Malmin lentokenttä on Helsingin ainoa ja samalla valtakunnallisesti merkittävin yleisilmailukenttä. Vuonna 1936 valmistuneella lentokentällä lennetään nykyisin lähes puolet koko Suomen yleisilmailun operaatioista. Jos Malmin toiminta lakkautettaisiin ilman korvaavia toimia, häviäisi sen myötä kolmasosa suomalaisesta yleisilmailusta kertaiskulla.
Yleisilmailulla tarkoitamme tässä artikkelissa kaikkea lentämistä pois lukien kaupallinen ilmailu (liikennelentäminen ja kaupalliset ilmakuljetukset) ja viranomaislentäminen (rajavartiolaitos ja puolustusvoimat).
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 2015/1. Tilaajana olisit jo lukenut tämän jutun, joten mikset vierailisi tilaussivulla tekemässä päiväsi viisaimman valinnan?
Malmin tilanne on elänyt artikkelin alkuperäisen julkaisun jälkeen, joten kaikki yksityiskohdat eivät pidä enää täsmälleen paikkaansa.Malmin tapahtumista on uutisoitu säännöllisesti lehden Facebook-sivuilla.
Lue myös: Malmista voi tulla vaikka mitä!
Malmilla lennetään käytännössä pelkästään moottorilentokoneilla, joten sellaisia hienoja ilmailun lajeja, kuten purjelentoa, liitovarjoja ja lennokkeja ei siellä näe. Moottorilentäminen on perinteisesti ja operaatiomäärillä mitaten ilmailukulttuurin vahva ydin. Se kuuluu osana myös moniin muihin ilmailumuotoihin: purjelennossa hinataan ja laskuvarjohypyssä – myös Malmilla – kuljetetaan ylös moottorin voimalla. Moottorilentämistä on Suomessa harjoitettu sata vuotta, ja lähes koko sen kehityskaari on nähty Malmilla. Moottorilentämisen vahvaan perinteeseen rakentuu suomalaisen liikenneilmailun turvallisuus, joka on maailman huipputasoa.
Helsingin Malmi on luonteeltaan koulutuslentokenttä. Siellä lennetään yli puolet kaikesta Suomen yleisilmailun koulutuksesta. Lennonjohtajat korostavat yhteistapaamisissa, että kaikki lentäminen Malmilla on jossain mielessä koulutusta ja harjoittelua. Siellä lennonjohto sietää virheitä ja on keskeinen osa johdetun lentämisen koulutusta.
Malmi (EFHF) poikkeaa koulutuskeskittymänsä kautta kaikista muista kentistä siten, että vain siellä toteutuu riittävän suuri operaatiotiheys tehokkaaseen valvotun lentopaikan koulutukseen. Malmin laskukierroksessa voi lentää samaan aikaan neljäkin konetta näköyhteydessä toisiinsa sovittautuen kierroksen rytmiin. Seuraavaksi suurin yleisilmailukenttämme on Tampereella, missä operaatiomäärät ovat neljännes Malmin vastaavista. Tampereella (EFTP) on ansiokasta ilmailutoimintaa ja laadukasta koulutusta, niin kuin monella muullakin seudulla Suomessa. Koulutusympäristönä se ei kuitenkaan tarjoa samaa tapahtumataajuutta kuin Malmi.
Koulutuskenttä tarvitsee tekijänsä ja osaajansa. Niitä ovat lennonopettajat, tarkastuslentäjät, kalustoa ja toimintaa ylläpitävät organisaatiot, koneja avioniikkahuolto sekä lennonvarmistus, kentän kunnossapito ja sääpalvelut ynnä muut sellaiset toiminnot. Malmilla opetetaan yleisilmailun lentolupaan (PPL), uuteen kevyempään yleisilmailulupakirjaan (LAPL), kevytilmailun lupakirjaan (UPL) ja lukuisiin näistä eteenpäin vieviin johdannaisiin, aina ammattilupakirjaan asti. Malmilla voi kouluttautua myös lennonopettajaksi, tarkastuslentäjäksi ja erilaisiin ilmailun erikoistehtäviin.
Ainutlaatuinen ilmailutoiminnan keskittymä
Suurin yksittäinen toimijaryhmä Malmilla ovat ilmailuyhdistykset. Siellä pitää kotipaikkaa kuusi kouluttavaa yhdistysmuotoista ilmailukerhoa: MIK, MILK, ESMO, PIK, FLK ja KILA. Näillä kerhoilla on yhteensä noin 2000 jäsentä, jotka lentävät pääasiassa vuokraamalla yhteisomistuksessa olevia kerhokoneita. Kerhoilla on omat koulutusorganisaatiot ja koulutusohjelma sekä omaa huoltotoimintaa. He kouluttavat vuosittain kaikkiin yleisilmailun moottorilentämisen lupakirjoihin ja ylläpitävät lentäjien lupakirjojen voimassaoloa jatkoja kertauskoulutuksella sekä tarkastustoiminnalla.
Malmin Ilmailukerhojen kattojärjestönä toimii yhdistys MI5+, joka ylläpitää yhteyksiä kerhojen, Malmin lennonjohdon ja kentän haltijoiden välillä. Näkyvin ilmentymä MI5+:n toiminnassa on jokavuotinen lentopaikkakisa ja siihen liittyvät yhteiset lentoretket eri kohteisiin Suomessa ja ulkomailla.
Lentopaikkakisaan osallistuvat kaikki kerhojen koneilla lentävät pilotit. Siinä jaetaan pisteitä jokaisesta saman vuoden aikana vieraillusta eri lentokentästä, käyntikentän etäisyyden ja sijaintimaan mukaan. Lentokauden päätteeksi syksyisin jokavuotisessa suuressa Malmin OH-Gaalassa palkitaan menestyneet kerhot ja yksittäiset lentäjät.
Kaikkiaan yhdistysmuotoinen kerhotoiminta Malmilla kerää piiriinsä yli 8500 jäsentä. Lentokentällä toimii myös yritysmuotoisia toimijoita: lentokoulutusyrittäjiä, lentokoneen vuokraajia, laskuvarjoyrityksiä, lentokoneen huoltoyrityksiä, erikoistuneita avioniikkayrittäjiä ja laitekauppiaita. BF-Lento Oy on toiminut vuodesta 1969 Malmilla vuokraten lentokoneita ja kouluttaen uusia lentäjiä. Tällaiset yritykset ovat syntyneet kysyntään ja tarpeeseen ylläpitää yleisilmailua ja palvella sen kehitystä. Niiden palveluista hyötyy niin pääkaupunkiseudun kuin koko muun Suomen yleisilmailu.
Liikennemuoto vaakalaudalla
Helsingin Malmi on ainoa valvotun ilmatilan -lennonjohdon alla toimiva yleisilmailukenttä Turku-Tampere-Lappeenranta-linjan eteläpuolella. Kaikki muut kentät ovat niin sanottuja korpikenttiä. Malmi on ainoa tällä alueella riittävät laadulliset koulutuskriteerit täyttävä lentokenttä.
Pääkaupunkiseudulla on selvä tihentymä yleisilmailussa. Helsingin ympäristössä asuu viidennes (20%) Suomen väestöstä, mutta täällä asuvilla lentäjillä on kolmannes (34%) kaikista Suomen yleisilmailun lupakirjoista. Malmi on paras paikka, missä ilmailualan yritystoiminta ja aktiivisuuden tiheys riittää omaehtoiseen ja omillaan toimivaan keskittymään. Onko meillä Suomessa varaa poistaa aktiviteettija toimeliaisuuskartaltamme tällainen toimiala monine yrityksineen ja yhdistyksineen? Jos pääkaupunkiseudun 1,1 miljoonaa asukasta kykenee juuri ja juuri tarjoamaan asiakaskunnan yleisilmailulle, mitä tapahtuu, kun toiminta pakotetaan alueelle, jossa väestöpohja ei tarjoa asiakaskuntaa?
Aika kaukana liikutaan siitä ajasta, jolloin silloinen ministeri Merja Kyllönen lausui, että Malmin lentokenttää ei kannata säilyttää vain 70 harrastajan tarpeisiin.
Kolmasosa koko Suomen yleisilmailusta häviää kerralla, jos Malmin kenttä puretaan ilman, että rakennetaan korvaava johdetun ilmatilan lentokenttä pääkaupungin välittömään läheisyyteen. Yleisilmailu on sisääntuloväylä lähes kaikille ammatti-ilmailuun tähtääville. Nykyisistä ilmailuammattilaisistamme lähes jokainen on saanut vähintään jonkin koulutuksen Malmilla, ja heistä moni on suorittanut ensimmäisen lupakirjansa kerhokoulutuksena Malmilla. Lopulta vain pieni osa ilmailun aloittavista etenee niin pitkälle, että he voivat siirtyä ammatilliseen koulutukseen pois muusta elämänpiiristään. Nämä ammattilaiset valikoituvat siitä suuresta joukosta, joka aloittaa perustasolta, yleisilmailusta. Ilmailun peruskoulutuksen edellytykset on järjestettävä siellä, missä ihmiset ovat.
Kyse on koko ajan siitä, että yleisilmailu kuolee tai halvaantuu lajina ja liikennemuotona koko Suomessa, jos ei asukastiheydeltään suurimmalla alueella ole siihen edellytyksiä. Suomalaisen lentämisen jatkuvuuteen kansa tarvitsee valvotun koulutuskentän pääkaupunkiseudulle. Kysymys ei ole pelkästä ilmailun harrastamisesta, vaan yhden tärkeän liikennemuodon turvallisen jatkuvuuden ja kehityksen varmistamisesta.
Aika kaukana liikutaan siitä ajasta, jolloin silloinen ministeri Merja Kyllönen lausui, että Malmin lentokenttää ei kannata säilyttää vain 70 harrastajan tarpeisiin.
Malmin lentokentän lakkauttamisen seuraukset
Katsotaan hieman tarkemmin Malmin lentokentän ja sen lentotoiminnan rakennetta. Jätetään kuitenkin tarkastelun ulkopuolelle Malmilla tapahtuvasta yleisilmailusta se osa, jolle on osoitettavissa jatkotoimintamahdollisuudet muualla: rajavartiolaitoksella, ja ammattilentäjiä kouluttavalla Patrialla on tieto siitä, että heidän toimintansa ja jatkonsa on turvattu Malmin kohtalosta riippumatta. Kaikki viranomaislentäminen järjestyy varmasti myös muualla. Jäljelle – ilman sijoituspaikkaa – jää Malmin ei-kaupallinen yleisilmailu, ilmailuyhdistykset ja suurin osa näille palveluja tarjoavista yleisilmailun kouluttavista yrityksistä. Yhteensä ilman uutta jatkotoimintamahdollisuutta jää 75 prosenttia nykyisistä Malmilla lennettävistä lentotunneista.
Syksyllä 2014 Malmin Lentokentän Ystävät ry:n nimissä tehtiin laaja selvitys kentän lentotoiminnan jakautumisesta eri toimijoiden kesken. Sen mukaan Malmilla lennettiin vuonna 2013 noin 47 000 sellaista operaatiota, joille ei ole Malmin jälkeen muuta sijoituspaikkaa kuin Nummelan ja Hyvinkään kentät. Näillä korpikentillä ei ole valvottua ilmatilaa (lennonjohtoa), joten Malmin tyyppisen lentämisen edellytykset eivät siellä täyty. Valvotun ilmatilan koulutusta siellä ei voi järjestää ollenkaan. Jos muita korvaavia toimia ei tehdä, häviävän operaatiomäärän osuus on kolmannes koko Suomen yleisilmailusta.
Pieni osa koulutusyritystoiminnasta ehkä kykenee jatkamaan saattohoidon verran muualla Suomessa ja osa tähyää toiminnan siirtämistä ulkomaille, mutta ylivoimaisesti suurin osa vain loppuu. Koulutusyritysten toiminta on jo nyt – Malmin julkisen teurastuksen myötä – kärsinyt liiketoimintansa volyymissä.
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 2015/1. Tilaa toki lehti!
Nummela ja Hyvinkää
Nummelassa lennetään pääasiassa purjelentoa, varjoliitoa, lennokkeja ja muita ilmailulajeja. Moottorilentoa ja ultrakeveitä siellä lennetään myös, mutta operaatiomäärät ovat varsin vaatimattomat Malmiin verrattuna. Nummelan ympäristöluvan määrittämät melurajat, operaatiomäärät, vuorokauden lentoaikarajoitukset ja läpilaskukielto rajoittavat lentotoiminnan kasvun edellytykset melko vähiin. Malmin koulutustoiminnan edellytykset eivät tällä lennonjohtoa vailla olevalla korpikentällä täyty.
Jo melko vähäinenkin lisäys moottorilentoihin vaatisi investointeja Nummelan rullausteihin. Polttoaineen jakelua siellä ei ole eikä sitä nykyisen ympäristöluvan perusteella ole mahdollista järjestää. Jos on halua ja kykyä investoida, Nummelassa liikenteen määrää voidaan lisätä joitakin tuhansia operaatioita. Hallipaikkoja ei ole jäljellä yhtään – jonot ovat jo nyt pitkiä. Hallien rakentamismahdollisuudesta ei ole tietoa.
Hyvinkäällä lennetään purje- ja moottorilentoa hyvässä yhteispelissä varjoliidon, gyrokoptereiden ja lennokkien kanssa. Hyvinkää on parhaaseen kesän lentokauden aikaan hyvin kuormitettu kenttä. Hyvinkäällä on mahdollista lentää osa Malmin koulutuksesta, koska ympäristölupa (melurajoitukset) ei sitä kokonaan kiellä. Lentokoulutus ei kuitenkaan hoidu pelkästään sallivilla ympäristöluvan melurajoituksilla. Hyvinkään kenttä ei ole lennonjohdon alainen valvottu kenttä eikä siellä näin täyty sellaiset laadulliset vaatimukset, joita nykyaikainen valvotun ilmatilan lentokoulutus tarvitsee.
Nämä kaksi pienkenttää voivat ottaa vastaan arvioiden mukaan vain murto-osan Malmin toiminnasta, mikä sekin nostaisi kenttien kuormituksen ylärajoilleen. Toimintojen edellytykset heikkenevät, koska Hyvinkään kenttä on rakennuskiellossa, eikä sinne ole mahdollista saada lentokoneille hallipaikkoja. Lisäksi purjelentämisen, varjoliitohinauksien ja kasvavan moottorilentämisen sovittaminen yhdelle kentälle aiheuttaa ruuhkautumista ja viivästyksiä, pahimmillaan vaaratilanteita tai jopa onnettomuuksia.
Yhteensä ilman uutta jatkotoimintamahdollisuutta jää 75 prosenttia nykyisistä Malmilla lennettävistä lentotunneista.
Kohti yleisilmailutyhjiötä?
Turku-Tampere-Lappeenranta-linjan eteläpuolella ei ole Malmin lisäksi ainoatakaan valvotun ilmatilan yleisilmailun lentokenttää. Kaikkein tiiveimmin asutettu Suomi on jäämässä yleisilmailun tyhjiöön, vaille nykyaikaisen moottorilentämisen harjoitteluja koulutusmahdollisuutta. Tältä alueelta katoaa silloin selvityksen mukaan jopa 80 prosenttia yleisilmailusta. Vaikka otamme huomioon vahvojen harrastajaryhmien kyvyn sopeutua puutteellisiin oloihin, vähintään kaksi kolmasosaa lentämisestä loppuu.
Pääkaupunkiseudun koulutustarjonta hiipuu, varsinkin ja ensiksi koulutusyrityksiltä. Pitkän aikavälin taantuma voi olla vielä dramaattisempi, kun tarvittavien lennonopettajien ja tarkastuslentäjien väheneminen vaikuttaa muualle Suomeen.
Voidaan kysyä, onko Suomen yleisilmailun laadun ylläpitämiseen olemassa jokin kriittinen massa? Ja kuinka ratkaisevaksi tekijäksi koko Suomen yleisilmailun kannalta muodostuu sen isoimman toimijan ja merkittävimmän klusterin lakkauttaminen?
Kaikkein tiiveimmin asutettu Suomi on jäämässä yleisilmailun tyhjiöön.
Malmilla majaansa pitävistä 146 lentokoneesta muutama kymmenen voi löytää sijoituspaikan ympäröiviltä kentiltä. Nummela ja Hyvinkää ? edes avustettuna kauempana olevilla kentillä ? eivät pysty ottamaan vastaan merkittävää osaa Malmin nykyisestä konekannasta lentorajoitteiden ja hallipaikkojen rakennuskiellon takia. Tällöin Malmin yleisilmailukoneista huomattava osa joudutaan myymään ulkomaille. Samalla pienenee myös Malmille sijoittuneen ilmailun ammattikunnan, johon kuuluvat muun muassa lennonopetus, tarkastuslento, lennonjohto, huolto, avioniikkahuolto, konevuokraus, kentän kunnossapito ja briefing/sääpalvelut – kysyntä ja heidän palvelunsa katoavat markkinoilta.
Tällaisessa tilanteessa on kyse kokonaan siitä, miten nopeasti poliittinen taho herää näkemään Malmin tapaisen kentän uudelleen rakentamisen välttämättömyyden. Nyt ollaan hävittämässä olemassa olevaa hyvin tarpeellista toimintaa.
Numeroita Malmin toiminnasta
Loppuvuodesta 2014 syntyi päätös etsiä kä siin ja julkistaa neutraalia ja jäljitettävää fak tatietoa sekä kerätä sitä yhteen paikkaan saa taville. Tietoja on koottu kolmesta eri suunnas ta: Finavian liikenneti lastoista, Trafin tilastois ta sekä kyselemällä ja haastattelemalla Malmilla toimivia yrityksiä ja yhteisöjä. Tavoitteena oli yksinkertaisesti luoda mitallinen kuva Malmin kentän toiminnasta ja merkityksestä Suomessa ja pääkaupunkiseudulla.
Tätä tietoa on nyt kerättynä ja julkaistuna osoitteessa http://sites.google.com/site/malminumeroina/
Lukuja ei pidä ottaa absoluuttisina totuuksina juuri noina lukuarvoina. Voidaan kuitenkin sanoa että tulokset muodostavat tarkan yleiskuvan Malmin vuodesta 2013.
Virheelliset laskelmat päätösten perusteena
Helsingin Malmin lentokentän tulevaisuudesta tehtyjen valtion päätösten perusteena on käytetty tilausselvitystä, joka on YYOptiman tekemä vuonna 2014. YY-Optima päätyi arvioimaan ilman uutta sijoituspaikkaa jäävien operaatioiden määräksi 5 000?10 000 lentoa vuodessa. Hyvinkään kentän nykyisten operaatioiden määräksi YY-Optima arvioi 10 000. Nämä luvut ovat varsin raskaasti pielessä. Hyvinkään moottorilentotoiminta on hyvin merkittävästi Malmia vähäisempää.
Syksyllä 2014 Malmin Lentokentän Ystävät ry:n nimissä tehtiin laaja kyselytutkimus kaikille Malmin operaattoreille. Tämän tuloksilla voidaan luotettavasti osoittaa, että Ilman uutta sijoituspaikkaa jäävien operaatioiden todellinen luku Malmilla on 47 000. Näistä yli kolmannes on koululentoja. Hyvinkään lentokentän moottorilentämisen nykyinen vuosittainen operaatiomäärä on alle 8 000.
YY-Optiman selvityksen tärkein johtopäätös oli: ”Jos oletetaan, että osa harrasteilmailusta siirtyisi Nummelaan, erityisesti koulutuspainotteinen toiminta Hyvinkäälle ja osa toiminnasta loppuisi tai harrastajien lentotuntien määrä vähenisi, voidaan todeta, että harrasteilmailulla on kohtuulliset toimintamahdollisuudet lähimmillä lentokentillä myös Helsinki-Malmin sulkemisen jälkeen. Tämä edellyttää, että Hyvinkäällä ei aseteta rajoituksia harrasteilmailun lisääntymiselle.”
YY-Optima näyttää arvioineen Hyvinkään ja Nummelan kykenevän sulauttamaan 3 000?6 000 Malmin operaatiota vuodessa. Tarkemman operaatiolaskennan kautta selviää, ettei tämä määrä ole kuin noin 10 prosenttia kaikista Malmin sijoitusta vaille jäävistä operaatioista. Tässä valossa myös johtopäätös kääntyy väistämättä täysin päinvastaiseksi.
Harrasteilmailulle – oikeammin yleisilmailulle – ei jää kohtuullisia toimintaedellytyksiä Malmin lentokentän lakkauttamisen jälkeen, vaan ylivoimaisesti suurin osa, arviolta 65-80 prosenttia, siitä kuolee. Hyvinkään kaupunki on sittemmin lisäksi tehnyt päätöksen asettaa rajoituksia harrasteilmailun lisääntymiselle.
YY-Optima lähtee arviostaan: ”Finaviassa tehdyn arvion pohjalta voidaan yhteenvetona todeta, että Malmin lennoista noin 70 % on lentokoulutusta ja noin 10-20 % tilaus-, viranomais- ja liikelentoa. Loppu 10-20 % jää puhtaasti harrastepohjalle.
Koulutuslennoista osa lennetään muilla kuin moottorilentokoneilla. Koulutuslentojen suurta määrää indikoi muun muassa se, että esimerkiksi Mäntsälän ilmailukerholla on Helsinki-Malmilla kolme ultrakevyttä lentokonetta, joilla lennettiin vuonna 2013 yhteensä lähes 1 200 lentoa operaatioiden määrän ollessa lähes 4 000.
Kun operaatioiden (nousut ja laskut yhteensä) kokonaismäärä oli vuonna 2013 noin 50 000, em. arvion pohjalta harrasteilmailun operaatioiden määräksi Helsinki-Malmilla voidaan arvioida 5 000-10 000 operaatiota vuodessa.”
Edellä olevat osat ovat suoraan YY-Optiman selvityksestä ja itsessään osoittavat lukujen yhteensovittamattomuuden. Kun selvityksessä esitetyn yhden ainoan ultrakerhon (MILK) operaatiomäärä vuonna 2013 Malmilla oli 4 000, ei koko kentän harrasteilmailun operaatiot voi mitenkään olla vain 5 000-10 000. Kuvatun kerhon MILK operaatiomäärät ovat vain noin 10 prosenttia kaikista Malmin sijoittamattomista operaatioista.
YY-Optiman raportissa on hyvin monimutkainen määritelmärakenne joka vaikuttaa olevan vähintään epäjohdonmukainen. Raportin tiivistelmässä esiin nostettu 5 000-10 000 yleisilmailun operaatiota on todellisuudessa esimerkiksi 28 500, 35 000 tai 47 500 operaatiota riippuen siitä mitä raportin määritelmistä käytetään. Joka tapauksessa 5 000-10 000 on arviona karkeasti pielessä kuvaamaan sitä liikenteen määrää joka on jäämässä ilman kotia.
Miksi toimeksianto on rajattu, kuten se on rajattu? Miksi raportissa on päädytty niin sekavaan määritelmien vyyhtiin? Miksi raportissa on päädytty esittämään johtopäätöksiä, jotka raportin tekijän on ollut pakko tietää harhaanjohtavaksi informaatioksi?
Lue myös: Malmista voi tulla vaikka mitä!
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 2015/1. Tilaa toki lehti!
Teksti: Jussi Frisk
Tilastot ja grafiikka: Mikko Saarisalo
Kuvat: Mikko Maliniemi