Puolustusministerimme Jussi Niinistö on herättänyt huomiota ja kysymyksiä lausunnoillaan yhteistyöstämme Ruotsin kanssa. Keväällä hän puhui mahdollisuudesta, että Suomi saattaa päätyä jälleen kahden hävittäjätyypin malliin. Syyskuun lopulla Lännen Medialle antamassaan lausunnossa hän jo lausui ääneen sen, että Suomi saattaa päätyä ostamaan sekä ruotsalaisia Gripen-hävittäjiä että jotakin toista konetyyppiä, esimerkiksi amerikkalaisia F-35-hävittäjiä.
Teksti: Hasse Vallas
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 5/2015.
Tilaa toki lehti: https://siivet.fi/tilaa/
Uuden ministerin lausunnot kuulostavat jotenkin erikoisilta, kun vastaavia ei kuultu vielä hyvinkin ruotsalaismieliseksi ymmärretyn Carl Haglundin suusta. Haglundhan oli ministerikautenaan näkyvästi Ruotsi-yhteistyön kehittämisen takuumiehenä Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön näkyvällä tuella. Kuten tiedetään, Nato-jäsenyys on ollut Suomelle ongelma, mutta apua maanpuolustukseemme kuitenkin tarvitaan omien resurssiemme puutteista johtuen. Pohjoismainen yhteistyö, erityisesti Ruotsin kanssa, on ollut poliitikoillemme korvaava tie puolustuksemme pidemmän aikavälin kohentamisessa. Samaahan Ruotsin pääosin alas ajettu puolustus on kaipaamassa.
Uusi ministeri herätti kohun, vaihdettuaan Puolustusministeriön kokeneen kansliapäällikö Arto Rädyn tilalle saman ministeriön resurssipoliittisen osaston osastopäällikön Jukka Juustin. Juustin tausta on varmasti kunnossa, onhan hän ollut insinöörikenraalin virassa puolustusvoimien pääinsinöörinä, Euroopan puolustusviraston materiaalijohtajana ja puolustusmateriaaliasiantuntijana Suomen erityisedustustossa Natossa.
Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg on puolestaan ilmaissut julkisuudessa kantanaan, että yhdellä hävittäjätyypillä tulisi toimia jatkossakin. Aikanaan on koettu kuinka Drakenja MiG-kaudella ikään kuin kaksi rinnakkaista organisaatiota kaikessa söi resursseja.
Seuraavan hävittäjän hankinnan valmistelua Puolustusministeriössä johtava Lauri Puranen painottaa Siivet-lehdelle, että toimikunnalla on kirkkaasti mielessä heille määritelty tavoite ja sen neljä päätöstekijää: Turvallisuusja puolustuspolitiikka, suorituskyky, elinkaarikustannus, sekä huoltovarmuus ja teollisuuden osallistuminen.” Valintaa tehdään ”paras voittakoon -periaatteella ja päätös tehtäneen vuonna 2021.
Patrian lentokonetehtaalla Hallissa työt vähenevät ja vuosikymmeniä jatkunut kokoonpanotyö loppuu: Fougat, Vinkat, Redigot, Drakenit, Hawkit ja Hornetit, sekä viimeisimpinä NH90-kopterit maavoimillemme ja Ruotsin ilmavoimille. Ruotsiin on nyt viimeinen kopteri toimitettu. Jäljelle jää ilmavoimien koneiden huoltoa ja korjausta, jossa merkittävintä ovat Hornetien MLU2-modifikaatiot.
Patrian ilmailuteollisuus markkinoi osaamistaan ja vapautunutta kapasiteettiaan maailmalle. Johtaja Jukka Holkeri Patrialta toteaa, että on realismia, että kalustovalinnat tehdään ennustettua uhkakuvaa vastaan. Patrian tehtävä on sitten aikanaan rakentaa hyvä kansallinen ylläpitoja kehityskyky valittavalle tyypille.
Ovatko ministerin ulostulot ja uuden kansliapäällikön valinta viesti jostakin uudesta ajattalutavasta maamme johdossa? Onko sillä merkitystä hävittäjähankintaankin? Pitivätkö tiiviit kahden päivän neuvottelut Ruotsin puolustusministerin Peter Hultqvistin kanssa ja vakuuttelut puolustusyhteistyön syventämisestä erityisesti ilmavoimia koskien sisällään jotakin sellaista, millä olisi merkitystä Suomen hävittäjäkauppoihin?
Kun ajatellaan Suomen asemaa uuden hävittäjän hankinnassa, ollaan siinä mahdollisesti pitkälti ostajan roolissa. Mikäli hanketta viedään puhtaasti suorituskykypainotteisesti päätökseen, tulisi viestinnän olla poliittisellakin tasolla neutraalia. Tai sitten poliittisesti ollaan todellakin jo etenemässä suuntaan, jossa tavoiteasettelua ollaan mahdollisesti muuttamassa radikaalisti Ruotsi-Suomi-suuntaan. Jos näin, olisi ministerin syytä nostaa mahdolliset uudet näkökulmat ja suuntaviivat selvemmin julkisuuteen. Tosiasiahan on, että Ruotsi ja Saab tekevät kaikkensa Gripen NG:n myymiseksi Suomelle.
Onko tämä samalla se korkea kynnys, joka ylittäen puolustusyhteistyötä poliittisesti todella syvennettäisiin? Suomen puolustuksen kannalta vasta tarjokkaitten evaluoinnit antavat päättäjille todellisen tiedon, mikä niistä olisi tehokkain tulevaisuuden uhkakuviemme kannalta.
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 5/2015.
Tilaa toki lehti: https://siivet.fi/tilaa/
