Taitolennon advanced-luokan euroopanmestari vuodelta 2009 ja nykyinen Red Bull Air Race -haastajasarjan lentäjä Daniel Ryfa on ilahduttanut Jämi Fly In -lentonäytöksen yleisöä jo kolmena vuonna. Hän kertoi Siivet-lehdelle hieman lentämisestään sekä Royal Aircraft Factory S.E.5a -koneestaan, jonka hän on itse rakentanut.
Teksti: Pentti Perttula
Kuvat: Tomi Tuuliranta
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 2015/4.
Daniel Ryfalla on tiukka aikataulu vielä Jämi Fly Inin lauantain lentonäytösten päätyttyäkin, mutta kiitos sopivasti alkaneen sadekuuron, saamme irrotettua vartin aikaa haastattelulle. Huolimatta koko päivän näytöslentämisestä Daniel ei vaikuta yhtään väsyneeltä, kun hän aloittaa kertomalla lentäjän uransa alusta:
– Olin kiinnostunut lentämisestä jo kaksivuotiaasta lähtien. Lentäminen on ollut aina ainoa merkittävä kiinnostukseni kohde. Tietenkin minulla oli muitakin harrastuksia, mutta ne kaikki ovat jääneet lentämisen varjoon. Aloitin lentämisen purjekoneilla 14-vuotiaana. Kolmen vuoden ajan ennen sitä tein paljon pienoismalleja, joiden kanssa osallistuin kilpailuihin. Vanhempani ovat rohkaisseet minua alusta saakka.
Hankittuaan yksityislentäjän lupakirjan hän lensi aluksi moottoripurjekoneilla. Täysi-ikäiseksi tultuaan hän suoritti ansiolentäjän lupakirjan ja aloitti myös taitolennon. Parikymppisenä hän sai ensimmäisen Pitts Specialinsa, samanlaisen, jolla Sami Saikkonen lensi näytöksessä.
– Olin jo aikaisemmin lentänyt hieman taitolentoa purjekoneilla, mutta enimmäkseen vain huvin vuoksi, mutta olin kiinnostunut jo varhain sekä taitolennosta että vanhoista sotalentokoneista. Todella rakastan lentämistä, mutta myös lentokoneiden rakentamista ja niiden kanssa työskentelyä.
Taitolennossa Danielin esikuva on ollut venäläinen Nikolay Timofeev, taitolennon maailmanmestari vuosilta 1992 ja 1995.
– Kun aloin harrastaa taitolentoa vakavammin, kilpailla lajissa ja ostin Jakovlev Jak-55M -koneen, hän oli valmentajani. Harjoittelimme yhdessä paljon parin vuoden ajan, kertoo Daniel.
Mikael Carlson ja Daniel Ryfa Jämillä.
Kuva: Tomi Tuuliranta
Ketterä ja haastava S.E.5
Jämillä Daniel oli nyt kolmatta kertaa esiintymässä. Ensimmäisen kerran, kaksi vuotta sitten, hän esiintyi Suhoi Su-26M-koneella. Viime vuonna hän sitten lensi ensimmäistä kertaa Royal Aircraft Factory S.E.5a -replikalla, mutta myös Mikael Carlsonin FVM Ö1 Tummelisalla. Daniel kertoo, millainen yhteys Mikaelilla ja Tummelisalla on S.E.5:een:
– 1980-luvulla, kun Mikael rakensi Tummelisaa, ensimmäistä konettaan, luin hänestä kertovan artikkelin. Olin ehkä kahdeksanvuotias silloin, kun kone tuli valmiiksi. Artikkeli oli minulle se alkukipinä, josta ajatus S.E.5:n rakentamiseen lähti 16-vuotiaana, ja Mikael on ollut yksi suurimpia innoitukseni lähteitä. Siksi on aika hienoa lentää hänen kanssaan nykyään.
Danielin S.E.5a on suhteessa 7:8 pienennetty kopio alkuperäisestä konetyypistä. Hän paljastaa, miksi teki juuri skaalakoneen:
– Kun aloin rakentaa konetta 20-vuotiaana ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin skaalakone, koska silloin minulla ei ollut rahaa eikä tilaakaan; mutta pidän koneesta, koska se on ketterä. Sen rakenne ei ole samanlainen kuin alkuperäisen, joka olisi todella erittäin monimutkainen rakennettava ja vaatisi paljon rahaa ja aikaa.
Konetta ei myöskään liikuta epäluotettava Hispano-Suiza-moottori.
– Alkuperäistä moottoria koneeseen olisi lähes mahdotonta löytää. Siinä on muun muassa Cessnoista ja Pipereista tuttu Lycoming-moottori, joka on kaikkein yleisin nelisylinterinen bokserimoottori. Siitä irtoaa 115 hevosvoimaa. Ostin sen Mälmön lentoasemalta yli 10 vuotta sitten.
Vaikka Daniel pitää S.E.5:stään, hän tunnustaa:
– Jos rakentaisin koneen uudelleen, en tekisi siitä skaalakonetta. Itse asiassa minulla on työn alla Morane-Saulnier-yksitasokone, joka on vuodelta 1913. Löysin siihen vuodelta 1918 peräisin olevan tähtimoottorin, jota rakennan parhaillaan uudelleen.
Ihmettelen Danielille, millainen S.E.5 on lentää, koska hän näyttää pyörittävän konetta taivaalla varsin taitavasti ja vaivattoman näköisesti.
– En sanoisi, että S.E.5 on vaikea kone lentää, mutta sen siivekkeet ovat hyvin hitaat.
Normaalissa maisemalentämisessä se ei ole ongelma, mutta taitolennossa täytyy olla hyvin varovainen ja todella suunnitella kaikki liikkeet etukäteen. Erityisesti taitolennossa matalalla ei ole liikaa aikaa reagoida ja tällä koneella tarvitaan paljon aikaa liikkeen korjaamiseen. Kone on myös hyvin kevyt tuulessa.
Mutta kaikki ei ole helppoa tällä koneella hänellekään:
– Minulle suurin haaste tällä koneella on laskeutuminen, koska jarruja ei ole, vaan on pelkkä kannuslusikka. Kone pyrkii aina pyörähtämään laskussa. Useimmissa tapauksissa on laskeuduttava vastatuuleen; sivutuuleen laskeutuminen ei onnistu, koska kone menee heti poikittain. Opettelen sitä edelleen.
Kolmiulotteista vapautta
Kun on lentänyt paljon, niin kuin Daniel, tapahtuu myös väistämättä yllätyksiä. Kysymykseen, pelottaako lentäessä koskaan, hän toteaa:
– Lentäessä voi tulla paljon pelottavia hetkiä, mutta en osaa sanoa, mikä olisi ollut kaikkein pelottavinta. Moottoriongelmia lennolla on tullut Pittsin kanssa ja Suhoilla olen joutunut tekemään pakkolaskun moottoriongelman vuoksi. Ne ovat ehkä pahimpia.
Olen joskus tehnyt siirtolentoja todella huonossa säässä, mikä on ollut epämukavaa. Tietysti taitolentoharjoituksissa on tullut joitakin yllätyksiä, mutta kun ne tapahtuvat korkealla, on paljon tilaa selvittää ne. Luonnollisesti se hetki, kun koneen hallinnan menettää, on aina yllätys.
Ehkä kaikkein helpoin kysymys Danielille on, mikä on parasta lentämisessä? Sekuntiakaan miettimättä hän vastaa:
– Hienointa lentämisessä on vapaus, kolmiulotteinen vapaus. Se vapauden tunne ja millaista tuolla ylhäällä on. Se on suuri asia minulle.
Kun kerron, että Siivet-lehdellä on nuoria lukijoita, joista monia ilmailukärpänen on purrut, niin Daniel neuvoo heitä, lentäjiksi haluavia nuoria, aloittamaan purjelennosta:
– Se on ehdottomasti paras tapa päästä sisään lentämiseen ja oppia lentämään todella hyvin. Koskaan ei pidä alkaa epäillä itseään, vaan seurata unelmaansa ja tehdä kovasti töitä, niin se on aina saavutettavissa. Kyllä, se vaatii työtä, mutta työnteko kannattaa.
S.E.5:ssä ei ole alkuperäistä Hispano-Suiza-moottoria.
Kuva: Tomi Tuuliranta
Ammatikseen Daniel on lentänyt eri lentoyhtiöiden palveluksessa ja nykyään, 35-vuotiaana, hän lentää yksityisiä liikesuihkukoneita.
Hienointa lentämisessä on vapaus, kolmiulotteinen vapaus.Se vapauden tunne ja millaista tuolla ylhäällä on.
Danielilla ei ole omien sanojensa mukaan hajuakaan, kuinka monella konetyypillä hän on lentänyt, mutta arvelee määrän olevan noin 60. Lentotunteja on kertynyt nelisen tuhatta.
Parhaat hetket Danielin lentouralla eivät kuitenkaan liity ammattilentämiseen. Kärkikolmikko on toistaiseksi tässä:
– Suurimmat hetket tähän mennessä lentämisessä ovat olleet taitolennon advanced-luokan euroopanmestaruus [vuonna 2009], kun pääsin [viime vuonna] Red Bull Air Race -kilpailusarjaan ja kun pääsin lentämään Yak-55M-konettani ensimmäistä kertaa.
Sitten sadekuuro lakkasi ja Daniel kiiruhti ulos tuomaroimaan RC-koneiden kilpailua. Siivet-lehti toivottaa Danielille lisää huippuhetkiä ilmailun parissa.
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 2015/4.
