Messerschmitt 109 on yhä maailmanhistorian eniten valmistettu hävittäjä ja toiseksi valmistetuin lentokone. Monille se on toisen maailmansodan ikonisin lentolaite, jolla on merkittävä asema myös Suomen jatkosodan taisteluissa. Kymmenistä Mersu-malleista viimeisin ja tehokkain oli Kurfürst, K-4, joka on ikuistettu myös DCS-simulaattoriin.
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 2/2015.
Tilaa toki lehti!
Suomen taivaalla nähtiin sotavuosina monia Mersu-tyyppejä. Eemelit ja Franzit lensivät pohjoisessa ja Gustavit G-2- ja G-6-malleineen olivat jatkosodan loppupuoliskolla Suomenkin ensilinjan hävittäjäkalustona. Saksassa G-mallien kehitys kuitenkin jatkui, vaikka viimeisimpiä ei meillä enää nähtykään.
G-10 ja G-14 veivät vanhan perushävittäjän äärimmilleen, mutta samalla tuotannon sirpaloituminen tuotti jo logistisia ongelmia. Niinpä K-Mersu suunniteltiin yhdistämään kaikki G-Mersujen viilaukset yhteen ja samaan malliin, joka olisi suorituskyvyltään se lopullinen, ylittämätön ja ennen kaikkea standardoitu Luftwaffen perushävittäjä.
Jos simulaattoriversioon on uskominen, niin ei käy kateeksi Luftwaffen lentäjiä. Mersun nousu-, laskuja lento-ominaisuuksista on kerrottu loputtomiin ilmailukirjallisuudessa, ja vaikka iso osa väitteistä meneekin jo urbaanimyyttien puolelle, on niissä tiettyä perää. Iso potkuri esimerkiksi vääntää G-tyyppisen koneen nousussa minne huvittaa, jos ohjaaja ei osaa polkea vastaperäsintä. Entä kun koneen nokalle lisätään vielä viisisataa hevosvoimaa ja huippunopeuskin alkaa seuraavalla sataluvulla? Silloin mennään eikä meinata, jos koneen ylipäätään saa irti kentästä.
K-4 on näet vaativa ja armoton jopa simulaattorissa. Kurfürstin käsittely maassa vaatii tarkkaa silmää, eikä sen enempää nousussa kuin laskussa sovi herpaantua. Ilmassa kone lentää upeasti ja pysyy hyvin käsissä, niin kauan kuin sitä ei huolimattomuuksissaan vedä läpi tai roikota sakkauksen partaalla. Mersu tykkää vauhdista, mutta vaatii myös jatkuvaa lentämistä, sillä trimmeistä löytyy vain korkeusvakaajan trimmi.
Mersun mallinnus on pikkutarkka ja vaativa. DCS:n K-4 on todennäköisesti kaikkien aikojen haastavin simulaattorimersu, sillä koneeseen on mallinnettu sellaisiakin järjestelmiä, joita arkipäiväinen simulaattorilentäjä ei koskaan tarvitse tai käytä. Radiokompassia ei näissä oloissa tarvita eikä koneen sähköjärjestelmän pikkutarkalla toteutuksella liene niin käytännön merkitystä, mutta MW-50-ruiskutuksen antamasta teholisästä kannattaa jo nautiskella. Tilanne voi olla taistelulennolla vakavampi, kun vauriomallinnus pimentää sähköt ja glykoli vuotaa.
Yksinkertaisimmillaan lentämään pääsee kuitenkin liki heittämällä, kunhan vain säätää ohjaimet, asejärjestelmät sekä laskutelineiden ja laippojen kaltaiset peruskomennot itselleen mieluisiksi. Kaiken kaikkiaan säädettäviä järjestelmiä ja toimintoja on sivukaupalla, joten hienosäätöön koelentoineen saattaa kulua tunteja. Pelkästään lentoonlähdön valmistelu ja moottorin käynnistäminen on nippelirumbaa, jossa pitää muistaa niin takapyörän lukitus, trimmaus, happilaitteet, magneetot ja monien muiden järjestelmien asettaminen ja säätäminen, ennen kuin kone on valmis edes varovaiseen rullaukseen. Onneksi tämänkin voi halutessaan ohittaa kokonaan, jos mieli tekee vain lentää eikä näprätä.
Virtuaalihävittäjänä Mersu on hieno, mutta myös vähän tyhjän päällä. Simukoneen mukana tulee vain muutama totuttelutehtävä, eikä nykyaikainen sota suihkuhävittäjien ja modernin ilmatorjunnan keskellä ole hyvä paikka potkurihävittäjälle. Toki fiilistely ja maisemalentäminen ovat viimeistä mallia edustavalla Mersulla oma lukunsa, mutta ei sitäkään loputtomiin jaksa.
DCS:n Mersu kärsii samasta vaivasta kuin muutkin DCS:n vanhat sotakoneet. Niille ei ole valmiiksi karttoja, tehtäviä tai vastustajia, vaan niitä on jahdattava internetistä tai tehtävä itse simulaattorin mukana tulevalla tehtävätyökalulla. Simulaattori sentään sisältää jo julkaistut koneet tekoälyohjaajien lennettävinä versioina, joten Mersunsa voi lähettää taivaalle niin Doraa ja P-51:ttä kuin Hawkia ja MiG-29:ä vastaan. Kustomoitujen tehtävien luominen vaatii kuitenkin aikaa ja kärsivällisyyttä, eikä niiden rakentaminen ja hienosäätäminen ole jokaisen virtuaalilentäjän ominta alaa.
Yksinäisen nojatuolilentäjän tilanne onkin ankea, joten parhaimmilleen K-4 pääsee vasta, kun harjoitus- ja matkalennoilta jatketaan internetiin sotalennoille muita ihmisiä vastaan. DCS World näet tarjoaa luistavan moninpelin, jossa Mersullaan voi lentää Focke-Wulfin ja P-51D:n omistajien kanssa ja näitä vastaan, vaikka kyseisiä koneita ei olisikaan ostanut itselleen. Tällöin tarjolla on potentiaalisesti reilusti lennettävää, jos vain taidot riittävät tasavertaiseen otteluun. Internet-moninpeleissä kun romutetaan vääjäämättä kymmeniä koneita ennen kuin homma alkaa pysyä lapasessa.
Onneksi DCS:n 109 K-4 sentään kestää kovassakin käytössä, ja sama kone palaa taivaalle Fly Again -napin painamisen jälkeen, vaikka kone olisi miten romuksi lennetty tai ammuttu. Sillä onkin hyvä ottaa tuntumaa hävittäjälegendan lopulliseen ja armottomimpaan varianttiin, jolla moni saksalainen ässä lensi loppusodassa, aina Erich Hartmannia myöten.
Lue myös: Lue lisää DCS-simulaattorista.
Teksti ja kuvat: Jukka O. Kauppinen
DCS: Digital Combat Simulator
Valmistaja: Eagle Dynamics
Saatavilla: PC Windows
Hinta: DCS World -emo-ohjelma on ilmainen
DCS: Bf 109 K-4 Kurfürst
Valmistaja: Eagle Dynamics
Hinta: 45 euroa
Lisätietoja: http://www.digitalcombatsimulator.com
Tämä artikkeli on julkaistu alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 2/2015.
Siivet-lehden ilmestyminen on täysin riippuvainen yhdestä ainoasta asiasta: tilaajista. Sinusta, teistä. Lehteä ei ilmestyisi eikä tätäkään juttua luettaisi verkossa, ellei lehdellä olisi meille niin tärkeitä lukijoita – tilaajia ja irtonumeroiden ostajia.
Jos et ole jo tilaaja, niin ole hyvä ja harkitse asiaa. Lehden tilaaminen onnistuu täältä: https://siivet.fi/tilaa/
