että tietävät kevään olevan saapunut, kun Lönnbergin Buick saapuu Kiirunaan.
Kuomusta näkee ulos vain pienistä ruuduista, kasvoja peittää happimaski, pakkasta kymmeniä asteita…
Oulun Ilmailukerholta leirille osallistui viiden pilotin ja yhden kaksipaikkaisen purjelentokoneen retkikunta. Tärkeä saavutus tämän vuoden leirillä oli, että kerhon nykyinen lippulaiva DG 500 Elan Trainer saatiin ensimmäisen kerran lentokelpoiseksi Kebnen leirille. Kone palveli vuoristo-olosuhteissa erinomaisesti ja viitenä päivänä sille kertyi 12 lentoa ja lähes 15 lentotuntia. Kone kävi parhaimmillaan 4100 metrin korkeudella kentän pinnasta. Kaikki viisi lentäjää pääsivät myös kokeilemaan lentämistä happilaitteiden kanssa, eli käymään yli kolmen kilometrin korkeudessa.
Lentoonlähtö kohti vuoristoa.
Loistava sääkin suosi leiriläisiä. Lämpötila oli sopiva, eli pakkasta yöllä ja päivällä jopa muutamia plusasteita. Kevätaurinko lämmitti mukavasti ja revontulet paukkuivat yöllä. Jokainen päivä oli lentopäivä. Keliä oli jokaiseen makuun: oli sekä täysin tyyntä ns. “turistikeliä”, hyvällä tuulella varustettua aaltolentokeliä ja kaikkea siltä väliltä. Aaltolentokeleillä saavutettiin huimia korkeuksia ja turistipäivinä kierrettiin Kebnekaisen huippua ja nautittiin matalampaa jylhistä vuoristomaisemista.
Hinauksessa kohti Kebnekaisea.
Korkeuksissa tuntee vapauden
Aaltolentäminen eroaa paljon normaalista konvektiovirtauksiin eli termiikkeihin perustuvasta purjelennosta. Kun Suomessa tyypillinen irrotuskorkeus on noin 500 metriä, niin Kebnen ympäristössä hinaukset tehdään noin 1-2 kilometrin korkeuteen, hieman vuortenhuippujen yläpuolelle. Tuolla korkeudella sijaitsevat aaltovirtausten pohjat. Kun aalto löytyy, ilma muuttuu täysin tasaiseksi eikä siinä tunnu minkäänlaisia pyörteitä. Termiikissä purjekone heilahtaa voimakkaasti ja virtauksessa pysytään lentämällä jatkuvaa kaartoa muuttolintujen tapaan.
Aallossa sen sijaan lennetään irrotuksen jälkeen kahdeksikkoa siten, että pitkät legit ovat aina sivutuuleen ja käännökset tehdään vastatuulen kautta. Tämä siksi, että tuulen nopeus ylhäällä voi olla jopa 80-100 km/h. Nousunopeus on tyypillisesti 2-3 m/s, mikä tarkoittaa, että kymmenessä minuutissa voidaan nousta yli kilometrin verran.
Näkymiä 2000 metrin korkeudesta.
Ja 4000 metristä.
Siinä vaiheessa vuorten huiput ovat jo kaukana alhaalla ja Kölivuoristo alkaa hahmottua horisonttiin jatkuvana huippujonona. Myös ensimmäiset pilvenhattarat alkavat jäädä alapuolelle, tehden maisemasta käsittämättömän hienon. Toisinaan ilmassa voi leijua myös jäähilettä, mikä luo upeita haloilmiöitä. Kolmessa kilometrissä happimaski asetetaan kasvoille, sillä muutoin keuhkoista ei imeydy vereen enää riittävästi happea. Kolmen kilometrin korkeus tuntuu muutoinkin hurjalta, esimerkiksi DG500 liitäisi siltä korkeudelta jo 120 kilometriä.
Kolmen kilometrin yläpuolella pakkanen painuu yli 30:aan asteeseen, jolloin myös kosteus alkaa tiivistyä kuomuun. Niinpä lopulta ollaan tilanteessa, jossa kuomusta näkee ulos vain pienistä ruuduista, kasvoja peittää happimaski, pakkasta on kymmeniä asteita, pilviä on alhaalla, sivussa ja yläpuolella ja alla levittäytyy laaja vuoristoerämaa. Koneen siipien alla on ilmaa useita kilometrejä, joka antaa liidettävää jopa kolmatta sataa kilometriä! Ja olet kaiken tämän ympäröimänä yksin tai kahdestaan kaverisi kanssa. Tunnelma on käsittämättömän hieno ja täysin vertaansa vailla.
Turvallisuus on ykkösasia – olosuhteet ovat hengenvaaralliset
Kun on noustu aallon huipulle ja aletaan liidellä takaisin kentälle, tuntee todellisen vapauden riemun. Pilven hattaroiden välissä on aikaa mutkitella kymmeniä minuutteja ja nauttia näköaloista. Kimmeltäviä lumihuippuja, jylhiä laaksoja ja rotkoja, Kiirunan kaivoskaupunki, poroaitauksia, jäätiköitä, kaikki kaukana alhaalla. Kuta alemmaksi hivuttaudutaan, sitä jylhemmiksi laaksot ja huiput piirtyvät. Ennen laskukierrosta voi vielä koittaa bongata tunturikoivikossa levähtelevän hirvilauman tai tunturijärvellä päiväänsä viettävän pilkkijän. Laskuun tullessa pudotellaan ensin korkeudet alaslentoalueella, jonka jälkeen laskukierros mökkikylän päältä, ja lopulta pyörä koskettaa jäänpintaa. Illalla makkara maistuu leirinuotion ja tarinoiden äärellä.
Halo jäähileessä Nikkaluoktan päällä.
Turvallisuus on etusijalla
Leirille on syytä valmistautua huolella, joten Oulun Ilmailukerhossa valmistelut aloitettiin jo syyspuolella. Otimme leirille mukaan ensimmäistä kertaa kaksipaikkaisen DG 500 Elan Trainer purjelentokoneemme, johon meidän tuli tilata ja asentaa happilaitteet sekä valmistella myös muut tarpeelliset varusteet. Ruotsin ilmailumääräysten mukaan vuoristossa lennettäessä purjelentokoneessa on oltava oikeanlaiset huomiovärit. Samoin mukana täytyy olla kattava pelastuspakkaus hätäraketteineen ja lapioineen. Lisäksi leirin järjestäjä edellyttää jokaiselta koneelta FLARM:a eli yhteentörmäyksestä varoittavaa laitetta. Erittäin kylmistä olosuhteista johtuen kuomussa on oltava ns. huurreruudut, jotka pitävät määrätyt kohdat kuomusta huurteesta vapaana. Koska toimitaan kaukana ilmailutarvikekaupoista, on mukana oltava myös riittävä määrä varaosia ja työkaluja kentällä tehtäviin pieniin huoltoihin ja korjauksiin.
Leirin aikana turvallisuus on ykkösasia kaikessa. Olosuhteet ovat hengenvaaralliset, mikäli niihin ei suhtauduta asianmukaisesti. Paikalliset lentäjät määrittelevät pitkälti, milloin olosuhteet ovat kelvolliset toiminnan aloittamiseen. Mikäli sääolot kentän läheisyydessä vaikuttavat epäilyttäviltä, ei toimintaa aloiteta vaan seurataan rauhassa kelin kehittymistä. Toiminnan alkaessa määritetään kellonaika, jolloin viimeistään on tultava laskuun. Yleensä se perustuu auringon laskuaikaan siten, että takarajan jälkeen on vielä riittävästi valoisaa aikaa etsintöjen aloittamiseen, mikäli johonkin koneeseen ei saada yhteyttä. Etsintöjä varten jokaisesta lennosta tehdään lentosuunnitelma. Mikäli siihen merkitty lentoaika ylitetään eikä radiolla saada lentäjään yhteyttä, etsinnät viranomaisen kanssa aloitetaan puolen tunnin kuluessa. Tällainen käytäntö on poikkeuksellinen ns. valvomattomilla lentopaikoilla.
Korkeuden pudottelua alaslentoalueella.
Kölivuoristoa.
Kebnekaisen huipun päällä.
Lentojen aikana sääoloja seurataan tiiviisti, ja havainnoista raportoidaan aktiivisesti ilmailuradiolla. Tänäkin vuonna sattui tilanne, jossa tuulen suunta muuttui hieman ja alueelle lipui kosteampaa ilmaa. Puolessa tunnissa lähes kirkas taivas vetäytyi kokonaan pilveen. Hälytykset toimivat ja koneet tulivat ilmajarrujen avulla syöksyen alempiin korkeuksiin.
Lentopäivän päätteeksi koneet ankkuroidaan neljästä pisteestä jäähän, jotta tunturissa nopeasti nousevat myrskyt eivät runtele kalustoa. Vuoden 2017 leiriä moukaroi todella kova myrsky, mutta onneksi koneet säästyivät vaurioilta. Sen sijaan pari tyhjillään ollutta asuntovaunua kellahti kumolleen. Leirin alkuaikoina ankkurointi opittiin kantapään kautta, kun puolenkymmentä konetta tuhoutui yön aikana nousseessa myrskyssä.
Lähtövalmisteluja.
Pawnee-DG500:n lähtökiito.
Ainutlaatuiset puitteet
Leirin tekee olosuhteiden ja maisemien lisäksi mielenkiintoiseksi sen puitteet, jotka ovat lajissaan ainutlaatuiset: järven jäälle aurattua kiitotietä on yli kaksi kilometriä, koneiden ankkurointiin on aurattu tilava platta ja parinsadan metrin päässä lähtöpaikalta on Kiirunan kerhon omistama mökkikylä ja niin ikään järven jäällä sijaitseva karavaanialue. Kentän laidalla toimii myös oma lennonneuvonta. Kymmenen minuutin ajomatkan päässä sijaitsee Nikkaluoktan matkailukeskus suihkuineen ja saunoineen, ja kolmen vartin ajomatkan päässä Kiirunan kaupunki mukavuuksineen.
Leirille kannattaa kuitenkin lähteä hieman samalla asenteella kuin vaikkapa vaellukselle; nauttia kannattaa myös matkasta, ei vain perille pääsystä. Leiri kokonaisuutena on unohtumaton elämys, vaikka ilmaan pääsisi vain kerrankin. Maisemat ovat hulppeat jo kentältä nähtynä, ja oikeuksiinsa ne pääsevät toden teolla lentoonlähdön jälkeen, jolloin tunnelmaa on vaikea uskoa enää todelliseksi.
Onnistuneen lennon jälkeen on helppo hymyillä. Flygklubben Cumuluksen Pelle Lännberg ja Oulun Ilmailukerhon Mikko Kiuttu DG500:n vierellä.
Leirin tunnelmia voi tulla haistelemaan niin lentäjänä kuin ohikulkijanakin lomamatkan varrella. Mikäli omaat lupakirjan, yhteys vain hyvissä ajoin järjestäjiin, ja hyvinkin saattaa tarjoutua mahdollisuus pieneen maisemakierrokseen vuoristossa!
Teksti ja kuvat:
Mikko Kiuttu, Oulun Ilmailukerho ry.
Tom Arppe, Flygklubben Cumulus rf.
360-video puolituntisesta lennosta.
57. Kebnekaisen aaltolentoleiri:
- 12 purjelentokonetta ja kolme hinauskonetta.
- Osallistujia viidestä kansallisuudesta
- 12 KC-noususuoritusta (3000 metrin oma nousu), joista Cumulukselle yhdeksän ja OIK:lle yksi.
- Kolme timanttinoususuoritusta (5000 metrin oma nousu), joista Cumulukselle yksi.
- Suurin korkeus 8 750 metriä meren pinnasta, saksalaislentäjä
- Purjekoneille kertyi yli 239 lentotuntia
- Hinauskoneille lähes 49 lentotuntia.
- Kaikkiaan 235 lentoa
- Leirin valmistelut aloitettiin jo alkuvuodesta kiitotien ja kulkuväylien aurauksella.
Hyödyllisiä linkkejä ja katseltavaa
- http://www.kebne.fi/
- https://lentopaikat.fi/pirttivuopio/
- https://www.facebook.com/groups/Kebnekaise.wave.soaring.camp/
- https://www.varkaudenlentokerho.fi/single-post/2018/04/09/Kebnekaise-aaltolentoleirin-kuulumisia
- http://www.oulunilmailukerho.fi/ – leirikuulumisia kerhon Facebook-sivulta
- http://flygklubbencumulus.fi/
