Lockheed-Martin F-35 Lightning II on selvästi väärinymmärretyin sotilaslentokonetyyppi maailmassa. Konetyypin puolesta vaikuttavat mediassa puhuvan ainoastaan valmistajan edustajat, mutta koneen arvon tuntevat parhaiten hävittäjälentäjät. Erityisesti F-35-lentäjät varoittavat vertaamasta konetta mihinkään neljännen sukupolven hävittäjään.
Minulla oli tilaisuus haastatella 2016 Kuopion lentonäytöksessä Yhdysvaltain ilmavoimien evp. kenraali Gary Northia, entistä hävittäjälentäjää, joka toimii nykyisin Lockheed-Martinin palveluksessa asiakasten vaatimuksiin perehtyvänä varatoimitusjohtajana. Hänen ansioluettelonsa on pitkä kuin Leo Tolstoin Sota ja rauha, mutta mainittakoon siitä edes jotain: Aavikkomyrskystä alkaen neljässä USAFin operaatiossa, 83 taistelulentoa Irakissa ja Afganistanissa, lentokokemusta F-4-, F-15C- ja F-16 -hävittäjillä sekä USAFin Tyynenmeren komentajuus, jolloin hän tutustui muun muassa F-22-hävittäjiin.
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 2017/1. Tilaa toki lehti!
Vaikka North vastasikin kysymyksiin edustamansa yrityksen äänellä, pystyy hän peilaamaan F-35:tä omiin kokemuksiinsa. Tuotetta on helppo, mutta samaan aikaan vaikea markkinoida, koska F-35 on maailman ainoa myynnissä oleva viidennen sukupolven monitoimihävittäjä, jossa yhdistyvät häiveteknologia, verkotettu sensorifuusio ja yhteistoimintakyky, jotka kaikki on rakennettu koneen sisään. Myös antennit ja aseet ovat koneen rungon sisällä.
Sain lisäksi käsiini tuoreen videon, jossa Defense & Aerospace haastatteli Floridassa sijaitsevan US Air Forcen 33. Operatiivisen tukilaivueen komentajaa, everstiluutnantti Scott Gunnia sekä Yhdysvaltain asevoimien yleisesikunnan J-8-johtokunnassa työskentelevää merijalkaväen everstiluutnantti David Berkeä, joka on entinen F-22- ja F-35B-lentäjä. Poimin artikkeliini myös heidän ajatuksiaan F-35:stä.
F-35:n elektro-optinen maalinnusjärjestelmä (EOTS) on rakennettu koneen sisään ja siitä näkyy vain kulmikas, ikkunallinen kohouma. Kuva: USAF / Christopher Callaway
Häiveominaisuudet ja toiminta-aika
North esitteli minulle Kuopiossa tunnin verran F-35:n ominaisuuksia ja painotti erityisesti koneen selviytymiskykyä edistyksellisiä uhkia, kuten paljon puhuttua A2AD-kykyä (anti-access−area-denial) vastaan. Siinä jonkin rajallisen alueen ilmatila eristetään ilmavalvontatutka- ja ilmatorjuntaohjusverkostolla:
− Potentiaalisilla vihollisillanne on A2AD-kyky, joka on lisäksi liikuteltava. On kysyttävä, mitkä ovat neljännen sukupolven hävittäjän mahdollisuudet selviytyä sellaisessa ympäristössä? Vaikka niihin voidaan nykyään lisätä häiveominaisuuksia, se on erilaista kuin koneessa, joka on rakennettu häivekoneeksi alusta pitäen.
Neljännen sukupolven hävittäjien tutkapoikkipinta-ala ilmoitetaan lähes poikkeuksetta aseettomasta koneesta, mutta sodassa ei lennetä sileillä koneilla. F-35:n näkyvyys tutkissa ei asekuorman mukana muutu, koska ne voidaan kuormata sen rungon sisään.
− F-35:n asekuiluun mahtuu neljä − tulevaisuudessa kuusi − AMRAAM-ilmataisteluohjusta tai kahdeksan SDB-pommia. Tarvittaessa aseita voidaan ripustaa myös kannattimiin ja jos ne ovat viidennen sukupolven aseita, niin ne eivät juuri lisää koneen tutkapoikkipinta-alaa, kertoo North.
Koneen moottori on piilotettu niin syvälle koneen uumeniin, että se ei Northin mukaan lisää koneen näkyvyyttä tutkissa. Moottori on kuitenkin iso ja suuriruokainen, minkä vuoksi julkisissa ominaisuuksien vertailussa neljännen sukupolven koneita vastaan toiminta-aika jää F-35:ssä lyhyeksi, mutta North ampuu tämän tiedon alas:
− Sisäisellä polttoaineella F-35 pystyy lentämään maksimissaan jopa kolme tuntia, ilmatankkauksilla luonnollisesti huomattavasti pitempään, joten pakkaa lounas mukaan.
Defense & Aerospacen haastattelema Gunn kertoo kokemuksistaan toiminta-ajan suhteen:
− Olen lentänyt F-35:llä kaksi harjoituslentoa yhdellä tankkauksella siinä, kun F-15C:llä vain yhden, vaikka siinä oli lisäsäiliöt. Kun F-15:llä teki yhden hyökkäyksen, niin oli palattava tankkaamaan, mutta F-35:llä pystyy tekemään kaksi kierrosta.
Berke selittää eroa edellisen sukupolven hävittäjiin vielä lisää:
− Neljännen sukupolven koneessa ovat ripustimet, aseet ja lisäpolttoainesäiliöt, jotka tekevät siitä painon ja ilmanvastuksen takia hitaan ja ne kuluttavat paljon polttoainetta. Kone on silloin myös altis uhille ja lentäjä voi joutua pudottamaan kaiken pois koneen alta selviytyäkseen hengissä.
Mutta F-35:hän sanotaan myös olevan hidas, kun painavassa koneessa on vain yksi moottori. North kertoo nopeuden historiasta:
− Aikaisemmin opetettiin, että nopeus merkitsee elämää, ja hävittäjälentäjällähän ei ole koneessa koskaan tarpeeksi työntövoimaa, naurahtaa North ja selventää F-35:n filosofiaa:
− Tämän päivän maailmassa informaatio merkitsee elämää. Täydellinen nopeus tarkoittaa nykyään, että pystyy selviytymään tehtävästä, olemaan tehokas, näkemään vastustajan ja toimimaan näkemänsä mukaisesti.
Kone on Northin mukaan suunniteltu toimimaan tehokkaimmin 6 700−15 200 metrin korkeudessa:
− Vaikka matalalla on hauska lentää, taktisesti se ei ole järkevää ja koneen häiveominaisuuksien ansiosta ei tarvitse. On parempi lentää siellä, missä koneella on laajin näkökenttä ja koneen kyvyt ovat maksimissaan.
F-35:n kääntöaika maassa on Northin mukaan myös lyhyt, kunhan miehistö on koulutettu hyvin:
− Koneen kääntöaika on alle tunti, mutta kun täytyy olla nopea, niin kääntyminen on nopea. Aavikkomyrsky-operaatiossa F-16-hävittäjäni kääntö, johon kuului tankkaus ja neljän pommin asennus koneen alle, kesti alle 30 minuuttia.
Kenraali Gary North USAFin Tyynenmeren ilmavoimien komentajana huhtikuussa 2011. Nykyään neljän sodan veteraani on Lockheed-Martinin palveluksessa. Kuva: USAF / Chad C. Strohmeyer
Sensorien verkosto
F-35:n ero neljännen sukupolven hävittäjiin on myös siinä, että se voi pysytellä koko ajan vastustajan näkymättömissä, koska se näkee paljon kauemmaksi kuin se itse näkyy.
− F-35:n [AN/APG-81-AESA-]tutka on maailman edistyksellisin. Sitä ei tarvitse periaatteessa huoltaa koskaan, vaan se kestää saman 8000 tuntia kuin konekin, kun taas monen neljännen sukupolven hävittäjän tutka tarvitsee säännöllistä huoltoa, kertoo North.
Tutka on myös osa koneen elektronisen sodankäynnin kykyä.
− F-35:n elektronisen sodankäynnin kyky on luonnollisesti salaista tietoa, mutta sen sanotaan olevan yhdeksän kertaa tehokkaampi kuin missään käytössä olevassa hävittäjässä, paljastaa North.
F-35:n sisäänrakennettu elektro-optinen AN/AAQ-37-DAS-järjestelmä (Distributive Aperture System) näyttää ohjaajan kypäränäytölle joka suunnasta koneen ympäriltä kaiken, missä on lämpöä. DASin on testeissä todettu havaitsevan muun muassa kaksivaiheisen raketin laukaisun noin 1300 kilometrin päästä.
F-35:n kypäränäytöllä näkyvät lentonopeus, suunta, korkeus, maali-informaatio ja varoitukset. Lisäksi näytöllä näkyy koko ajan DAS:n välittämää reaaliaikaista kuvaa koneen kuudelta infrapunakameralta. Kuva: Lockheed-Martin
Myöskään elektro-optisessa maalinnusjärjestelmässä (EOTS) ei ole ulkopuolista säiliötä, vaan se on rakennettu koneen sisään. Ainoa näkyvä osa on koneen nokan alta erottuva kulmikas kohouma, jossa on safiirilasinen ikkuna. Koneen järjestelmät kykenevät Northin mukaan seuraamaan enemmän maaleja kuin ohjaaja edes haluaa nähdä.
Mikä tekee F-35:stä todellisen viidennen sukupolven hävittäjän, ei kuitenkaan ole vain yksittäisten koneiden sensorifuusio, vaan verkotettu sensorifuusio, joka mahdollistaa yhteisoperoinnin F-35-koneiden välillä. Se tekee mahdolliseksi tunnistaa hyvin tarkasti niin tuntemattomat, viholliset kuin omatkin koneet, ajoneuvot, joukot ja alukset ja välittää tämän tiedon kaikille muille MADL-datalinkillä, jonka häirintä tai havaitseminen on hyvin epätodennäköistä (LPI/LPD, low probability-of-intercept/low probability-of-detection). Kaikki datalinkkiin liittyneet näkevät saman tiedon samanaikaisesti.
MADLin ulottuvuus on viime vuoden aikana kasvanut jo näkyvän horisontin taakse. Jos jotain halutaan jakaa Link-16:n kautta, niin sekin on Northin mukaan taktisesti räätälöitävissä. Voidaan päättää, jaetaanko kaikki tai vain primaarimaalit, kaikki viholliset, omat koneet tai jotain muuta.
− Mikään muu konetyyppi ei toimi tällä tavoin eikä niillä ole samanlaista yhteistoimintakykyä, summaa North.
Tämänkin artikkelin olisit lukenut jo Siivet-lehdessä, jos olisit muistanut jättää sisään kestotilauksen!
Loikka sukupolvesta toiseen
Berke määrittelee F-35:n radikaalisti tietokonejärjestelmäksi, joka on kääritty lentokoneen kuoriin. Hänen mukaansa kahdessa tunnetussa viidennen sukupolven hävittäjässä, F-35:ssä ja F-22:ssa, on enemmän yhtäläisyyttä kuin eroja:
− En edes vertaisi kumpaakaan edellisen sukupolven hävittäjiin. Yhteistä F-35:lle ja F-22:lle on sisäänrakennettu tiedonkeruujärjestelmä, mutta F-35:ssä on opittu paljon F-22:sta. F-35:n toimintakirjo on paljon laajempi kuin F-22:n, joka on enimmäkseen valmiuskone. F-22:lla on myös ainutlaatuisia ominaisuuksia, joita taas F-35:ssä ei ole; ne on suunniteltu täydentämään toisiaan, mutta F-35 on selvemmin monitoimihävittäjä. Siinä yhteydenpito toisiin koneisiin on paljon enemmän automatisoitu kuin F-22:ssa.
Kun Berke alkoi lentää F-22:illa vuonna 2008, muuttuivat hänen käsityksensä viidennen sukupolven hävittäjistä:
− F-22:ssa hämmästytti ensimmäisenä sen suorituskyky, mutta ajan kuluessa se osoittautui koneen vähiten vaikuttavaksi ominaisuudeksi. Siirtyminen neljännen sukupolven hävittäjästä viidennen sukupolven hävittäjään on ohjaajalle valtava loikka, koska niin paljon siitä, mitä oppii neljännen sukupolven koneen kanssa, ei enää sovellu viidennen sukupolven koneeseen. Vaistonvaraiset toimet edellisen sukupolven ohjaamossa eivät enää olekaan oikeita ratkaisuja.
Berke pelkistää nykyaikaiset hävittäjävaatimukset:
− Kaikista hävittäjän ominaisuuksista − nopeus, häiveominaisuudet, liikehtimiskyky, G-voimat, asekuorma, taistelusäde ja informaatio − informaatio on se ominaisuus, joka merkitsee eniten.
Gunn myötäilee Berkeä:
− F-35 on niin vallankumouksellinen kuin sen annetaan olla. Jos sitä käyttää kuin mitä tahansa hävittäjäkonetta, joka voi käyttää tutkaa ja havaita muiden koneiden lähettämää säteilyä ja ampua ne alas, niin ei olla kovin vallankumouksellisia. Mutta jos katsotaan koneen tietojenkäsittelykapasiteettia, kykyä kerätä informaatiota koko spektrillään, välittää sitä eteenpäin ja integroitua muiden koneiden kanssa, niin se pakottaa katsomaan kokonaisuutta, miten kaikki palaset sopivat yhteen. Silloin aletaan mullistaa sodankäyntiä.
Berke jatkaa F-35:n ainutlaatuisuudesta:
− Koneen potentiaalia on mahdotonta olla näkemättä. Ei voi vain sanoa, että se tekee tätä ja tätä ja siinä ovat rajat. Pahinta, mitä F-35:n kanssa voi tehdä, on muodostaa sapluuna edellisen sukupolven koneesta, ja sitten verrata, mikä on erilaista.
Hyppy neljännen sukupolven hävittäjästä on pitkä:
− Monille, jotka ovat tottuneet toimimaan menestyksellisesti neljännen sukupolven hävittäjien kanssa, on kova paikka, kun heille sanotaan, että nyt asiat tehdäänkin eri tavalla ja tässä ovat syyt. F-35 ei ole hävittäjä. Kun sitä katsoo, niin se näyttää hävittäjältä ja se käyttäytyykin kuin hävittäjä, mutta miten se toimii, on täysin erilaista. Mitä kauemmaksi etäännymme ajatuksesta, että haluamme sen olevan hävittäjä, sitä enemmän koneella on toimintamahdollisuuksia. Mitä enemmän lentäjät pääsevät lentämään F-35:llä, sitä nopeammin ja sitä enemmän se kehittyy, uskoo Berke.
Suunnittelijat ja tuotantolinja eivät pysty hänen mukaansa kehittämään konetta sillä tavoin kuin lentäjät, joiden käsissä kone on käytössä:
− Emme vielä tiedä, miltä sota näyttää vuonna 2030 emmekä, mitä F-35 tekee vuonna 2030, mutta se tulee olemaan erilainen ja sen potentiaali tulee olemaan erilainen.
F-35:n kääntöaika maassa on alle tunti, mutta lentoaika on lentäjien kokemusten mukaan pitkä verrattuna neljännen sukupolven hävittäjiin, koska ulkoiset polttoainesäiliöt, aseet ja ripustimet eivät ole lisäämässä ilmanvastusta. Kuva: USAF / Todd Cromar
Asekehitys jälkijunassa
F-35:llä on lennetty jo yli 80 000 lentotuntia, mutta vasta 200 000 lentotuntia on se raja, jonka jälkeen hävittäjälentokonetyyppiä aletaan kutsua kypsäksi. Silloin osataan jo ennustaa, mikä menee milloinkin rikki, mitä varaosia ja huoltoa tarvitaan ja koska. North myöntää, että F-35:ssä on edelleen puutteensa:
− Mikään ei ole täydellistä, mutta olemme hyvin tyytyväisiä F-35:n rakenteelliseen suunnitteluun. Ohjelmistollisesti koneen suorituskyky kasvaa dramaattisesti päivitysten myötä tulevina vuosina, eikä ainoastaan elso-kyvyt ja datalinkkijärjestelmät, vaan myös sellaisten aseiden integrointi, jotka ovat tänään vasta suunnitteluvaiheessa.
Aseiden kehitys laahaakin tällä hetkellä hävittäjien kehityksen perässä.
− Mitä tällä hetkellä pitää tehdä, on tuoda kolmannen ja neljännen sukupolven aseet viidennen sukupolven hävittäjien kyvyn tasalle. Entisenä taistelulentäjänä haluaisin nähdä aseiden kehittyvän yhtä nopeasti kuin F-35 kehittyy, toivoo North.
F-35 on hänen mukaansa saamassa myös eurooppalaisia aseita ulkomaisia käyttäjiä varten:
− MBDA Meteor ilmataisteluohjuksen integraatio on sisällytetty jo seuraavaan ohjelmistoversioon, ja mitä ikinä tilaaja haluaakin integroida koneen aseistukseen, se pystytään tekemään.
F-35 ja Suomi
F-35:n hinta on Northin mukaan tulossa huomattavasti alaspäin. Noin vuonna 2019 se on viidennen sukupolven kone neljännen sukupolven koneen hinnalla. F-35 Lightning II Joint Program Officen ohjelmajohtaja, kenraaliluutnantti Christopher Bogdan on ilmoittanut, että koneen hinta vuonna 2019 on alle 85 miljoonaa dollaria sisältäen koneen elektronisen sodankäynnin varustuksen, elektro-optisen järjestelmän, maalinnusjärjestelmän, ripustimet ja muuta.
− Toisin kuin moni luulee, Lockheed-Martin ei määrittele F-35:n myyntihintaa Suomelle, vaan sen tekee Yhdysvaltain hallitus. Koneen elinkaari on 8000 tuntia ja uskomme sen elinkaarikustannusten olevan matalamman kuin minkään neljännen sukupolven koneen, väittää North.
Jokaisessa hävittäjäkilpailussa, mihin F-35 on osallistunut tähän asti, se on Northin mukaan ollut kaikkein tehokkain ja kyvykkäin konetyyppi. Konetta valmistetaan kolmessa maassa: Yhdysvaltain Teksasissa, Italiassa ja Japanissa, jossa valmistetaan vain Japanin tilaamat koneet.
− Valmistettavien koneiden määrä on tämänhetkisen tiedon perusteella 3100, mutta henkilökohtaisesti uskon määrän kasvavan, koska vielä monet maat, kuten Suomi, harkitsevat koneen hankkimista. Tämä pidentää koneen tuotannon elinkaarta pitkälle tulevaisuuteen, ja teollisuus ympäri maailmaa takaa koneen tuen vuosikymmeniksi, uskoo North.
Pentagonin suunnitelmissa on pitää F-35 Yhdysvaltain asevoimien käytössä peräti 60 vuotta, mikä tarkoittaa 2070-luvun puoliväliin saakka. Mitä konetyyppi sitten antaisi Suomen ilmavoimille?
− F-35 lisäisi Suomen ilmavoimien suvereenia puolustusta merkittävästi. Se on kone, johon lentäjä voi luottaa, ei ainoastaan turvallisuutensa suhteen, vaan selviytyvyytensä taistelussa. Kun he lähtevät ilmaan, he voivat luottaa siihen, että heillä on paras tilannetietoisuus, minkä sensorifuusio tarjoaa. Jos he lähtevät torjuntatehtävään, he tietävät jo kaukaa, onko torjuttava kone vihollinen ja vihamielinen, vastaa North.
Hän tiivistää vielä teesejään:
− F-35 tarjoaa parasta vastinetta sijoitukselle. Se on tehokas vuosikymmeniä. Se täyttää kansalliset vaatimukset. Se on tehokas ja näkyvä pelote. Tulevina vuosikymmeninä ei ole tulossa mitään sen vertaista hävittäjäkonetta.
Entä jos Suomi hankkisi kaksi hävittäjäkonetyyppiä?
− Monen hävittäjän järjestelmä tuottaa logistisia haasteita ja aiheuttaa lisäkustannuksia. Yhdysvaltain asevoimien strateginen hankintasuunnitelma on korvata yhdeksän eri hävittäjätyyppiä F-35:llä, ilmoittaa North ja vetää siitä linjaa Suomen suuntaan:
− F-35 antaa Suomelle suoran interoperatiivisuuden kaikkien muiden konetyypin käyttäjien kanssa sekä kuuman tuotanto- ja ylläpitolinjan, jollaista ei löydy miltään muulta konetyypiltä. Ette halua ostaa jonkun tuotantolinjan viimeistä konetta, jos sitä suunnitellaan käytettävän 30−50 vuotta valmistumisen jälkeen.
North toivoo yleistä näkökulman laajentumista edustamansa konetyypin suhteen:
− Useimmat näkevät F-35:n vain hävittäjänä, mutta hyvin informoidut ihmiset ymmärtävät, mitä muuta annettavaa sillä on: ISR-kykyä, lisää tilannetietoisuutta kansalliselle johtamisjärjestelmälle ja lisää tietoa muille puolustushaaroille.
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 2017/1. Tilaa toki lehti!
Teksti: Pentti Perttula
Kuvat: Lockheed-Martin, USAF
