Suomen Ilmailuliiton Experimentalja ultrakevyttoimikunta ulkoisti vuonna 2004 Jämi Fly In –nimellä tunnetun experimental-rakentajien kokoontumisajojen järjestämisen Pentti Saaristolle ja Kari J. Saariselle, jotka vetivät tapahtuman omiin nimiinsä kahden vuoden ajan. Ensimmäisenä vuonna auttelin vähän, seuraavana vuonna hiukan enemmän ja sitä seuraavana vuonna olinkin sitten jo vetovastuussa. Jälkeenpäin ajatellen se vastuussa oleminen oli melko huimaa hommaa: erilaisia ilma-aluksia kun saapui tapahtumaan reippaasti yli sata, se oli melko paljon pienelle korpikentälle.
Puskaradio tavoitti vähitellen suuremmankin yleisön, ja kävijämäärä kasvoi, vaikkei tapahtumaa ilmailupiirien ulkopuolella mainostettukaan. Tarvittiin siis lisää talkooväkeä, lisää kaikenlaisia tarvikkeita, ja lisää rahaa. Vapaaehtoisilla osallistumismaksuilla tai parkkilipuilla ei kuluja enää katettu, ja ilmailuviranomainenkin rupesi hätyyttelemään. Vuonna 2007 vaihtoehtoina olivat joko koko tapahtuman lopettaminen tai harppaus ylöspäin. Raimo Nikkanen neuvoi järjestämään lentonäytöksen, vaikka ihan pienenkin. No, tuumasta toimeen, aloitimme lentonäytösuramme vuonna 2008 päälentonäytöksellä. Tämän vuoden Jämi Fly In & Airshow oli kahdeksas perättäinen lentonäytöksemme.
Vaikka paperitöiden määrä sekä kulut ovat kasvaneet, oli Nikkasen Ramin neuvo enemmän kuin paikallaan. Alkuaikoina ristin kädet kyynärpäitä myöten yhteen, ettei mitään vain sattuisi. Nykyäänkin toivon, ettei mitään sattuisi, mutta jos kuitenkin sattuu, niin tiedän että turvallisuuspuolen järjestelyt ovat viimeisen päälle. Tapahtuman noin 130 talkoolaisesta yli puolet työskentelee turvapuolen tehtävissä. Sen puolesta voisin nukkua yöni hyvin. Mutta.
Pelkästään lupamaksut olivat tänä vuonna suuremmat kuin vuoden 2006 koko budjetti. Kukaan tuskin tulee tapahtumaan lupapapereita katsomaan, joten pitäähän sitä ohjelmaakin olla. Joka vuosi jotain uutta ja erilaista kuin aiemmin, jotta mielenkiinto säilyy – niin tekijöillä kuin yleisölläkin. To do -lista on mittava, sisältäen ranskalaisia viivoja enemmän kuin tässä jutussa on kirjaimia. Ja kaiken ratkaisee lopulta tapahtuman aikana vallitseva sää – etana etana näytä sarves, onko huomenna pouta? Noin pari viikkoa ennen H-hetkeä tulee seurattua sääennusteita tarkemmin, vaikka seuraavankaan päivän säätä ei voi tarkasti tietää, kun ei vaan osaa olla seuraamatta. Vuonna 2008 ennuste näytti viikonlopulle hyvää lentosäätä, mutta lauantaiaamu valkenikin harmaana ja sateisena.
Tapahtuman kulut olivat yli kymmenkertaiset edellisvuoteen verrattuna. Lievästi sanottuna hirvitti. Illalla stressi sitten laukesi, kun oltiin plussalla. Kerran on sen jälkeen pitänyt soitella laskuttajille ja neuvotella maksuaikaa; tänä vuonna ei onneksi tarvinnut, vaikka sunnuntai olikin tapahtuman historian sateisin. Heinäkuun 19. päivän iltana kaverit arvelivat, että nyt sinulla varmaan helpottaa, kun tämän vuoden Jämi Fly In & Airshow oli päättynyt. Kieltämättä suurin kiire helpottikin, mutta se mitä tapahtumasta yleisölle näkyy, on murto-osa tapahtuman valmisteluista ja jälkitöistä.
Työt eivät suinkaan lopu silloin, kun tapahtuma päättyy, vaan voisi sanoa, että seuraava vaihe alkaa: palautteen kerääminen, laskujen maksu ja jälkien siivous. Lista on vieläkin pitkä, mutta ei enää loputon. Suurin osa laskuista on tullut ja maksettu – toivottavasti viimeistään syyskuussa viimeisetkin, että saadaan tapahtuma pakettiin.
Huomenna, 12. elokuuta 2015 tämä nyt taitossa oleva nelosnumero menee painoon. Samana päivänä pistän puhelimen kiinni ja kirjaudun ulos Facebookista. Pudotkoon vaikka taivas, mutta minua ei saa kiinni hetkeen. Olen lomalla. Ehkä viikon, ehkä kaksi, saapa nähdä. Viimeistään syyskuun alussa palaan langan päähän. Nostan hattua kaikenkokoisten ilmailutapahtumien järjestäjille ja niiden eteen hommia paiskineille talkoolaisille. Älkää unohtako huilia.
Ilmailuterveisin,
Taneli Äikäs
päätoimittaja
