Olipa kerran eurooppalainen pääkaupunki, jolla kerrottiin olevan suuria ongelmia: oli asuntokriisiä, ilmansaastekriisiä ja työttömyyskriisiä. Nuorille ei löytynyt sen keskustan läheltä riittävästi edullisia asuntoja ja keskustan työpaikat olivat kaukana edullisista asunnoista, sanottiin. Tämän pääteltiin olevan kestämätöntä niin pääkaupungin taloudelle kuin ympäristöllekin. Kaupunki tarvitsi turvallisia ja edullisia asuntoja tavallisille ihmisille, sekä työpaikkoja niiden hankkimiseksi.
Ongelmaa pohdittiin, kunnes havaittiin suuri maa-alue vain 10 kilometrin päässä keskustasta. Siellä sijaitsi vain mitätön lentoasema, jonka kautta kulki merkityksettömän vähän matkustajia verrattuna vähän kauempana keskustasta sijaitsevaan kansainväliseen lentoasemaan. Tuon turhanpäiväisen lentoaseman havaittiin olevan sijainniltaan ensiluokkaisen maa-alueen hirvittävää hukkakäyttöä, eikä ainoastaan sen kiitotiealueen, vaan myös sen ympärillä olevien turva-alueen, asematason ja pysäköintialueen. Tämä kokonaisuus voitaisiin kehittää tuhansiksi kodeiksi ja moniksi työpaikoiksi, kun sitä käytettäisiin paremmin.
Pienellä maankäytön muutoksella parannettaisiin tuhansien asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia, ja samalla saataisiin kaupungin kassaan sievoinen summa rahaa. Kukaan ei sen jälkeen jäisi kaipaamaan merkityksetöntä lentokenttää. Tällaista kerrottiin tehdyn muuallakin: peräti kolmella taholla Atlantin takana ja yhdessä kaupungissa Saksassakin! Hienoa! Vähäpätöisen lentoaseman liikenne voitaisiin ohjata johonkin muualle tai rakentaa uusi lentoasema johonkin kauemmaksi. Sillä vaiennettaisiin hyödyttömän lentoaseman harvat puolustajat.
Mutta lentoasema säilyi, sille tuli uudet omistajat ja vastahakoisesti lentokentän toimintaan suhtautunut pääkaupungin johtokin vaihtui. Lentoasemalle laadittiin laajentamissuunnitelma, johon haettiin rahaa valtiolta. Maan hallitus hyväksyi suunnitelman, johon kuuluivat terminaalin, asematason ja rullausteiden laajennukset. Ministerien myöntämä laajennusmääräraha sisälsi myös liikenneyhteyksien parantamisen lentoasemalle. Kentän meluvaikutusalueella asuville ihmisille luvattiin reilu korvauspaketti.
Projektin laskettiin luovan 1600 uutta työpaikkaa lentokentälle ja vielä 500 työpaikkaa rakennusvaiheen aikana. Laajennuksen jälkeen kentältä pystyttäisiin järjestämään enemmän lentoja ja terminaaliin mahtuisi enemmän matkustajia.
Hallituksen valtionvarainministeri julisti:
− Pääkaupungin liiketoiminnan ja pääkaupungissa vierailemisen helpottaminen auttaa kehittämään kaupungin taloutta ja entisestään vahvistamaan kaupungin asemaa yhtenä maailman johtavista talouskeskuksista.
Edellä kerrottu on satua Helsingistä, mutta totta Lontoosta, jossa vihreä puolue halusi kuluvan vuoden alussa edustajansa Sian Berryn kaupungin uudeksi pormestariksi ja hävittää keskustan lähellä sijaitsevan London City Airportin (LCA). Kenttä myytiin helmikuussa kentän kehittämisestä kiinnostuneille sijoittajille ja kentän laajentumista vastustaneen Boris Johnsonin virkakausi päättyi. Hänen unelmansa oli rakentaa Lontoolle uusi kenttä Thamesin suistoon. Heinäkuun lopulla LCA sai laajennukseen valtiolta 334 miljoonaa puntaa. Nykyinen kentän kehityssuunnitelma ulottuu vuoteen 2030.
Lontoolla on viisi kansainvälistä lentokenttää, mutta Suomen pääkaupungin johto haluaa välttämättä, että sille jää vain yksi − joka sijaitsee Vantaalla. Toimivan Helsinki-Malmin lentoaseman arvo, merkitys ja tulevaisuuden mahdollisuudet on osoitettu niin monella mittarilla, että on aivan mahdotonta ymmärtää, miten sen muuttaminen asuntorakennusmaaksi voisi palvella enemmän yleistä etua.
O tempora, o stultitia
Pentti Perttula
va. päätoimittaja
