Kahdeksanvuotiaana poikasena nähty vilaus Fouga Magisterista synnytti aikuisiällä Marko Rintasen kiinnostuksen tähän siroon suihkuharjoituskoneeseen. Vuosien varrella hän on kerännyt Fougan osia, perehtynyt tyypin tekniikkaan ja nauttinut Fougan elegantista kyydistä.
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 2015/1. Tilaa toki lehti!
Marko Rintanen muistelee kotonaan Paimiossa vuoden 2012 heinäkuuta hänen valmistautuessaan ensimmäiselle tutustumislennolle Fouga Magisterilla:
– Saarisen Ari selitti kaikki mahdolliset nippelit ja nappelit, siinä tuli Fouga todella tutuksi.
Lennätyspäivän aamu oli pilvinen Turun lentokentällä. FM-51:n pilotti Saarinen ja Rintanen saapuivat kentälle kuitenkin jo aamuyhdeksältä odottelemaan sään parantumista. Aamupäivä vaihtui iltapäiväksi, mutta keli ei muuttunut. Miehet eivät kuitenkaan luovuttaneet: ehkäpä odotus palkittaisiin ja Rintanen pääsisi suihkuharjoituskoneella taivaalle. Tunnista toiseen mies istui sitkeästi Fougan ohjaamossa tutkien samalla Saarisen opastuksella koneen tekniikkaa.
Kun nyt katselee Rintasen rivitaloasuntoa, voi arvata, että pitkäksi venynyt istuminen Fougan penkillä on tuskin tuottanut hänelle kovinkaan suurta tuskaa. Huoneiden seinillä kun on upeita, todella isoja kuvia Fougasta ja mieheltä löytyy Fouga-osaa jos jonkinlaista ja paljon.
Rintanen esittelee huoneen, jonka hyllyillä on lentokoneen mittareita, Fougan periskooppi ja lentokypäriä. Yhdessä nurkassa seisoo Fougan v-pyrstön vakain ja toisessa istuin. Lisäksi osia on kaapeissa ja varastossa.
Kaikki ovat Suomi-Fougien vanhoja osia. En ota ulkopuolelta, mies toteaa kokoelmastaan.
Marko Rintanen ja vuonna 1977 tuhoutuneen FM-56:n vasemman puoleinen korkeusvakain. Tähän vakaimeen Kauhavan kenttärovasti Seppo Viitamäki keräsi vuosien varrella lentäjien nimikirjoituksia. Rintanen osti sen aikoinaan henkilöltä, joka oli saanut haltuunsa Viitamäen jäämistöä. Kuva: Mikko Maliniemi
Hän ottaa sängyn alta esille paksun ja raskaan lasin: Fougan panssaroidun tuulilasin.
– Minulta löytyy Fougan kaikki lasit ne ovat käytettyjä, mutta olen käynyt ne läpi ja niiden pitäisi vielä olla lentokelpoisia.
Huoneen toisesta nurkasta Rintanen nostaa ehjän näköisen istuimen syöksyvöineen. Yllätykseksi se ei olekaan alumiinista, vaan valmistettu ilmeisesti jonkinlaisesta ruskeanvärisestä lujitemuovista koputtaessa kuulostaa, että joissain paikoissa on ehkä myös puuta.
– Fougien onnettomuuskuvissa se on aina ollut silti ehjä, Rintanen toteaa.
Osien keräilyn lisäksi mies on haalinut vanhoja valokuvia Suomen Ilmavoimien Fougista ja hankkinut aiheesta kaikki suomenkieliset kirjat Jyrki Laukkasen Fouga-teos on tullut luettua monta kertaa. Rintanen on myös tutustunut muutamiin Fouga-koneiden onnettomuusraportteihin. Vaikka ne ovat ikävää luettavaa, oppii niistä paljon tyypillä lentämisestä ja tekniikasta.
Osia Rintanen on hankkinut suomalaisista nettihuutokaupoista, mutta paljon on tullut myös ihan perinteisellä kaupalla ja hyvien verkostojen kautta. Hän on vieraillut monesti molempien suomalaisten Fouga-ryhmien luona ja pitää heihin jatkuvasti yhteyttä. Tyypin tekniikka onkin alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Siinä häntä on avittanut erityisesti toisen suomalaisen lentokuntoisen Fougan omistaja, Pentti Kopiloff. Häneltä Rintanen on saanut paljon tietoa eri osista, niiden käyttötarkoituksesta ja historiasta.
– Siinä on ollut minun tietosanakirjani.
Noin viidessä vuodessa miehen Fouga-harrastus ja -tietämys on kasvanut kunnioitettaviin mittasuhteisiin. Aiempaa ilmailuharrastustaustaa Rintasella ei kuitenkaan ole. Jonkun verran on tullut lennettyä turkulaisten Tuulian matkassa, mutta lentolupakirjaa hän ei ole koskaan hankkinut.
– En vain ole lentäjätyyppiä, toteaa Rintanen, joka onkin ollut aiemmin enemmän automiehiä.
Mies kun on istunut kartanlukijana useita vuosia SM-tason ralleissa. No, eräänlaista lentämistähän sekin on. Lennokkejakaan hän ei ole koskaan harrastanut ja rakentanut poikasena vain yhden ainoan muovimallin Fouga Magisterin.
Marko Rintanen Keski-Uusimaa SM-rallissa 2007, autona Mitsubishi Lancer Evo 8.
Kuva: Tommi Jalava
Unelman täyttymys
Elettiin vuotta 1983 ja Fouga Magisterit olivat vielä aktiivipalveluksessa. Kahdeksan vuoden ikäinen Marko oli isovanhempiensa luona Paimiossa perunapellolla, kun ylitse sattui lentämään kiiltävä, erikoisen näköinen suihkukone. Markon isä tunnisti sen oitis Fouga Magisteriksi, ja samana päivänä Markolle haettiin kaupasta Fougan muovimalli, joka sitten rakennettiin yhdessä isän kanssa.
Siitä se tärähti
Kului kuitenkin neljännesvuosisata ennen kuin Fouga Magister todella kolahti mieheen. Rintanen oli aloittanut lentokoneiden valokuvauksen ja oli vuonna 2010 kuvaamassa Kauhavalla Lentäjien Juhannusta. Siellä hän pääsi tähtäilemään kameralla kunnolla myös Fougaa. Poikasena sykähdyttänyt näky heräsi henkiin Rintasen kuvatessa Fouga Magisterin lentoa:
Siitä se tärähti tosissaan liikkeelle. Tuli melkein heti hankittua ensimmäiset osat, Rintanen muistelee.
Pian oli Fougalla päästävä myös lentämään. Siihen tarjoutui hyvä mahdollisuus, kun Kuopiossa normaalisti kotikenttää pitävä FM-51 tuli Turun kentälle, mistä konetta lentävä Saarinen lensi harjoituslentoja. Miehet sopivat kesällä 2012 kahdenkymmenen minuutin lennätyksen.
Rintanen istui tuona heinäkuun pilvisenä päivänä Fougan ohjaamossa hartaasti, kunnes viimein, kellon lähennellessä jo kahta, keli parani sen verran, että lento oli mahdollinen. Kuomut kiinni, lentoonlähtötarkistukset, käynnistys ja ohjaamon täytti Fouga Magisterin Turbomeca Marboré -suihkumoottorien jylinä. Ääni tunki jopa kypärän ja kuulosuojaimien läpi. Kun Fouga rullasi kiitotien päähän ja lähti kiihdyttämään, yllätti suihkuhävittäjän pieni nopeus:
– Kiihdytys ennen ilmaan nousua ei tuntunut mitenkään ihmeelliseltä, oikeastaan vauhti tuntui aika hitaalta.
Ilmaan päästyä hiljeni suihkumoottorienkin ääni siedettävälle tasolle.
– Se oli aika erilaista kuin olin kuvitellut. Olin ennen Fouga-lentoa ollut jo aiemmin suihkuharjoituskoneen, L-39 Albatrosin, kyydissä vähän sellaisessa rajummassa lennossa, Rintanen kuvailee.
Marko Rintanen ja Ari Saarinen lähdössä Rintasen ensimmäiselle Fouga-lennolle 10. heinäkuuta 2012. Kuva: Teemu Hallamaa.
Vaikka Saarinen lensi samoja kuvioita kuin Albatros, ei Fougalla liikehtiminen ollut Rintasen mukaan niin aggressiivista ja lentokin oli kaikin puolin mieluisampi.
Fouga lensi Paimion ylle, jonka kohdalle pilvilauttaan oli tullut aukko. Oli kulunut miltei kolmekymmentä vuotta siitä, kun Rintanen oli poikasena nähnyt Fougan ensi kertaa. Nyt hän oli samassa ilmatilassa Fouga Magisterissa, joka lensi taitolentoa Paimion kirkkaan taivaan alla. Hetki oli Rintaselle yhden unelman täyttymys:
– Otettiin työpaikan päällä vaakakierrettä ja Paimion keskustan päällä tynnyreitä.
Tämä parinkymmenen minuutin lento ei kuitenkaan jäänyt miehen viimeiseksi Fouga-keikaksi. Kaikkiaan Rintanen on ollut Fougan kyydissä neljä kertaa, myös Porilaisten FM-37:llä, jolla lennettiin Ari Tolosen ohjastamana parinkymmenen minuutin taitolento.
Koska Rintanen on harrastanut valokuvausta, piti Fougalla lentämisestä saada toki myös valokuvia. Eikä ihan mitä tahansa räpsyjä, vaan sitä varten oli saatava kuvaaja, jolla olisi näkemystä sekä kokemusta ilmasta ilmaan -kuvauksesta ja lisäksi Fougan vierelle oli järjestettävä kuvauskone, joka pysyisi suihkukoneen vauhdissa.
Mikko Maliniemi oli selviö kuvaajaksi, sillä mies on erikoistunut juuri ilmasta ilmaan -kuvauksiin ja on Suomen parhaimpia siinä hommassa. Kuvauskoneeksi valikoitui kaksimoottorinen Piper Seneca, jolla päästiin riittävään nopeuteen, ja pilotiksi Viki Korjula, joka on tehnyt kuvauskeikkoja Maliniemen kanssa aiemminkin. Kuvaussessio oli järjestettävä FM-51:n kotikentällä, mihin Senecalla lennettiin Malmilta.
Sitten vaan otettiin takaovi pois Kuopion kentällä. Mikko etsi hyvän paikan ja sidottiin hänet valjailla kiinni oviaukkoon, Rintanen kertoo.
Kun kaikki oli valmista, nousivat Fouga ja Seneca lokakuiselle Pohjois-Savon taivaalle.
Fougan kuvaus ilmassa ei ollut mikään helppo tehtävä ja Saarisen pitikin lentää monta kertaa Fougalla tiettyyn kohtaan Senecan rinnalle, ennen kuin halutut kuvat onnistuivat. Lisäksi Fougalla tehtiin heilureita, jotta saatiin kuvia koneen eri asennoista. Rintanen sai nyt myös tuntumaa muodostelmassa lentämisestä.
– Vähän olin itse välillä kauhuissani, että menee turhan lähelle.
Kokemus oli miehelle ikimuistoinen. Se on helppo uskoa, kun katsoo komeaa julistekokoista Fouga-kuvaa Rintasen eteisessä.
Kuvauskeikka poiki myös ajatuksen tehdä vielä vastaavanlainen sessio kahdella Fougalla. Se vaatii jo kuitenkin paljon enemmän järjestelyjä ja rahaa, sillä jo yhden Fougan 20 minuutin lento maksaa 750 euroa.
Rintasen ottama kuva Fouga Magister FM-51:n ohilennosta Turku Air Show’ssa vuonna 2011.
Uusi harrastuslaji
Rintanen on löytänyt erikoisen tavan harrastaa ilmailua. Tällainen yhteen historialliseen konetyyppiin erikoistuminen, jossa perehdytään tyypin tekniikkaan ja kerätään sen osia, tuntuu kuitenkin nykyään olevan yleistymässä ilmailun historiasta kiinnostuneiden keskuudessa. Joillekin siitä on tullut eräänlainen vaihtoehto pienoismallien kokoamiselle. Harrastusta on edesauttanut netti, jonka avulla toisten romuna pitämät osat voivat päätyä talteen alan harrastajien kokoelmiin.
Maailmalla tästä on muodostunut jo yksi ilmailuharrastuksen laji, esimerkiksi Englannissa ja Yhdysvalloissa järjestetään vuosittain Cockpit-Fest -tapahtumia, joissa harrastajat esittelevät vanhojen lentokoneiden ohjaamoita. Yksi tuo esille pelkän mittaritaulun, kun toinen taas on rakentanut kokonaisen ohjaamon sekä palan lentokoneen runkoa trailerille.
Se on erilainen kuin muut hävittäjät
Rintasen Fouga-harrastus juontuu poikasena koetusta hetkestä, mutta ehkä suurimpana vaikuttimena on ollut ranskalaishävittäjän estetiikka.
– Koneen ulkoasu viehättää; se on erilainen kuin muut hävittäjät, hän toteaa.
Rintanen harrastaa myös luontokuvausta. Kuvassa kivitasku.
Rintanen pohtii kuitenkin miten kauan Fougilla Suomessa lennetään. Varaosia kyllä on, mutta entä sitten kun pilotit ja mekaanikot ikääntyvät, pystytäänkö näitä erikoisosaamista vaativia ranskalaiskaunottaria pitämään ilmassa? Ehkäpä Rintasen harrastus on yksi keino vaalia tietoa vanhoista lentokoneista ja olla näin osaltaan mukana pitämässä ne ilmassa.
Artikkeli on julkaistu alkujaan Siivet 2015/1:ssä.
Teksti: Harri Mustonen
Kuvat: Mikko Maliniemi, Tommi Jalava, Teemu Hallamaa, Marko Rintanen.
