Yhdysvaltain puolustusministeriö julkaisee vuosittain luettelon maan asevoimien lentävän kaluston vuokrauskorvauksista, jos niitä halutaan ja luovutetaan toisten puolustushaarojen, muiden liittovaltion käyttäjien, FMS (foreign military sales) -kumppanien tai mahdollisten muiden tahojen käyttöön. Kalustoon kuuluvat myös hävittäjät. Hinnat ilmoitetaan dollareina lentotuntia kohti.
Tuorein luettelo kertoo vuokrauskorvaukset vuodelle 2022. Siinä muun muassa F/A-18E Super Hornetin lentotunnin hinta on vuokraajasta riippuen 16 742–17 516 dollaria, EA-18G Growlerin 13 445–14 193 dollaria ja F-35A:n 13 185–13 806 dollaria.
Huomio kiinnittyy siihen, että F-35A:n lentotuntihinta on yli 20 prosenttia edullisempi kuin Super Hornetin, jonka on arvioitu olevan käyttökustannuksiltaan yksi edullisimmista hävittäjistä Yhdysvaltain asevoimien hävittäjäarsenaalissa. Kuten oheisesta grafiikasta näkyy, vielä kuluvana vuonna tilanne oli päinvastainen: Super Hornetin lentotuntikorvaus oli 33 prosenttia edullisempi kuin F-35A:n.
Asettuuko F-35A:n lentotunnin hinta pysyvästi alas, jää nähtäväksi. Kun oheisen grafiikan aikajanaa seurataan taaksepäin, nähdään myös F-22 Raptorin lentotuntihinnan olleen vuonna 2009 edullisempi kuin Super Hornetin ja jopa F-16:n. F-22:n, joka sai alustavan operatiivisuuden joulukuussa 2005 ja täyden operatiivisuuden vuonna 2011, lentotunnin korvaushinta on kuitenkin noussut voimakkaasti vuoden 2009 jälkeen, missä näkyvät aikansa teknologian rajoja venyttäneiden täysin uudenlaisten lentorangan, häivepinnoitteen ja avioniikan vaikutukset. Kun niiden ylläpidon hankaluuteen lisätään pieni konemäärä, nykyään vain noin 120 taistelukelpoista konetta, ovat lentohinnan nousun ainekset valmiit. F-35:ssä voitiin hyödyntää kaikkea F-22:sta saatua oppia, mutta lentotunnin hinta on laskenut aikaisemmin hitaasti.
Koneiden iän ei sinänsä pitäisi vaikuttaa hintaan kovin paljon, mikä näkyy grafiikassa F-16C-hävittäjästä. Viimeinen uusi kone toimitettiin Yhdysvaltain ilmavoimille vuonna 2005, mutta lentotunnin korvaushinta on pysynyt hyvin samanlaisena viimeiset 14 vuotta (inflaation vaikutus on grafiikassa eliminoitu).
Hinnan laskemisen problematiikka
Asiakirjassa ilmoitettuun lentotuntikorvaukseen sisältyvät Pentagonin julkaiseman kulunarviointioppaan mukaan tässä yhteydessä polttoainekulut, kulutushyödykkeet (lämpötila-anturit, tuulettimet, öljynsuodattimet, venttiilit, kytkimet, sulakkeet, ilmaisimet, jäähdytysnesteet, jäänestoaineet, öljyt, tiivisteet, kondensaattorit ja akut), yksikkö- ja varikkotason korjaukset ja niissä vaihdettavat osat ja komponentit. Valtaosa näistä kuluista on niin sanottuja muuttuvia kuluja eli niiden määrä riippuu lentämisen määrästä.
Pentagonin asiakirjassa ilmoitetut hinnat ovat varsin riippumattomia konetyypin käyttöasteesta tai -tarpeesta. Jos suurella käyttötarpeella on jotain vaikutusta, niin se pudottaa hintaa, koska se vähentää joidenkin kiinteiden – lentämisen määrästä riippumattomien – ylläpitokustannusten osuutta hinnassa.
Miten Yhdysvaltain ilmavoimat laskee lentotuntihinnan? Edellä mainittuihin kuluihin lisätään ylläpidon tuki (järjestelmäkoulutus, tukivälineistön korvaaminen ja korjaaminen, järjestelmätekniikka, ohjelman hallinto, informaatiojärjestelmät, data ja tekniset julkaisut, simulaattorien käyttö ja korjaaminen ja muu ylläpidon tuki), tietokoneiden ja ohjelmiston ylläpito, koneiden ja laitteiden modifikaatiot, yksikkötason henkilöstö, harjoitusaseet, komennukset ulkopaikkakunnille ja ulkomaille sekä kaikki sellaiset rakennusten ja henkilöstön ylläpitoon liittyvät epäsuorat kustannukset, joita ei voida suoraan luokitella puolustusbudjettiin kuuluviksi. Näistä suuri osa on kiinteitä kuluja.
Yhdysvaltain merivoimien ilmailulla, joka laskee kulut hieman eri tavoin, yksiköiden henkilöstö- ja operointikulut muodostavat tutkimuslaitos RANDin mukaan merkittävästi pienemmän osan lentotuntihinnasta kuin ilmavoimilla, kun taas huoltokulujen ja järjestelmien kehittämiskulujen osuus on ollut suurempi. RAND kuitenkin huomauttaa, että normalisointi vertailua varten oli hankalaa erilaisen kirjanpidon ja organisatoristen käytäntöjen vuoksi.
Muuttuvien ja kiinteiden kulujen yhteissumman perusteella F-35A:n lentotuntihinta on ollut viime vuosina 33 000 – 38 000 dollaria. Lockheed Martin uskoo lentotuntihinnan laskevan 25 000 dollariin (vuoden 2012 dollarin mukaan) vuoteen 2025 mennessä. Inflaatiotietojen ja Statistan ennusteiden perusteella se tarkoittaisi noin 33 000 dollaria vuonna 2025, mutta mikä on dollarin ja euron vaihtosuhde tuolloin, on mahdoton sanoa. On myös mahdotonta ennustaa, miten hyvin Lockheed Martinin, USAF:in ja moottorivalmistaja Pratt & Whitneyn yhteiset ponnistelut käyttökulujen alentamiseksi onnistuvat.
Joka tapauksessa pitkälle vietyjen johtopäätösten tekeminen muiden maiden ilmavoimien tai lentokonevalmistajien ilmoittamien lentotuntihintojen perusteella on varsin hedelmätöntä puuhastelua, vaikka sillä voidaankin nostattaa voimakkaita tunteita etenkin nyt, kun HX-hankkeen ratkaisuhetket lähestyvät.
Olen sataprosenttisen varma, että Suomen ilmavoimille ei hankita konetta, jolla ei ole varaa lentää, on se mikä tahansa ehdokkaista Boeing F/A-18E Super Hornet / EA-18G Growler / Airpower Teaming System (Yhdysvallat/Australia), Dassault Rafale F4+ (Ranska), Eurofighter Typhoon (Britannia, Saksa, Italia ja Espanja), Lockheed Martin F-35A Lightning II Block 4 (Yhdysvallat) tai Saab Gripen E / GlobalEye (Ruotsi).
Teksti: Pentti Perttula
Lähteet:
- Office of the under secretary of defense 2021: Fiscal year (FY) 2022 department of defense (DoD) fixed wing and helicopter reimbursement rates (ja tätä edeltäneet vastaavat dokumentit vuoteen 2005 saakka)
- Department of defense financial management regulation volume 11A: ”Reimbursable operations policy”. Under secretary of defenze (comptroller), 2021
- Office of the secretary of defense, cost assessment and program evaluation: Operating and support cost-estimating guide, 2020
Lisää aiheesta
F-35A:N LENTOTUNTIHINTA ON 11 000 EUROA: NORJAN ILMAVOIMAT
HÄVITTÄJÄHANKINTA: F-35A HX CHALLENGESSA – “EDULLINEN JA KYVYKKÄIN”