Siivet 2/20223 pääkirjoitus.
Yhteistyöstä integraatioon
Ennen kuin Ruotsin liittyminen Natoon hyväksytään, puhutaan vielä puolustusyhteistyöstä, mutta koska Ruotsin Nato-jäsenyys on väistämätön, voidaan alkaa jo suunnitella Pohjoismaiden puolustuksen integraatiota. Miten laajaa ja syvää siitä halutaan tehdä, on täysin kiinni kansallisten intressien yhtenevyydestä. Suurin potentiaali integraatioon löytyy maiden ilmavoimista, jotka voisivat toimia suunnannäyttäjinä muille puolustushaaroille.
Kun Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan ilmavoimien komentajat allekirjoittivat 16. maaliskuuta Saksan Ramsteinissa yhteisen aiejulistuksen pohjoismaisesta ilmaoperaatiokonseptista, se tulkittiin monella suunnalla tavoitteeksi yhdistää neljän maan ilmavoimat yhteisen esikunnan alle. Reuters ja moni muu media kirjoitti pian syntyvästä Pohjoismaiden noin 250 lentokoneen ilmavoimista.
Koska kolmella Pohjoismaalla neljästä on hävittäjäkalustona vuosikymmenen lopulta alkaen sama konetyyppi, se vain vahvisti vaikutelmaa. Vaikka tulkinta vietiin liian pitkälle, se kertoi silti siitä potentiaalista, joka on luotu Pohjoismaiden ilmavoimien pitkäaikaisella yhteistyöllä muun muassa liki viikoittaisessa Cross Border Trainingissa.
Yhteisen esikunnan sijasta pohjoismaisen ilmaoperaatiokonseptin yksi lopputuote voisi olla Norjan ilmavoimien komentajan, kenraalimajuri Rolf Follandin muun muassa viime elokuussa Barents Observerissa julkilausuma ajatus Pohjoismaisen ilmaoperaatiokeskuksen perustamisesta, johon hän kertoi helmikuussa Aftenpostenissa saaneensa myönteisen vastaanoton niin Suomesta kuin Ruotsistakin. Royal United Services Instituten Lontoossa 28. maaliskuuta järjestämässä Combat Air Conference 2023:ssa hänen ajatuksensa oli muokkautunut Arktiseksi ilmaoperaatiokeskukseksi.
Ilmavoima on nopein tapa siirtää merkittävää tulivoimaa pitkien matkojen päähän, mille on Pohjoismaissa erityinen tilaus ottaen huomioon sekä maantieteemme että geopoliittisen asemamme. Arktisen alueen lisäksi puolustusliiton koillisnurkan kriittisiä alueita ovat Suomen pitkä, Venäjän vastainen itäraja sekä Itämeren alue. Ilmavoimat on ainoa puolustushaara, joka pystyy tarvittaessa vastaamaan nopeasti uhkiin kaikilla näillä suunnilla.
Norjan Reitanissa sijaitsi monikansallinen ilmaoperaatiokeskus ”CAOC 3” vuoteen 2008 saakka, jolloin se siirtyi Tanskan Finderupiin, jossa ”CAOC F” pysyi vuoteen 2013 asti, kunnes sen toiminnot siirrettiin Saksan Uedemiin. Koska Pohjoismaat muodostavat yhdessä verrattain suuren ilmavoiman, se ansaitsisi oman ilmaoperaatiokeskuksen.
Riippumatta siitä, mikä sen nimi olisi, se voisi keskittyä kaikkiin sen toiminta-alueeseen liittyviin operaatiosuuntiin. Itämerellä työnjako Uedemin kanssa olisi varmasti sovittavissa. Operaatiokeskuksen kautta olisi Pohjoismaiden ilmavoimien johtamisjärjestelmien käytettävissä laajin yhteinen tilannekuva, ja se johtaisi tarpeen tullen myös niiden yhteistä taktista tulenkäyttöä.
Jos yhteinen ilmaoperaatiokeskus on Pohjoismaiden agendalla, edessä on paljon suunnittelua, kehittämistä, sovittamista, koulutusta ja harjoittelua ennen kuin siihen päästään. Yhteinen aiejulistus on hyvä alku.
Pentti Perttula
Päätoimittaja
Eikö Siivet vielä tule? Tilaa lehti täältä!
