Taajaan eri medioiden otsikoissa näkyvä hävittäjähankinta on paljon muutakin kuin pelkän uuden hävittäjäkoneen ostopäätös. Se nousi lopultakin konkreettisesti ja eri tavoin esiin ilmavoimien 100-Vuotisjuhlalentonäytöksessä kesäkuussa Tikkakoskella. Näytöksestä kehkeytyi todellinen kilpa-areena, kun ehdokkaat toivat samanaikaisesti esille konevaihtoehtojen tarjonnan.
Teksti: Hannu ”Hasse” Vallas
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 4/2018.
Aihe ja mahdollisuus omakohtaisesti tutustua tarjokkaisiin ja niitä esittelevään henkilöstöön sekä koneiden lentoesitykset kiinnostivat veronmaksajia suurilukuisesti, mikä oli varmasti tarjokkaidenkin markkinoinnin panostuksen tavoite. Suomalaiset veronmaksajat halutaan pitää tiiviisti mukana kisan tapahtumissa. Tikkakoski mahdollisti sille näyttävän yhteisesiintymisen.
Boeingin ratkaisu, tuoda Tikkakoskelle hävittäjäversion asemesta EA-18G Glowler, joka on elektronisen sodankäynnin kone, oli julkinen osoitus siitä, että ELSO ja niin sanottu sensorifuusio on tulevien koneiden valinnassa eräänä ratkaisevana osa-alueena. Jo Kaivarin lentonäytöksen yhteydessä Boeingin edustaja tunnusti, että Super Hornet vaatii nyky- ja tulevaisuuden sodankäynnissä rinnalleen Growlerin. Super Hornet on järeä aselavetti vähäisemmällä sensorifuusiokyvyllä, mutta jos ja kun Growler avaa tietä ja johtaa hävittäjäosastoa taistelulennolla, niin tulosta Boeingin mukaan syntyy myös tulevaisuudessa.
Growler on itsessään myös aseistettu kone, erityisesti vihollisen ilmatorjunnan lamauttamiseksi (SEAD). Growlerin esittelylentäjä arvioi kysyttäessä, että Suomen 64 koneesta olisi hyvä olla 12 – ehkä vähemmänkin? − Growleria, jotta jokainen taistelukoneosasto saisi yhden ELSO-suojan. Yksi Growler voisi yhden lennon aikana suojata useitakin peräkkäin toimivia hävittäjäosastoja, varsinkin jos saisi ilmatankkausta, mikä on Suomelle edelleen puute omassa inventaariossamme.
Kaikilla muillakin tarjoajilla korostettiin koneen ELSO-kykyjä, joskin Eurofighter Typhonin koelentäjä korosti koneensa ylivoimaisia tehoreservejä. ELSO jäi siinä vähemmälle.
Ranskan Rafalet lensivät parilla näyttävästi ja kauniilla koneella kauniisti. Lehdistötilaisuutta häiritsi taustamelu, eikä koneen esittely siten onnistunut parhaalla tavalla. Lentäjä oli ilmavoimien everstiluutnantti, joka antoi sotilaallisen haastattelun, mutta koelentäjän analyysejä ei siten kuultu.
Saabilla oli Tikkakoskella lentämässä Gripenin C -malli, ohjaajanaan Ruotsin ilmavoimien taidokas lentäjä. Tehtaan koelentäjä ei ollut tentattavana. Uuden E-tyypin maketti oli maassa esillä ja pitkä jono kansalaisia odotti tullakseen kuvatuksi hävittäjän ohjaamossa. Koneen esittely noudatti vanhaa perinnettä. Odotuksiin jäi, milloin suomalaiset pääsevät tutustumaan lähemmin uuteen koneeseen ja tenttaamaan sen koelentäjää vastaavassa tilanteessa?
Vähän samanlainen oli tilanne F-35:n osalta. Pitkä jono oli senkin maketin ohjaamoon. Esittelyssä oli sen sijaan korkea-arvoinen (evp. kenraalitasoa myöten) ja monitahoinen joukko asiantuntijoita ja koelentäjäkin mukana. Koneen esittely oli havainnollinen ja vankalla pohjalla. Lupauksia hinnan alenemisesta annettiin, kuten koneen käyttöhuollon kehittämisestä.
Koneen varaosasongelmat ovat johtaneet Yhdysvaltain asevoimien eri puolustushaaroissa lentojen rajoittumisiin. Selitykseksi kerrottiin asevoimien oma toiminta, joka ei ole huolehtinut aikanaan varaosien riittävästä ennakkotilaamisesta. Lockheed Martin kertoi nyt panostaneensa suuren summan, jolla varaosatuotantoa on nopeutettu. Yhtiö uskoo saavansa maineeseensakin tekemänsä panostuksen aikanaan Pentagonilta takaisin.
Konetarjokkaiden edustajat olivat ehtineet alustavasti tutustua Suomen lähettämään tarjouspyyntöön. Sen sisältö arvioitiin poikkeuksellisen monitahoiseksi, ammattimaiseksi ja vaativaksi. Kun tarjouspyyntöä sen julkistettua luki, saattoi vaativuuden itsekin havaita. Teksti nosti skenaariovaatimusten osalta esiin kysymyksiä, pystyykö valmistajatehdas niihin yksin vastaamaan, vai onko vastauksissa kyseisen maan ilmavoimien – pääkäyttäjän – konsultaatiota? Yhdysvaltalaisten vastaus Tikkakoskella oli, että tarjouksen lähettää Yhdysvaltain hallinto. Myös tarjous Suomelle tulee siten olemaan poikkeuksellinen, varmaan muistakin maista.
Uskottavuus on varmasti kriteeri, jota Suomessa joudutaan pohtimaan eri tasoilta. Mikä on tilanne sen osalta 2050-luvulla, jonne hankkeen tulisi uskottavasti kantaa. Onko kyseinen maa Suomen kannalta silloin vielä uskottava suhteessa meihin. Onko kyseisen maan konetyypin pääkäyttäjä vielä tuolloin uskottava tyypin kehittämisen ja käytön osalta? Onko kyseinen valmistaja vielä tuolloin tuotetta kehittävä ja tukeva toimija?
Maailma on nyt niin nopeassa ja suuressa muutoksessa, että noihin kysymyksiin ei tänään ole edes arvauksia olemassa.
Teksti: Hannu ”Hasse” Vallas
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 4/2018.
Siivet-lehden ilmestyminen on täysin riippuvainen yhdestä ainoasta asiasta: tilaajista. Sinusta, teistä. Lehteä ei ilmestyisi eikä tätäkään juttua luettaisi verkossa, ellei lehdellä olisi meille niin tärkeitä lukijoita – tilaajia ja irtonumeroiden ostajia.
Jos et ole jo tilaaja, niin ole hyvä ja harkitse asiaa. Lehden tilaaminen onnistuu täältä: https://siivet.fi/tilaa/
Lisää Siivet-lehden videoita videokanavaltamme osoitteesta https://www.youtube.com/user/Siivet1986/
Tilaa kanava tästä: https://www.youtube.com/user/Siivet1986?sub_confirmation=1
