Eurofighter Typhoon - eurooppalainen sateentekijä?

Eurofighter Typhoonia esiteltiin suomalaistoimittajille syksyllä 2019 Englannissa sekä Lontoon puolustus- ja turvallisuusalan DSEI-messuilla syyskuussa että BAE Systemsin Wartonin kehitys- ja tuotantokeskuksessa lokakuussa. Hävittäjäjärjestelmän kuvataan olevan kuin sateentekijä, kaikkea, mitä Suomi voi uudelta järjestelmältä odottaa.

Teksti: Pentti Perttula

Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 6/2019.

Tilaa toki lehti: https://siivet.fi/tilaa/

Vaikka maailman kolmanneksi suurimman puolustusalan valmistaja BAE Systemsin matkajärjestelyt mediaa varten eivät aina ehkä sujuisi aivan yhtä silotellusti kuin sen Atlantin takaisilla kilpailijoilla, niin itse tuotteen, tässä tapauksessa Eurofighter Typhoon -hävittäjäjärjestelmän, esittelystä ei tingitä. Parin eri puolilla Englantia pidetyn mediapäivän annista voisi kirjoittaa helposti koko Siivet-lehden numeron. Näissä tilaisuuksissa kuullun perusteella on ilmiselvää, miten merkittävästä kaupasta Eurofighter-konsortiolle Suomen HX-hankinnassa olisi kysymys; niin vahvoilla ilmaisuilla Typhoonia kehutaan ja kilpailijoita piestään.

Ainoa eurooppalainen monitoimihävittäjä

BAE Systemsin vahvuudet ovat pitkät perinteet omaavassa tuotannossa ja alihankintaverkoston hallinnassa, minkä vuoksi sen oli helppo päästä muun muassa Lockheed Martin F-35:n merkittäväksi osa- ja laitevalmistajaksi. Sama osaamisen ”DNA” on Britannian osalta myös Typhoonin tuotannon perustana, mutta koneen osavalmistus ja kokoonpano on jaettu neljään maahan. BAE Systemsin Typhoonin ja Hawkin kansainvälisen myynnin johtaja Andrew ”Andy” Lavin korostaa puheenvuoroissaan Typhoon-järjestelmän eurooppalaisuutta:

‒ Jokainen Eurofighteriin käytetty euro palaa takaisin Euroopan talouteen. Typhoon on aidosti eurooppalainen kone, jonka tuotantoketjussa on 400 yritystä. Ruotsalaisilla sen sijaan on yhdysvaltalainen rakennussarja ja ruotsalainen teollisuus. Ranskalaisilla ei ole eurooppalaista konetta, vaan ranskalainen. Samaan aikaan Yhdysvallat painostaa innokkaasti eurooppalaisia hoitamaan velvoitteensa Natoa kohtaan, mutta haluaa meidän puolustavan Eurooppaa amerikkalaisilla tuotteilla.

Typhoon muodostaa Lavinin mukaan lukumääränsä ja viiden käyttäjämaansa ansiosta Euroopan ilmapuolustuksen selkärangan. Hän pitää Typhoonia aitona monitoimihävittäjänä, kun taas HX-ehdokkaista F/A-18 Super Hornet ja F-35 ovat ennemmin pommittajia:

‒ F-35 pystyy toimimaan monitoimiympäristössä, mutta ei optimaalisesti monilla tehtäväalueilla. Jos valtiolla on varaa vain yhteen konetyyppiin, sen täytyy olla aidosti monitoiminen ja kilpailukykyinen koko tehtäväkirjossa. Typhoon on myös suunniteltu jatkuvaan järjestelmiensä jalostamiseen, määrittämiseen ja kehittämiseen uhkien kohtaamiseksi.

Parempi kuin F-35

Lavinin mukaan Super Hornetin valitessaan on pian ”orpo” eli konetyypin ainoa käyttäjä ja Gripenin tai Rafalen valitessaan on mukana hyvin pienessä kerhossa eikä hävittäjäohjelmassa. Eurofighter on suurimpia hävittäjäohjelmia, johon tulee 600‒1 000 konetta, eikä sen mukana päädy ainoaksi käyttäjäksi 20‒30 vuodessa. F-35:n kohdalla voi tietysti sanoa samaa. Lavin tarjoaisi Suomelle ensisijaisesti kumppanuutta hävittäjäohjelmassa:

‒ Muiden [kuin Eurofighterin] kumppanina, mukaan lukien amerikkalaiset, Suomi olisi lapsen asemassa, mutta Eurofighterin kumppanina se olisi mukana aitoeurooppalaisessa kerhossa.

Hän sanoo kuitenkin ymmärtävänsä, jos Suomi haluaa ”vain ostaa koneita”.

Kun F-35:n yksikköhinnan kerrotaan laskevan alle 80 miljoonan dollarin, kyseessä on Lavinin mukaan puhtaasti harhautus, koska kaikki muu sen koneen käytössä maksaa paljon: tuki, ylläpito ja koulutus, ilman että saa koneesta kaikkea tietoa, ilman toimintavapautta, ilman teknologian siirtoa tai varaosaturvaa.

‒ Sitä ei haluta näyttää. Euroopassa Belgia, Tanska, Norja ja Alankomaat on vietelty mukaan, mutta asia selviää heille. Menkää ja tutkikaa, mitä sen koneen omistaminen maksaa ja mitä he saavat valmiina. Kun katsoo Tanskaa, he ovat tehneet hankintasopimuksen vasta seitsemästä koneesta, ja selvittävät, mihin heillä on varaa, koska kaikki on muuttunut. Belgia ei ole vielä tehnyt edes sopimusta. Miksi? Koska todellinen hinta yllätti.

Hän pitää F-35:tä silti aika hyvänä koneena, kunhan ymmärtää sen roolin. BAE Systems Airin sotilasneuvonantaja Stu Butler säestää Lavinia:

‒ Jos ostaisin lentokonetta, jolla haluaisin lentää, ostaisin ilman muuta F-35:n, mutta jos haluan ostaa koneen, joka integroituu Suomen taistelutilaan ja tekee parempaa työtä, ostan Typhoonin saman tien, koska teillä ‒ kuten meilläkään ‒ ei ole varaa siihen massaan, joka tarvittaisiin Venäjän lyömiseen. Mutta heitä voi hidastaa ja tehdä heidän etenemisensä hyvin vaikeaksi. Sen lisäksi on ilmanherruus, jota ei voita Typhoonilla, mutta heitä voi rankasti hidastaa. Typhoon Swing role -koneena on vaikuttava ase. Jos olisin hyökkäävä venäläispilotti, ja näkisin joko Typhoonin tai F-35:n, tietäisin, kumpi pelottaisi enemmän, eikä se olisi F-35.

Eurofighter Typhoon ja Tempest – BAE Systemsillä vihjataan, että Tempestin käyttöönotto viivästyy ilmoitetusta, ja kerrotaan että Typhoonia kehitetään Tempestin rinnalla, koska Saksa ottaa käyttöön uusia Typhooneja vielä 2030-luvun alussa. Siivet 2019/6. Kuva: BAE Systems

Paljon kehitystyötä

Luoteis-Englannissa sijaitseva Warton on yksi Eurofighter-konsortion neljästä kehityskoelentokeskuksesta. Muut sijaitsevat kumppanimaissa: Saksassa, Italiassa ja Espanjassa. Eurofighter koordinoi koelentotoimintaa Saksasta. Koelentotoiminta ja niiden tulokset jaetaan kumppanimaiden kesken. Niiden lisäksi on luonnollisesti myös kansallista koelentotoimintaa.

‒ Meteor-ilmataisteluohjuksen koelentotoimintaa johti Espanjan koelentokeskus, mutta niitä lennettiin täältä. Italian kumppanimme johtivat Storm Shadow -risteilyohjuksen koelentoja, mutta nekin lennettiin täältä. Tuimme heitä, kun he lensivät täältä Skotlantiin. Myös Luftwaffe lentää RAF:n kanssa, ja kumppanuus toimii todella hyvin. Haluaisimme Suomen liittyvän tähän kumppanuuteen, kehitys- ja operatiiviseen koelentotoimintaan. Britannia ja muut kumppanimaat ovat valmiit tukemaan Suomea varmistaakseen, että Eurofighter täyttää Suomen tarpeet seuraavat yli 30 vuotta, vakuuttaa BAE Systemsin operatiivisista vaatimuksista vastaava päällikkö Paul Smith.

Wartonin lentokonehallissa näkyy sekä RAF:n Typhooneja että Eurofighterin omistamia koneita, jotka ovat Naton, NETMA:n (NATO Eurofighter 2000 and Tornado Management Agency) tai BAE Systemsin käytössä. Jotkin ovat RAF:n ja Britannian puolustusministeriön koneita, joita käytetään yhdessä BAE Systemsin kanssa yhdistetyllä koelentotiimillä.

Typhoon on laaja ohjelma, jossa tapahtuu paljon kehitystyötä. Parhaillaan on menossa Mk. 84 -pommin pudotuskokeita niille vientikumppanimaille, jotka eivät hanki täsmäaseita, E-Scan-tutkan tietokoneohjelmiston kehityskoelentoja ja ydinkäyttäjien sekä Qatarin ja Kuwaitin koneiden P3b-ohjelmiston koelentoja. Typhooniin kehitetään lisäksi uutta DASS-järjestelmää, jonka osana on tehtävädatan ja prosessointikyvyn muuttaminen ja PIRATE-IRST on myös saamassa uuden ohjelmiston.

‒ Sen lisäksi, mitä on tekeillä nyt, on olemassa hyvin määritelty ja rahoitettu ohjelma seuraavaksi 20‒30 vuodeksi. Kun on neljä kumppanimaata ja yhdeksän asiakasta, pystyy luomaan riittävän massan kehitystyölle, Paul kertoo.

Uusi tehtäväsuunnittelujärjestelmä

BAE Systemsin RAF:lle kehittämä uusi tehtäväsuunnittelujärjestelmä on mukana Suomelle tarjottavassa kokonaisuudessa. Sitä esiteltiin sekä DSEI-messuilla että Wartonissa. DSEI:ssä oli esittelyssä järjestelmän uudempi versio kuin Wartonissa.

Lontoossa esittelijänä toimi mustapukuisesta esittelijämassasta hyvin erottunut, Royal Air Forcen lentohaalariin sonnustautunut BAE Systemsin Aircrew advisor Tim Colebrooke. Sceptren erittäin graafinen käyttöliittymä on marraskuussa tulossa Typhoon-laivueiden käyttöön, mutta soveltuu mille tahansa konetyypeille.

Muutamalla pari metriä leveän pöytäkosketusnäytön täppäyksellä ja vedolla Colebrooke demonstroi ExCeL Londonin kriittisten kohtien maalittamisen Typhoonista laukaistaville Paveway IV -täsmäpommeille.

Maalittamisen kolmiulotteisessa kuvassa havaittiin muun muassa maalin lähellä kulkeva korkeajännitelinja, jonka vuoksi pommituksen suuntaa piti vaihtaa. Ilmatilassa oli myös vaaravyöhykkeitä, joiden vuoksi suunniteltua reittiä muutettiin. Lisäksi reitille ilmestyi yllättäen pari 2K12 Kub -ilmatorjuntapatteria, joita vastaan piti käyttää elektronisia vastatoimia.

‒ Mikään ei ole ikinä niin helppoa, totesi Colebrooke.

Vaikka demonstraatio-Sceptren käyttöliittymä näytti ajoittain vähän töksähtelevän, sen avulla monimutkaisen tehtävän suunnittelu näytti varsin yksinkertaiselta. Järjestelmä pystyy myös generoimaan automaattisesti jokaisen koneen reitit, lentokorkeudet ja tehtäväsuunnitelmat annettujen ennakkoparametrien mukaisesti.

Sceptressä on Colebrooken mukaan lisäksi tehokas tehtävänpurkukyky, johon voidaan liittää videokuvaa ohjaamosta ja sen näytöistä ja jopa synkronoitua reaaliaikaista lentodataa. Tehtävän joka vaihe lähdöstä ilmatankkaukseen, pommitukseen ja tukikohtaan paluuseen voidaan analysoida tehtävän jälkeen.

‒ Sceptre mahdollistaa entistä tehokkaamman tehtäväsuunnittelun ja näyttää ohjaajalle selkeämmin, mihin hän on menossa. Se on avaintekijä operatiivisen kyvyn mahdollistamisessa, tiivistää Paul.

Butlerin mukaan Sceptre liittyy saumattomasti sekä simulaattoreihin että koneisiin.

Eurofighter Typhoon: Graafinen Sceptre-tehtävänsuunnittelujärjestelmä liittyy Eurofighterin / BAE Systemsin Typhoon-tarjoukseen. Suomi saisi vapaat kädet ohjelman käyttämiseen ja kehittämiseen. Siivet 2019/6. Kuva: Pentti Perttula

HX Challengeen

Kun koneilla lennetään operatiivisesti, koneen tehtävädata on avaintekijä. Kun tehdään kehityskoelentoja, viimeisin sotilaallinen tiedusteludata tosittamassa järjestelmäkehitystä on myös avainasemassa.

‒ Kun lähdemme HX Challengeen, meillä on RAF:n tehtävädatan luontitiimi mukana, jolloin he voivat vaihtaa tehtävädatan tarvittaessa lentojen välillä lisäten esimerkiksi uusimman ilmauhan. Pohjois-Euroopan uhkaympäristössä tiimi, joka pystyy havaitsemaan, tunnistamaan ja vastaamaan pinta- ja ilmauhkiin, on ehdoton avaintekijä, selittää Paul.

Uusi tehtävädata uusine uhkadatoineen voidaan vaihtaa koneisiin alle vuorokaudessa.

E-Scanissa on samanlainen toimintamalli: siihen tulee tehtäväohjelmisto tietokoneohjelmiston sijasta. Sen ansiosta uuden kyvyn kehittäminen on entistä nopeampaa muun muassa uusien aaltomuotojen ja kotimaassa kehitettävän teknologian suhteen.

Esimerkkinä, miten nopeasti BAE Systems hyödyntää uutta teknologiaa ja toimittaa sitä etulinjaan, Paul kertoo:

‒ Näytimme simulaattorissa Suomen ilmavoimille lähes puolitoista vuotta sitten ohjaamon käyttöliittymää, mutta kun he tulevat uudelleen kuukauden sisään, he näkevät täysin erilaisen käyttöliittymän, koska puolessatoista vuodessa olemme oppineet uutta, hyödyntäneet opittua ja muuttaneet käyttöliittymää, ja RAF lentää jo sen kanssa.

Lavin muistutti, että BAE Systems hoiti menestyksellisesti myös Sveitsin lentotestit. Hallissa olevat koneet, 41 (Reserve) Test & Evaluation Squadronin ”ZK303” ja ”ZK356”, jotka olivat Sveitsin testeissä, tulevat myös Suomen HX Challengeen tammikuussa. Sveitsissä lensivät entiset RAF:n, nykyiset BAE Systemsin koelentäjät, joita tukivat RAF:n, Luftwaffen, BAE Systemsin ja Airbusin mekaanikot ja maahenkilöstö. Suomeen on Paulin mukaan tulossa samantyyppinen yhteistyötiimi.

Suomen testeihin tulevien koneiden varustuksesta on Lavinin mukaan käyty yksityiskohtainen keskustelu HX-tiimin kanssa. Testeissä käytetään sitä varustusta, joka on nyt palveluskäytössä Royal Air Forcessa.

Venäjä

Lavin vastaa kysymykseen varautumisesta Venäjän elektroniseen ja muuhun tiedustelutoimintaan HX Challengen aikana:

‒ Tiedämme, että venäläiset tulevat keräämään suorituskykytietoa.

Ja Butler jatkaa:

‒ Olemme tehneet ilmatilan vartiointia, ja he ovat nähneet paljon tutkaparametrejä. Mikään niistä ei ole salaisuus. Esimerkiksi passiiviset järjestelmät eivät puolestaan tarvitse suojaa, koska ne ovat suojassa asejärjestelmän osana. Joitakin elementtejä haluamme näyttää [suomalaisille] synteettisessä ympäristössä, koska kumpikaan meistä ei halua niiden paljastuvan.

Marraskuun 25. päivä alkavalla viikolla suomalaisryhmä tekee vierailun Wartoniin, jossa esitellään tiettyjä ominaisuuksia esimerkiksi E-Scanista synteettisessä ympäristössä juuri edellä mainitusta syystä.

Typhoonin kyberturvallisuudesta Butler vakuuttaa:

‒ Kone itsessään on hyvin kyberturvattu, mikä on erittäin tärkeää. Testaamme sitä säännöllisesti. BAE Systemsiin kuuluu kyberteknologiayhtiö. Jos heiltä kysyy, voitteko tulla testaamaan koneemme, he tulevat saman tien.

Lavin paljastaa amerikkalaisten olevan paljon hermostuneempia Suomen testeistä. Hänellä on siihen selitys:

‒ Kun F-35 tulee Suomeen testeihin, ja venäläiset ilmoittavat näkevänsä sen, se vahingoittaa Lockheedin markkinointia ja Yhdysvaltain uskottavuutta.

Taistelukykyä

Taistelukyky on teollisuudenkin näkökulmasta hävittäjäjärjestelmän tärkein tuote. Taistelukykyä pitää pystyä tuottamaan kriisin ja sodan tullen, ja kouluttaa ihmisiä valmiiksi siihen tilanteeseen. BAE Systemsin ja RAF:n pitkäaikainen ja kivuliaskin hävittäjäjärjestelmän ylläpidon kehittämistyö on tuottanut tulosta, mutta Lavin ei halua pakottaa Suomea samaan malliin:

‒ Meidän täytyy toimittaa Suomelle, mitä he haluavat. Emme voi tyrkyttää teille omaa toimintamalliamme Royal Air Forcen kanssa vain, koska uskomme sen olevan paras. Täytyy löytää jokin keskitie, jossa löytyvät ratkaisut niin hajautettuun operointiin kuin teollisuudenkin mukanaoloon. Dynamiikka on [Suomessa] erilainen kuin RAF:ssa. Onko se malli siirrettävissä? On. Onko sillä arvoa? Meidän haasteemme on osoittaa sen sotilaallinen arvo.

Luotettavuus on Lavinin mukaan yksi Typhoonin avainominaisuuksista. Libyan operaatioissa kahdeksan vuotta sitten Typhoonit lensivät 3 000 lentotuntia, laukaisivat yli 200 asetta, ja koneiden käytettävyys oli 97 prosenttia. Paul jatkaa siitä, mitä luotettavuus merkitsisi Suomelle:

‒ Typhoonit voi sijoittaa operointitukikohtiin ilman suurta määrää mekaanikkoja, eikä koneita tarvitse kierrättää päävarikon kautta, vaan ne voi pitää operointitukikohdissa, ja ne lentävät ja suoriutuvat tehtävistään, kunhan aseita ja polttoainetta riittää. Olen lentänyt Typhoonilla neljä tuntia ilman lisätankkausta.

Paulin mukaan Typhoonin moottorin pystyy vaihtamaan 45 minuutissa. Se ei siis viekään viidestä kuuteen tuntia, kuten Kyproksen Akrotirin tukikohdan mekaanikot kertoivat vuosi sitten. (Katso Siivet 5/2018) Todennäköisesti Kyproksella puhuttiin miestyötunneista ja Paul tarkoitti, paljonko siihen menee todellisuudessa aikaa. Moottorien öljynkulutus on myös huomattavan pieni: samanpituisella lennolla, jossa Tornado kulutti kaksi litraa öljyä, Typhoon kuluttaa Paulin mukaan vain neljänneslitran.

Entinen Phantom-lentäjä Butler kertoo, miten hänellä meni 70‒80 prosenttia keskittymisestä hengissä pysymiseen lentäessään Phantomilla, kun taas Typhoonilla voi Paulin mukaan saman osuuden käyttää taktiseen päätöksentekoon, koska kone on niin helppo lentää.

Väitteet helposta lennettävyydestä tuntuvat liioitelluilta, kun istun Typhoonin Williams-simulaattoriin ja pyrin selviytymään Pohjois-Walesin Mach Loopiin muodostetusta radasta kymmenine portteineen. Vähäisestä simulaattorikokemuksestani huolimatta onnistun vääntämään koneen ensi yrittämällä radan läpi ohittaen vain viisi porttia, mistä BAE:n paikalla ollut väki on saamistani onnittelukättelyistä päätellen aika otettu. Muut ohjaamoon uskaltautuneet toimittajavieraat eivät nimittäin radasta selviydy.

Suomessa puolestaan olen kuullut ammattisotilaslentäjien väitteitä siitä, että deltasiipisellä Typhoonilla olisi hankala laskeutua maantietukikohtiin suuren kohtauskulman ja sen vuoksi huonon etunäkyvyyden takia, mutta Paul osoittaa puheet perättömiksi Wartonin yhdessä simulaattorissa näyttäen, miten hyvin edessä oleva kenttä näkyy ohjaamosta laskeutuessa. Koneessa on lisäksi erinomaiset pyöräjarrut, jolla 5 000 kilogramman kuormassakin kone pysähtyy todella lyhyellä matkalla. Koneen takarungon altahan löytyy lisäksi koukku, joten liukkaalla kelillä kone voidaan Hornetin tavoin pysäyttää vaijerilla.

Lähes Tempestin testipenkki

Royal Air Force haluaa välttää taistelukyvyn notkahduksen konetyypin vaihdoksessa Typhoonista Tempestiin, samoin Saksa korvatessaan Tornadonsa ja vanhimmat Typhooninsa noin vuosina 2025‒2030 samaan aikaan kuin Espanja korvaa F/A-18-hävittäjänsä ja vanhat Typhooninsa.

‒ Jos tulevaisuuden taistelukonejärjestelmä FCAS tulee käyttöön vuonna 2035, mitä se ei tee, mutta se on aikomus, se toimii, jos siihen on rakennettu kyvyt ja teknologiat. Britannian tulevaisuuden ilmasodankäyntistrategia on Typhoon, josta tulee FCAS. Typhoon on lähes kuin [Tempestin] testipenkki, mikä pitää sen ajanmukaisena 2040- ja jopa 2050-luvulla, väittää Lavin.

Vielä Tempestin käyttöönoton jälkeenkin Lavin vakuuttaa Typhoonin pysyvän ajanmukaisena pitkään:

‒ Joitakin tulevaisuuden teknologioita kehitetään yhdessä Typhooniin ja Tempestiin. Saksa, joka ostaa Typhoonia vielä 2030-luvulla, haluaa olla varma, että se kehittyy vastaamaan tulevaisuuden uhkia. Mutta mitkä ovat 2050-luvun uhkia? Emme tiedä. Mutta kehittymään suunniteltu rakenne on avaintekijä Typhoonissa. En voi olla varma, mihin vuoteen RAF panee rastin [Typhoonin käytön lopettamiseksi], mutta tiedän, että meillä on pitkän ajan kehitysajatus saksalaisten kanssa muun muassa E-Scanin ja Meteorin tuolle puolen.

Lisäksi tulevaisuuden lainsäädäntö ja muuttuvat ympäristönormit saattavat vaikuttaa sotilaslentämiseen, mikä voi monimutkaistaa niin uusien kuin käytössä olevienkin lavettien kehitystyötä.

‒ Esimerkiksi Rolls-Royce tutkii, mitä polttoaineita se voisi käyttää ekologisen jalanjäljen pienentämiseksi. Kyse ei ole siis vain Euroopan puolustamisesta ja hävittäjän tuottamasta kineettisestä vaikutuksesta, vaan miten se tehdään.

Teksti: Pentti Perttula

Kirjoittaja osallistui Wartonin matkaan BAE Systemsin kustantamana, mutta Lontoon DSEI 2019:ään omalla kustannuksellaan.

Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 6/2019.

Siivet-lehden ilmestyminen on täysin riippuvainen yhdestä ainoasta asiasta: tilaajista. Sinusta, teistä. Lehteä ei ilmestyisi eikä tätäkään juttua luettaisi verkossa, ellei lehdellä olisi meille niin tärkeitä lukijoita – tilaajia ja irtonumeroiden ostajia.
Jos et ole jo tilaaja, niin ole hyvä ja harkitse asiaa. Lehden tilaaminen onnistuu täältä: https://siivet.fi/tilaa/