Vuonna 2006 perustettu Suomen Lentopelastusseura on yksi kolmesta Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinointijärjestöstä. Arto Kupiainen kertoo tässä artikkelissa seuran hallinnosta, operatiivisesta toiminnasta ja koulutuksesta.
Teksti: Arto Kupiainen
Kuvat: Mikko Maliniemi
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 2015/2.
Eräänä vuoden 1963 keväisenä päivänä katosi muoniolaisesta kotipihasta viisivuotias tyttö. Tyttöä etsittiin viranomaisten, kyläläisten ja muualta saapuneiden vapaaehtoisten voimin päiväkausia, ja lopulta tyttö löytyi kuolleena. Surullinen loppu ja hankaluudet suuren, osin epämääräisenkin etsintäjoukon koordinoinnissa johtivat Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) perustamiseen heti seuraavana vuonna.
Ilmailuja lentokerhot muodostavat SLPS:n tukikohdat.
Kokonaisturvallisuus
Nykyään Vapepa on 50 järjestön ja yhteisön yhteenliittymä, tukiorganisaatio kaikille viranomaisille. Suomen Punainen Risti (SPR) toimii Vapepan yhdysjärjestönä ja koordinoi toimintaa yleisen vapaaehtoisen pelastuspalvelun osalta. Sen valmiuskoordinaattori toimii Vapepan valtakunnallisena koordinoijana ja vastaavasti SPR:n piirien valmiuspäälliköt maakuntaja paikallistasoilla maatoimintojen osalta. Lähes 22 000 vapaaehtoista toimii yli 1 300 hälytysryhmässä tuottaen ensiapupäivystystä, kadonneiden etsintää, ensihuoltoa, henkistä tukea, liikenteenohjausta ja paljon muuta.
Kaksi muuta Vapepan koordinointijärjestöä ovat Suomen Meripelastusseura, joka koordinoi vapaaehtoista pelastustoimintaa merija järvialueilla, sekä tässä tarkemmin esiteltävä Suomen Lentopelastusseura (SLPS), joka puolestaan hoitaa vapaaehtoisen etsintäja valvontalentotoiminnan koordinoinnin ja koulutuksen.
Viranomaisten into käyttää vapaaehtoisia tukemaan omaa toimintaansa on vuosikymmenten kuluessa vaihdellut. Nyt kun määrärahoja ja sen myötä henkilöstömäärää supistetaan kaikissa organisaatioissa, on vapaaehtoisen tukitoiminnan merkitys vahvassa kasvussa. Vapaaehtoiset, niin sanottu kolmas sektori, on huomioitu vuonna 2010 laaditussa, kokonaisturvallisuutta määrittelevässä ”Yhteiskunnan turvallisuusstrategia” -asiakirjassa. Toissavuonna perustetun poikkiministeriöllisen Turvallisuuskomitean tehtävänä on koordinoida valtakunnan kokonaisturvallisuuden hyväksi saatavilla olevien resurssien järkevää käyttöä, mukaan lukien edellä mainittu kolmas sektori.
Kuva: Mikko Maliniemi
Suomen Lentopelastusseura
Suomen Lentopelastusseura ry perustettiin vuonna 2006 koordinoimaan ja kouluttamaan vapaaehtoisia siviili-ilmailijoita viranomaisen tueksi etsintäja metsäpalovalvontalennoille. Aluksi seura toimi Suomen Ilmailuliiton siipien suojassa, mutta Ilmailuliiton keskityttyä ydintoimintoihinsa seuran toimisto muutti Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) tiloihin ja sen antaman yleisen tuen varaan keväällä 2013. Suurimmat toiminnan rahoittajat ovat Sisäministeriön pelastusosasto sekä Raha-automaattiyhdistys. Lisäksi varoja saadaan eri säätiöiltä ja lahjoittajilta.
SLPS:n toiminta jakautuu kolmeen osaan, hallintoon, operatiiviseen toimintaan ja koulutukseen. Hallinnon hoitavat yhdistysmallin mukaisesti vuosikokouksen valitsema seuran hallitus sekä toimisto, jossa toimii kolme kokopäiväisesti palkattua henkilöä. Toiminnanjohtajan, koulutuspäällikön ja toimistosihteerin lisäksi pienen korvauksen saavat valmiuspäälliköt, mahdolliset projekteihin liittyvät henkilöt sekä koulutustapahtumien pääkouluttajat.
Operatiivisen toiminnan peruskivenä ovat niin sanotut tukikohdat. SLPS ei itse omista eikä operoi yhtään lentokonetta, vaan sekä miehistöt että lentokalusto kuuluvat seuran jäsenyhdistyksille, eri ilmailuja lentokerhoille. Jokainen jäsenyhdistys muodostaa tällä hetkellä oman tukikohdan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tulevaisuudessa pyritään siihen, että ainakin samalla lentopaikalla toimivat jäsenyhdistykset muodostaisivat yhteisen tukikohdan. Aika näyttää päästäänkö siihen tai vielä suurempaan yhdistymiseen.
Tukikohdat ovat SLPS:n sisäisiä yhteistoimintakumppaneita. Ulkoisista tärkeimmät ovat Sisäministeriön pelastusosasto, Pohjois-Suomen Aluehallintovirasto (PS-AVI) sekä poliisihallitus, joiden kanssa seura on solminut erilaisia toimintaan liittyviä sopimuksia. Muita ulkoisia yhteistoimintaosapuolia ovat Raha-automaattiyhdistys, SPEK, Maanpuolustuskoulutus (MPK) ja puolustusvoimat, Trafi, Finavia, luonnollisesti Vapepan muut toimijat, mukaan lukien Meripelastusseura sekä koulutuksen osalta esimerkiksi OK-opintokeskus.
Seuran koulutusta suunnittelevat ja koordinoivat koulutuskollegio ja koulutuspäällikkö. SLPS:n koulutuksen päätavoitteena on tuottaa tehtävänsä tehokkaasti ja turvallisesti hoitava lentomiehistö.
Karttaan piirretty yhdensuuntaisetsintämenetelmä.
Lentotoiminta ja valmius
Lentotehtävät jaetaan kahteen päätyyppiin perustuen tehtävässä vaadittavaan henkilöstömäärään. Etsintälennoilla koneessa käytetään aina neljän henkilön miehistöä, valvontalennoilla miehistön henkilömäärä on kahdesta kolmeen.
Valvontalentojen päätyyppi on metsäpalovalvonta. Tulevaisuudessa viranomaisten avustamiseen voidaan tarjota lentokonetta ja koulutettua miehistöä esimerkiksi öljypäästöjen, tulvien, liikenteen, ihmisjoukkojen tai muiden sellaisten valvontaan. Valvontalentoihin kuuluvaksi lasketaan myös sammutusjohtolennot, vaikka niissä pääasiana on lentosammutuspäällikön nostaminen ilmojen teille. Viranomaisten toiminnan helpottamiseksi SLPS pitää yllä 24/7-valmiutta siten, että seuran valmiuspäivystäjä vastaa yhteen ja samaan valtakunnalliseen hälytyspuhelinnumeroon aina. Hälytyksen saatuaan valmiuspäivystäjä puolestaan hälyttää sopivaksi katsomansa tukikohdan tehtävään. Metsäpalovalvontalentojen osalta lentopyynnöt menevät suoraan hälytyskeskukselta tukikohtiin. Muut lentotehtävät tulevat pääosin poliisilta ja pelastustoimelta. Seuraavassa lyhyet esittelyt kaikista lentotyypeistä.
Tulevaisuuden visioissa ovat lisäksi yönäkölaitteiden käyttö, hätälähettimen etsintä ja mahdollisesti jopa pararescuetoiminta.
Etsintälennot
Etsintälennot jakautuvat hätä- ja tutkinnalliseen etsintään. Poliisin kenttäjohtaja tilaa ensin mainitut soittamalla SLPS:n hälytysnumeroon. Sovittu vaste on kaksi tuntia, mutta vuoden 2014 tehtävissä päästiin keskimäärin yhden tunnin 24 minuutin aikamäärään hälytyksestä koneen ilmaan nousuun. Vasteen ylittyminen on mahdollista, koska kyseessä on kuitenkin vapaaehtoinen toiminta eikä lentokentällä jatkuvasti päivystäviä hälytysmiehistöjä ole. Hätäetsinnässä kuitenkin ihmisen terveys tai peräti henki on vaarassa, jolloin kaikki luonnollisesti tekevät parhaansa. SIIVET 2/2015 39 Viranomainen määrittää etsintäalueen, ja miehistön tehtävänjohtaja suunnittelee ja johtaa etsinnän toteuttamisen. Lentäjä vastaa turvallisesta lentämisestä ja takapenkin lentoetsijät tähystävät määrätyllä tekniikalla koneen alapuolelle jäävän maaston. Käytettävissä tulee olla nelipaikkainen, ylätasoinen lentokone, jollainen on muutenkin sopiva kaikkiin lentotyyppeihin. Tyypillinen lentokorkeus on 200-300 metriä maan tai veden pinnasta, ja yhdensuuntaismenetelmän jonojen väli 400 metriä. Muitakin etsintämenetelmiä käytetään tarvittaessa.
Tehtävänjohtaja on lennon aikana yhteydessä poliisin tilannejohtajaan viranomaisverkkoon liittyvällä VIRVE-puhelimella. Tarvittaessa maayksiköitä opastetaan sovituilla merkeillä. Hätäetsintätehtäviä on viime vuosina annettu vuosittain viitisenkymmentä, joista keskimäärin kolmasosa peruutettiin ennen koneen ilmaan nousua. Tutkinnallisessa etsinnässä ei ole kiirettä, kohteena voi olla esimerkiksi jo paljon aiemmin kadonnut henkilö. Lento voidaan sopia kohteen etsimisen kannalta edulliseen vuodenaikaan ja odottaa sopivaa lentosäätä. Itse etsintä tehdään kuten hätäetsinnässäkin.
Metsäpalovalvontalennot
Pohjois-Suomen Aluehallintovirasto on määrittänyt koko Suomen alueelle 26 metsäpalovalvontareittiä. Virasto järjestää reittien lentämisestä tarjouskilpailun vuosittain tai joka toinen vuosi. Reitin saa lennettäväkseen par haan tarjouksen tehnyt yritys tai kerho, ja vuonna 2014 SLPS:n jäsenyhdistysten vastuulla oli 22 reittiä. Reitin lentämiseen vaaditaan vähintään kolmepaikkainen, ylätasoinen lentokone, joissakin tapauksissa myös alatasoinen on kelpuutettu.
Palovalvontalento lennetään, kun metsäpaloindeksi nousee riittävän korkealle. Lennolla miehistöksi tarvitaan lentäjä ja tehtävänjohtaja. Jälkimmäistä on aiemmin totuttu kutsumaan tähystäjäksi, mutta tulevassa koulutusjärjestelmässä käytetään yhteensopivuuden takia samoja termejä. Koneessa voi lisäksi olla esimerkiksi pelastuslaitoksen edustaja.
Lennolla tutkitaan savuhavainnot ja tarvittaessa opastetaan paikalle sammutusyksiköitä. Tehtävänjohtaja pitää yhteyttä viranomaisiin VIRVE-puhelimella kuten etsintälennollakin. Hälytyskeskus voi pyytää konetta ja miehistöä tarkastamaan savuhavaintoja, vaikkei metsäpaloindeksin mukaan varsinaisia reittejä lennettäisikään.
Viime vuonna lennettiin yli 450 palovalvontalentoa, noin 900 lentotuntia. Lennoilla havaittiin satakunta maastopaloa, joista ensihavaintoja oli hieman vajaa puolet. Sammutusyksiköitä opastettiin noin 40 lennolla. Erikseen pyydettyjä savuhavaintojen tarkastuslentoja lennettiin noin 70 kertaa.
Hälytyskeskusalueet ja metsäpalovalvontareitit.
Sammutusjohtolennot
Maastopalon hahmottaminen maasta voi näköesteiden ja savun takia olla ainakin haastavaa, ellei mahdotonta, jolloin esimerkiksi sammutushelikoptereiden ja miksei maayksiköidenkin optimaalinen käyttö estyy. Ratkaisuksi ongelmaan on jo joitakin vuosia koulutettu pelastuslaitoksen edustajista lentosammutuspäälliköitä, jotka tarvittaessa otetaan lentokoneen kyytiin ja lennätetään palopaikalle.
Ilmasta palon hahmottaminen on helppoa, ja sammutusyksiköiden ja -helikopterien ohjaaminen onnistuu hyvin. Lisäksi koneen lentäjä voi antaa tilannetietoa alueella toimiville muille ilma-aluksille.
Muut valvontalennot
Viranomainen voi pyytää muitakin valvontatyyppisiä lentoja, kuten jo aiemmin mainittiin. Viranomaisen edustaja voidaan ottaa mukaan lennolle, tai ilmasta voidaan välittää tilannekuvaa johtopaikalle joko puheella tai tulevaisuudessa ilmakuvin. Viranomaiselle voidaan pyynnöstä tarjota myös virkatehtäviin liittyviä ilmakuljetuspalveluja, mutta toistaiseksi tällaisia lentoja ei juuri ole lennetty. Seuran koulutukseen kuuluu myös toiminta maantietukikohdista, mikä helpottaa valvontaja mahdollisia kuljetuslentoja, kun viranomaisen edustajat voidaan ottaa tai jättää kyydistä muulta liikenteeltä suljetulla maantiellä.
Etsintä- tai valvontalennolla voidaan joutua turvautumaan myös maantietukikohtiin. Kuvassa toimintaa harjoitellaan Vieremän varalaskupaikalla Lentopelastusseuran harjoituksessa. Kuva: Mikko Maliniemi
Koulutusuudistus
SLPS:n koulutustapa on pysynyt suunnilleen samanlaisena koko sen toiminnan ajan. Nyt käynnissä on koulutusuudistus sekä sen kanssa rinnakkain ohjeistuksen ja koulutusmateriaalin laatimisja päivittämisprojekti. Kokemusten mukaan koulutus on ollut hyvää, joten se ei käytännön tasalla juurikaan muutu. Pieniä täsmennyksiä ja hienosäätöä toki tehdään sekä teoriaettä lentokoulutukseen. Sen sijaan tapa, jolla koulutusta järjestetään, muuttuu melko paljon. Aiemmin pääosa koulutuksesta on toteutettu SLPS:n järjestämillä, viikonlopun mittaisilla perusja jatkokursseilla. Näiden lisäksi on annettu erikoiskoulutusta, esimerkkinä toimintaa maantietukikohdassa.
Viikonloppukursseja on järjestetty muutamia vuodessa, ja osanottajamäärät ovat olleet melko suuria, jopa yli 50 koulutettavaa kurssia kohti. Tapahtumien järjestäminen on ollut raskasta ja infrastruktuurille on asetettu kovia vaatimuksia, ja siksi kurssit onkin yleensä järjestetty yhteistyössä MPK:n kanssa Ilmavoimien tukikohdissa.
Jatkossa koulutusta siirretään SLPS:n tukikohtiin tavoitteena saada siitä kevyempää sekä järjestäjille että koulutettaville. Lisäksi tukikohtien päälliköt kykenevät itse suunnittelemaan kulloinkin tarvitsemaansa koulutusta. Paikallistason koulutuksen lisäksi järjestetään tarvittaessa alueellista koulutusta, ja suuremmat tapahtumat ja harjoitukset järjestetään yhteistyössä MPK:n kanssa kuten nytkin.
Uudessa järjestelmässä uusia koulutettavia etsitään perehdytyskoulutuksissa. Tämä on yhden työpäivän mittainen tapahtuma, jossa SLPS ja sen toiminta esitellään. Päivän jälkeen osallistuja voi kuulemansa perusteella päättää, liittyäkö toimintaan mukaan vai jättääkö se sikseen.
Perehdytyskoulutus on tarkoitettu myös muiden vapaaehtoistoimijoiden ja viranomaisten tietämyksen lisäämiseen, Vapepan muissa toiminnoissa mukana olevat sekä poliisi ja pelastuslaitoksen edustajat ovat koulutuksiin enemmän kuin tervetulleita. Lisäksi tavoitteena on ollut jakaa tietoa uusimmista muutoksista myös toiminnassa mukana oleville henkilöille. Tämän vuoden osalta koulutus on keskittynyt kevääseen, mutta tarpeen vaatiessa sitä voidaan kevyenä tapahtumana järjestää syksyllä lisää.
Tehtäväkoulutukseen laaditaan omat koulutusohjelmansa harjoittelijoille eli perehdytysja tukikohtakoulutuksen käyneille uusille henkilöille, lentoetsijöille, joille annetaan jatkossa myös ilmakuvauskoulutusta, sekä tehtävänjohtajille ja lentäjille. Koulutusohjelmat koostuvat moduuleista, joita aiemmassa järjestelmässä kutsuttiin osin rastikoulutukseksi. Moduulien tavoitteiden mukainen oppiminen merkitään koulutuskorttiin, ja kun kaikki moduulit on suoritettu, tehtävää harjoiteltu, ja tukikohdan päällikkö katsoo henkilön sopivaksi, hänelle myönnetään kelpoisuus opeteltuun tehtävään.
Harjoittelijana voi toimia jo 16-vuotiaana, mutta varsinaiselle tehtävälle voi päästä mukaan vasta 18-vuotiaana. Erityisiä terveydellisiä vaatimuksia ei ole, mutta normaali liikuntaja näkökyky tarvitaan. Silmälasit eivät ole esteenä. Lentäjäksi tähtäävillä tulee luonnollisesti olla vähintään yksityislentäjän lupakirja siinä vaiheessa, kun lentäjän koulutusohjelma aloitetaan.
Tehtäväkoulutuksen lisäksi järjestetään erikoiskoulutusta kuten aiemminkin. SLPS:n sisäisissä harjoituksissa koulutetaan miehistöjä eri tehtäviin. Yhteistoimintaharjoituksissa mukaan otetaan eri viranomaisten edustajat ja muut vapaaehtoisjärjestöt. Vuosittain järjestetään myös koulutustarkastus, jossa saatu oppi ja kokemus testataan.
Tekniikka kehittyy
Tekniikan kehittyminen on ollut viime vuosina huimaa. Aikanaan käyttöön otettu tekninen apuvälineistö vanhenee, joten uusia laitteita ja menetelmiä on kokeiltava ja testattava jatkuvasti. SLPS:n lennoilla on käytetty paikannusvälineenä Garmin GPSMAP 296 -laitetta, joka palvelee vielä jonkin aikaa. Uutta menetelmää on kuitenkin jo tutkittu, ja tulevaisuudessa pienet kannettavat tietokoneet tai tabletit korvaavat sen. Samalla parannetaan johtamisjärjestelmää, jossa nykyinen puhe voidaan korvata sopivalla, myös viranomaiskäytössä olevalla tietokoneohjelmistolla. Myös lämpökameran käyttöä lennolla on testattu. Etsintälentojen lentämiseen pimeällä on vielä matkaa, mutta lämpökamera helpottaa eniten etsintää kylmissä olosuhteissa, silloin kun kohteen löytymisellä on kiire. Lisäksi laitteella voidaan esimerkiksi turvesuopalossa nähdä varsinainen paloalue ohuen savukerroksen lävitse.
Hyvässä vauhdissa oleva tutkimushanke on reaaliaikaisen ilmakuvan siirtäminen ilmasta suoraan johtopaikassa olevalle näytölle. Kohteen mukaan kuvat voivat olla yksittäisiä kuvia tai videokuvaa. Optimitapauksessa koneeseen voidaan tulevaisuudessa asentaa koneen sisältä kaukokäytettävä ja suunnattava kamerapaketti.
Myös lentoetsijöiden silmien korvaamista kameroilla tutkitaan. Tällöin lentoetsijät tutkivat maan pinnan sijasta kameroiden näyttöä koneen sisällä. Viimeksi mainittu tutkimus on kuitenkin hyvinkin alkuvaiheessa, ja silmien korvaaminen tekniikalla on haastavaa, varsinkin kun laitteisiin ei voida käyttää suuria määriä rahaa.
Tulevaisuuden visioissa ovat lisäksi yönäkölaitteiden käyttö, hätälähettimen etsintä ja mahdollisesti jopa pararescue-toiminta. Viimeksi mainitussa ensin etsitään kohde, ja löytämisen jälkeen pudotetaan auttaja varusteineen laskuvarjolla kohteen luokse.
Pyhäsalmen Ilmailukerholle kuuluva Cessna 177 opastaa pelastusviranomaisen venettä tekemänsä havainnon luokse hukkuneen kalastajan etsinnässä. Kyseessä on oikea etsintä, jossa hyödynnettiin samaan aikaan Rissalassa pidettyyn Lentopelastusseuran jatkokoulutukseen osallistuneita miehistöjä. Kuva: Mikko Maliniemi
Haasteet
Kuten pienilmailussa muutenkin, suurimpina haasteina ovat henkilöstön ja konekaluston ikääntyminen ja lentämisen kustannusten nouseminen. Toiminnan laadun epätasaisuuteen pyritään vaikuttamaan ohjeiden, koulutusmateriaalin ja koulutusmenetelmien uudistamisella. Tavoitteena on tietyn minimitason täyttävä, laadukas ja standardoitu lentotoiminta, jolloin viranomainen tietää, mitä pyytäessään saa.
Kalustopuutteisiin pyritään saamaan ratkaisu tutkimuksella ja rahoituksen suunnittelulla. Puutteet nykyisen toiminnan osalta eivät ole kovin merkittäviä, mutta siirtyminen uusiin paikannusja johtojärjestelmävälineisiin on melko kallista. Lisäksi tulevat haasteet lämpöja muiden kameroiden hankinnassa ja käyttöönotossa. Viimeksi mainittujen osalta laitteet eivät todennäköisesti ole jatkossakaan käytettävissä kaikissa tukikohdissa. Tällä hetkellä toimintakyky rajoittuu valoisaan aikaan, ja siirtyminen pimeätoimintaan on korkean kynnyksen takana.
Mahdollisuudet
Jo tällä hetkellä viranomaisella on yhdellä puhelinsoitolla mahdollisuus saada käyttöönsä yli 1400 koulutetun miehistön jäsenen, yli 40 tukikohdan ja yli 70 lentokoneen tarjoama resurssi. Tukikohtia on ympäri valtakuntaa, ja hälytysvaste on vähintäänkin kohtuullinen. Lisäksi toiminta on erittäin kustannustehokasta.
Koulutetut miehistöt kykenevät tarvittaessa toimimaan sopivalta maantienpätkältä, ja kykenevät pääsääntöisesti pitämään yhteyttä viranomaisverkon avulla. Lähitulevaisuudessa valikoimaan lisätään vielä reaaliaikaisen ilmakuvan saamismahdollisuus tilannekeskukseen tai johtopaikkaan.
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 2015/2.
Teksti: Arto Kupiainen
Kuvat: Mikko Maliniemi
Lisätietoja: http://www.lentopelastus.fi/
Kuulumisia voit seurata Twitteristä, #SARSLPS.
