Vuonna 2008 lensimme Tukholmassa sijaitsevalle Barkarbyn kentälle tutustumaan sikäläiseen experimental-rakentajien vuosittaiseen tapahtumaan. Mieleeni jäivät erityisesti ne muutamat kilometrit ennen kenttää. Ilmatila oli ahdas: kaartelimme Piperilla käännepisteiden kautta mutkittelevaa reittiä pitkin kohti Bromman lähialueella sijaitsevaa kenttää.
Käännepisteillä ja niiden välissä piti olla tietty korkeus, pelivaraa ei ollut juurikaan. Oli kuin ilmaan olisi vedetty läpinäkyvä putki Ruotsin rannikolta Tukholman sydämeen. Pääsimme perille ja vietimme mukavan viikonlopun samanhenkisessä seurassa. Enää Barkarbyn kenttää ei ole, se suljettiin muutama vuosi vierailumme jälkeen.
Tuo kokemus mielessäni tuntuu hämmästyttävältä että erityisesti pääkaupunkiseudun lennokkikentät vedettiin viemäristä alas 9. lokakuuta 2015, päivänä jolloin Liikenteen turvallisuusvirasto TraFi julkaisi ja samantien saattoi voimaan kauko-ohjattuja ilma-aluksia ja lennokkeja koskevan ilmailumääräyksen OPS M1-32.
Lennokkitoimintaan määrättiin yleisesti 150 metrin ja lentokenttien lähialueille, lentopaikan lentotiedotusvyöhykkeelle tai radiovyöhykkeelle 50 metrin korkeuskatto poislukien tulevaisuudessa AIP:n merkittävät lennätyspaikat, joiden kunkin osalta lennätysalue sivuja korkeusrajoineen määriteltäisiin erikseen. Lennätys Utin ja Jyväskylän lähialueilla sekä muiden lentokenttien lähialueilla alle viiden kilometrin etäisyydellä kiitotiestä kiellettiin kokonaan ilman lennonjohdon lupaa.
Vaikka muiden kenttien lähialueilla voitaisiinkin tietyin menetelmin ja tietyissä paikoissa sallia lennättäminen alle viiden kilometrin etäisyydellä kiitotiestä ja/tai yli 50 metrin korkeudella, niin Finavian mukaan Helsinki-Vantaan lähialueella se ei onnistu. Eikö kuitenkin olisi parempi merkitä karttaan ja saattaa muidenkin ilmailijoiden tietoon ne muutamat Helsinki-Vantaan lähialueella sijaitsevat lennokkikentät kuin ajaa harrastajat lennättelemään lainsuojattomina pelloille ja parkkipaikoille, salaa ja kiinnijäämistä peläten? Törmäysvaaraa ei sillä ainakaan pienennetä.
Vuosi sitten, 28. marraskuuta 2014, ostimme tämän lehden julkaisuoikeudet. Uusi maailma ja uudet mielenkiintoiset haasteet avautuivat eteemme. Joissakin asioissa olemme menneet kantapään kautta, mutta on monta sudenkuoppaa vältettykin. Vuosi on mennyt nopeasti, ja uutta aloitellaan. Lehti ilmestyy ensi vuonnakin kuusi kertaa, keskimäärin 60-sivuisena. Ensimmäinen numero ilmestyy helmikuun puolivälissä hieman uudistetulla ulkoasulla, ja uudet nettisivut julkaistaan viimeistään tammikuussa. Haluan kiittää kaikkia tukijoita ja lehden avustajia, entisiä ja nykyisiä ja toivottaa teille hyvää joulua ja onnea tulevaan vuoteen.
Jouluterveisin,
Taneli Äikäs
päätoimittaja
