Hyvät pahat & rumat – hävittäjälentokonevalmistajia Turku Airshow 2015:ssa

Turussa mediatilaisuudet aloitti Saab, joka keräsi pienen telttansa täyteen mediaväkeä näytöksen alkua edeltäneenä päivänä. Esittelyn avasi eversti (evp.) Anders Gardberg, joka tuli tammikuusta Saab International Finland Oy:n Managing Directoriksi, mutta hänet tunnetaan aikaisemmin myös monivuotisena Suomen puolustusvoimien sotilasasiamiehenä Suomen Tukholman suurlähetystössä.

Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 2015/4. Tilaa toki lehti!

Varsinaisen JAS 39 Gripen E/F -esittelyn piti Jerker Ahlqvist, Gripen Saab Aeronauticsin Vice President Head, myös tammikuusta lähtien. Hän on toiminut aikaisemmin muun muassa Saabin Gripenin Etelä-Afrikan ohjelmajohtajana.

Samaan iltapäivään mahtui toinenkin mediatilaisuus, jonka järjesti Lockheed-Martin noin kolme kertaa suuremmassa teltassa ja kymmenen kertaa suuremmassa tilassa kuin Saabilla. Mediaa oli myös paikalla ehkä jopa kaksi kertaa enemmän.

Lentonäytöksen järjestäjän näytösesiintyjien harjoitusaikataulu oli kuitenkin iltapäivän kuluessa mennyt hieman sekaisin, minkä vuoksi jouduimme kuuntelemaan F-35 Lightning II:n esittelyä näytösohjelmaansa harjoittelevan Gripenin jälkipolttimen hirveässä pauhussa, jonka yli esitys ajoittain juuri ja juuri kuului. Kuulijoiden täytyi tehdä valinta kuulon suojaamisen tai esityksen kuulemisen väliltä.

Esitelmöijä Yung  Le,  Lockheed-Martinin Pohjois-Euroopan liiketoiminnan kehittämisen aluejohtaja, ei kuitenkaan havaittavasti hämmentynyt metelistä millään tavoin, vaan hoiti esittelyn perusteellisesti alusta loppuun saakka. Se oli kaikille läsnä olleille varmasti yksi erikoisimmista mediatilaisuuksista koskaan, kun kilpailijan hävittäjä jytisee taivaalla samaan aikaan. Leikkimielessä olisi voinut väittää, että tilanne oli Saabin järjestämä, mutta todellisuudessa se oli näytöksen järjestäjien harkitsemattomuutta. Len mukaan järjestäjät kävivät myöhemmin esittämässä anteeksipyyntönsä tapahtuneen johdosta.

Eurofighter ajoitti mediatilaisuutensa ensimmäisen näytöspäivän aamupäivään, minkä vuoksi moni median edustaja ei jaksanut sinne vaivautua ja osaa tietysti jo alkanut näytös kiinnosti enemmän pienestä sateesta huolimatta. Teltta oli myös varsin hyvin piilotettu aivan yleisöalueen reunaan, VIP-teltan viereen, mihin ei tavallisella yleisöllä ollut edes asiaa.

Eurofighter Typhoonin esittelyn aloitti Walter Mancini, Eurofighterin liiketoiminnan kehityksen apulaisjohtaja, joka on toiminut aikaisemmin myös Moskovassa Suhoin siviililentokonepuolen hankintajohtajana. Typhoonin varsinaisia kykyjä esitteli reservin majuri Paul Smith, entinen Royal Air Forcen Typhoon-lentäjä, nykyinen Eurofighterin Capability Manager, jolla on yli 3000 tunnin lentokokemus muun muassa Eurofighter Typhoon FGR4 ja Panavia Tornado F3 -hävittäjien ohjaimissa.

Helppo ja edullinen Gripen

Saabin esityksen aloitti Gardberg, joka esitteli Saabin ja Suomen puolustusvoimien laajaa kalustoyhteistyötä. Se olikin varsin vaikuttavaa kuultavaa ja monelta osin ainakin minulle uutta tietoa. Ahlqvist puolestaan hehkutti oman osuutensa aluksi Gripenin olevan tilauskantansa huipulla, erityisesti Brasilian tilauksen ansiosta, joka nosti Saabin maailman hävittäjävalmistajien kärkeen uusilla tilauksilla laskettuna.

Ruotsi on tilannut 60 Gripen E -konetta ja Brasilia tilasi yhteensä 36 Gripen NG ja F -konetta. Kaupat Brasilian, Etelä-Amerikan talousveturin, kanssa merkitsevät tietysti muutakin kuin hävittäjien myyntiä. Luvassa on paljon kahdensuuntaista teknologisen tiedon siirtoa ja muuta teollista yhteistyötä brasilialaisten yritysten kanssa. Ahlqvistin mukaan Saabilla on mahdollisuudet saada noin 10?15 prosentin markkinaosuus seuraavan 20 vuoden aikana tehtävissä hävittäjäkaupoissa,  joka  merkitsisi 300-450 konetta. Tähän mennessä Gripeneitä on myyty vuodesta 1990 lähtien – viimeisimmät tilaukset mukaan lukien – yhteensä 352 konetta, joista 278 Ruotsin ilmavoimille. Leasing-koneita on näiden lisäksi toimitettu ulkomaille 29 konetta.

Saab Gripen

Gripenin vahvuuksina  Ahlqvist  näkee sen monitoimihävittäjärakenteen sekä jo rakenteessa huomioon otetun huollettavuuden, joka laskee koneen elinkaarikustannuksia. Uudessa versiossa käytetään lisäksi paljon kaupallisia komponentteja, joka laskee varaosakustannuksia. Tärkeänä hän pitää myös sitä, että Gripen on heti alun perin suunniteltu päivitettäväksi, jolloin konetyypin kykyjä voidaan lisätä ja niitä voidaan kehittää sen elinkaaren aikana sen sijaan, että koneessa olisi vain ne kyvyt, jotka sillä on ostohetkellä.

Hinta on ollut merkittävä elementti jo Gripenin suunnittelussa. Piti saada tehokkaampi ja kyvykkäämpi kone paljon edullisemmalla hinnalla kuin yhtiön edellinen hävittäjä, Saab 37 Viggen. Gripen E/F:n koko ennakoitu elinkaarikustannus on edullisempi kuin sen kilpailijoilla.

Niille, jotka pitävät Gripeniä jo vanhana järjestelmänä, Ahlqvist sanoo, että kone on kehittynyt paljon A/B-malleista. Vaikka se ulkoisesti muistuttaakin ensimmäistä mallia, se on sisältä aivan eri kone, jolla on täysin erilaiset kyvyt, ja E/F on nykyistä mallia vielä kehittyneempi. Saabilla kehitetään koneen perustuotantolinjaa, jossa voidaan sitten lisätä ominaisuuksia koneen eri malleihin tarpeen mukaan.

E/F:ssä on C/D:hen verrattuna suurempi polttoainekapasiteetti, työntövoima ja asekuorma, uusia ulkoisia sensoreita, parempi viestintäjärjestelmä ja tilannetietoisuus ohjaajalle, uudet maalinetsintäjärjestelmät AESA-tutkan kautta ja elso-järjestelmä sekä täysin uusittu avioniikka, jossa lentämisen kannalta tärkeät toiminnot on eroteltu taktisista toiminnoista. Ensimmäisen E/F:n rakentaminen alkaa loppuvuodesta ja ensilento on odotettavissa ensi vuonna.

Saab Gripen

Turussa esiintyneen Saab JAS 39C Gripenin ripustimissa ei ollut siirtolennolla kuin suuri lisäpolttoainesäiliö.

Vaikka Gripen E:n kanssa on kiirettä, on Saab alkanut kehittää FCAS-järjestelmää (Future Combat Aircraft System). Sen tähtäimessä on hävittäjä, joka otettaisiin käyttöön vuosisadan puolivälin jälkeen. Kehitysohjelmasta pyritään käyttämään soveltuvia osia Gripenin kehittämisessä. Tämän ansiosta tänään ostettu Gripen on Ahlqvistin mukaan edelleen uudenaikainen vielä 30 vuoden päästä.

Gripenin valteiksi tarjotaan helppoa huollettavuutta ja edullisia elinkaarikustannuksia. Saab tarjoaa Suomelle teollista yhteistyötä koko elinkaaren ajalla, mukaan lukien koneen kokoonpanotyö, sekä teknologisen tietämyksen siirtoa.

Haukuttu ja tuntematon – Lightning II

Yung Le aloitti esityksensä varsin räväkästi todetessaan, että huolimatta siitä, mitä luemme F-35:n ongelmista lehdistä, Yhdysvaltain merijalkaväki on jo tänä vuonna määrittämässä konetyypille alustavan operatiivisen kyvyn (IOC). Se merkitsee, että silloin konetyyppi on valmis lähtemään sotaan. US Air Forcen IOC-määritys tyypille tehdään 2016.

– Miksi merijalkaväki haluaa määritellä koneen IOC:n jo nyt, vaikka koneessa ei ole vielä viimeisintä tietokoneohjelmistoa? Koska se on jo nyt kyvykkäämpi kuin merijalkaväen käytössä oleva F/A-18C/D Hornet, argumentoi Le.

Seuraavaksi Le käsitteli koneen hintaa. Hänen mukaansa 2020-luvun alussa, jolloin Suomi tekee valintansa, F-35 maksaa yhtä paljon kuin neljännen sukupolven hävittäjäkone (noin 80?85 miljoonaa dollaria), mutta tarjoaa paljon enemmän kykyä. Kolmanneksi hän korosti, että tätä konetyyppiä tulevat käyttämään monen Euroopan maan ilmavoimat sekä Yhdysvaltojen Euroopassa olevat ilmavoimat, joten taktista yhteistyötä on tarjolla.

Koneita on  toimitettu  tähän  mennessä yli 140, mukaan lukien ensimmäiset koneet Isolle-Britannialle, Alankomaille ja Australialle. Tänä vuonna myös Norja saa ensimmäisen koneensa, joka tulee tuotantolinjalta syyskuussa. Vuosikymmenen vaihteessa konetyyppiä on käytössä jo yli 600. Yhdysvaltojen asevoimat ostaa konetyyppiä yhteensä 2400 konetta, minkä lisäksi kehitysohjelman muiden jäsenmaiden odotetaan ostavan 600 konetta. Tämän päälle ovat tulossa vielä muut ulkomaiset ostajat.

F-35:n kehitysohjelma on edelleen käynnissä ja päättyy vuonna 2017. Siinä vaiheessa, kun Suomi hankkii uuden hävittäjäkoneen, Lightning II on siis vielä kyvykkäämpi kuin tänään.

– Jos F-35 on vielä raakile, niin miksi sitä haluttaisiin ostaa kansainvälisesti jo nyt? Miksi ei edes odoteta, että konetyyppi päättää kehitysohjelmansa? kysyy Le, mutta jättää kysymykset ilmaan.

F-35 Lightning II

Le:n mukaan F-35:tä valmistetaan edelleen vuonna 2040, mikä on merkittävää sen vuoksi, että hävittäjähankinta on pitkä, 30-40 vuoden, investointi. On tärkeää ostaa sellainen konetyyppi, jonka valmistaja on varmasti olemassa koko sen elinkaaren ajan, koska konetta täytyy pystyä päivittämään aina kahden-neljän vuoden välein, kun uutta teknologiaa kehitetään.

Hän korosti myös sitä, että Lightningin kilpailijat ovat silti neljännen sukupolven koneita siitä huolimatta, ovatko ne 4,5vai 4,7-sukupolvea. Venäläiset ilmatorjuntajärjestelmät pystyvät varmuudella ampumaan neljännen sukupolven hävittäjät alas.

– Vaikka  häiveominaisuudet  eivät  tee F-35:stä näkymätöntä esimerkiksi joillekin pitkän   kantaman tutkille, niin mitä sen tiedon kanssa voi tehdä? Voit lähettää   hävittäjän ilmaan, mutta hävittäjä ei kuitenkaan näe sitä. Nellisissä tehtiin testi F-22:n kanssa ja havaittiin, että vaikka toisen hävittäjän lentäjä näki koneen, hän ei pystynyt lukitsemaan sitä maaliksi, kertoi Le.

Koneen tutka, sensorit ja häiveominaisuudet takaavat sen, että F-35 näkee vastustajan ennen kuin vastustaja näkee F-35:n. Koneen sensorit ovat kuin sieni, joka imee kaikenlaista muutakin informaatiota koko ajan ja välittää sitä eteenpäin. Koska se pääsee paljon lähemmäksi kuin perinteiset tiedustelukoneet, saa sen avulla myös paljon parempaa tiedusteluinformaatiota.

Venäläiset ilmatorjuntajärjestelmät pystyvät varmuudella ampumaan neljännen sukupolven hävittäjät alas.

F-35:ssä on pitkä toiminta-aika: kun laitetaan F-16:n siipiripustimiin kaksi lisäpolttoainesäiliötä, runkoripustimeen yksi säiliö ja lisäksi kaksi muotoiltua lisäsäiliötä koneen kyljille, niin silloin koneessa on yhtä paljon polttoainetta kuin F-35 kuljettaa sisäisissä säiliöissä.

Len mukaan Lockheed-Martin on valmis toimimaan yhteistyössä minkä tahansa suomalaisyrityksen kanssa, jonka Suomen hallitus heille osoittaa. Sen sijaan tuotantolinjan rakentaminen Suomeen on Suomen ja Yhdysvaltojen hallitusten välinen asia. Tällä hetkellä tuotantolinjoja on Fort Worthissa, Teksasissa, jonka lisäksi on Italiassa ja yksi tulee Japaniin.

Lockheed-Martinilla oli teltassaan joiltakin ominaisuuksiltaan riisuttu ohjaamosimulaattori (tai lennonharjoittelulaite), jolla saattoi järjestelmäpäällikkö Kenn Cooperin opastuksella kokeilla, miltä F-35:n lentäminen ohjaamosta näyttää noususta laskuun ja millaista on käyttää koneen asejärjestelmiä, AMRAAM-ohjuksia ja JDAM-täsmäpommeja. Myös “koneen läpi” näkevää kypäränäyttöä demonstroitiin. Kysyin Leltä, milloin F-35 nähdään esiintymässä Suomessa lentonäytöksessä. Hän vastasi, että sen jälkeen, kun Suomi ostaa koneita ja ne esiintyvät Suomen tunnuksilla.

Voimanpesä ja aselavetti – Eurofighter Typhoon

Mancini valitteli ensimmäiseksi, että he eivät saaneet tällä kertaa mukaansa itse Typhoon-hävittäjää, mitä he olivat kyllä yrittäneet. Hän kuitenkin lupasi, että seuraavalla kerralla he tuovat koneen tai simulaattorin. Esitys oli rakennettu Typhooniin liitetyn mantran, tehokas, testattu ja luotettu (Effective, Proven, Trusted), ympärille. Pääosan esityksestä piti Paul Smith.

Smith esitteli Typhoonin  tämän  hetken edistyksellisimpänä  monitoimihävittäjänä, joka on seitsemän valtion yhteistyön tulos (Saksa, Italia, Espanja, Iso-Britannia, Itävalta, Saudi-Arabia ja Oman). Operatiivista ja teollista yhteistyötä on siis saatavissa laajasti. Smith mainosti Suomen mahdollisuutta osallistua koneen valmistukseen, kokoamiseen, tukeen ja tulevaisuuden kykyjen kehittämiseen. Typhooneja on käytössä yli 400 ja muutaman vuoden päästä yli 700. Lentotunteja on tyypille kertynyt yli 250 000.

Eurofighter Typhoon

Eurofighterin Walter Mancinin ja Paul Smithin Typhoon-esitys “Effective. Proven. Trusted.” vakuuttivat kuulijat siitä, että kyseessä on kovan luokan sotakone isoonkin sotaan.

Eurofighter Typhoon

Tyypin sensorifuusioon on uhrattu paljon, samoin moottorien suorituskykyyn. Parempi teho-paino-suhde löytyy ainoastaan F-22 Raptorista. Sen  vuoksi  koneen  supercruise-nopeus, yliääninopeus ilman jälkipolttoa, on suurempi kuin kilpailijoilla, noin Mach 1,3, yhdessä kahdeksan ohjuksen ja lisäpolttoainesäiliön kanssa.

Valtaisa asevalikoima erityyppisiin tehtäviin

Yksi tyypin uusista avainkyvyistä tulee Captor-E-AESA-tutkan myötä. Mikä erottaa sen muista markkinoilla olevista tutkista on sen noin 50 prosenttia suurempi koko, joka mahdollistaa suuremman tehon käytön ja myös paremman vastaanottokyvyn. Tutkan näkökenttä on laaja, noin 100 astetta. Pitkälle näkevän tutkan etu tulee parhaiten esiin uuden pitkän  kantaman Meteor-ilmataisteluohjusten kanssa, koska et ainoastaan näe vihollista ensin, vaan pystyt myös laukaisemaan ohjuksen ensin.

Konetyyppiin on saatavilla valtaisa asevalikoima erityyppisiin tehtäviin sopivine yhdistelmineen. Koneen ilmasta maahan -aseistuksen kantaminen ei juuri vähennä koneen liikkuvuutta eikä omapuolustusta. Asevalikoimaan kuuluu muun muassa Brimstone-2 -panssarintuhooja, joka on tarkoitettu liikkuvien maalien tuhoamiseen, kun taas Storm Shadow on häiveominaisuuksin varustettu risteilyohjus. Dominance of the Air ja joint-ominaisuuksien mukanaan tuoma Battlespace Management kuuluivat Smithin esityksen avainsanoihin.

Eurofighter Typhoon

Hyvät, pahat ja rumat

Minkä vuoksi Boeing ja Dassault eivät olleet Turussa? Tosiasia on, että muutkin hävittäjävalmistajat löysivät Turun näytöksen vain oman proaktiivisuutensa ansiosta, koska järjestäjä ei ollut informoinut valmistajia tästä mahdollisuudesta mitenkään ? Tai ainakin näin minulle kerrottiin. Sen vuoksi Boeingin ja Dassaultin synti ei ole kovin suuri, koska olemme Euroopassa aika lailla syrjässä lentonäytöstenkin suhteen.

Eurofighterin teltan sijoittaminen yleisön ulottumattomiin herätti ihmetystä jopa muiden valmistajien keskuudessa. Lockheed-Martinin Le ihmettelikin sitä, että tämän näytöksen perusteella näyttää siltä kuin Saabin Gripen olisi Lightningin ainoa kilpailija Suomen tulevassa hävittäjähankinnassa.

Gripenin tuominen näytökseen ja sen näytöslento olivat Saabilta osoitus, että ainakin he ovat tosissaan. Lockheed-Martin toi paikalle vain simulaattorin, mutta ei pidä unohtaa, että Yhdysvaltojen ilmavoimien läsnäolo esittelyalueella oli varsin monipuolista: Boeing C-17A Globemaster III -kuljetuskone, Boeing KC-135R Stratotanker -ilmatankkauskone ja kaksi Lockheed-Martin F-16C Block 40A “Night Falcon” -hävittäjää.

F-16C

Lockheed-Martinin läsnäoloa edusti muun muassa tämä USAF:n F-16C, jolla oli yhtä runkoripustinta lukuun ottamatta kaikki ripustimet käytössä. Siipien kärjissä oli AIM-120C AMRAAM-ohjukset, oikeassa siiven alla uloimpana (kuvassa vasemmalla) AIM-9X Sidewinder ja vasemmalla samassa kohdassa ACMI-säiliö. Sisemmissä siipiripustimissa oli lisäpolttoainesäiliöt ja runkoripustimissa keskellä AN/ALQ-131(V) ECM-säiliö ja oikealla Sniper XR -maalinosoitussäiliö.

Saab halusi esitellä Gripenin Suomelle nimenomaan järkevänä  vaihtoehtona,  jonka valmistaja on meille tuttu ja turvallinen, ja konetyyppi edullinen ainakin elinkaarikustannuksiltaan. Jo ensi vuonna lentävän E/F:n kykyjä ei kuitenkaan ainakaan vielä liikaa hehkuteltu ja Suomen ilmavoimille kyvyt on se tekijä, joka merkitsee. Luulen, että pelkästään hyvät ominaisuudet eivät riitä siinä vaiheessa, kun Ilmavoimat tekee valintansa.

Eurofighter keskittyi Typhoonissa puolestaan esittelemään lähes yksinomaan koneen suorituskykyä, uutta AESA-tutkaa ja massiivista asearsenaalia, jota kone pystyy kantamaan ja hoitamaan niillä tehtävän kuin tehtävän ja vähän enemmänkin. Siitä puolesta kuitenkin puhuttiin vähemmän, että konetyypin ensilennosta on aikaa jo yli kaksi vuosikymmentä. Typhoon on varmasti täydessä kukassaan juuri nyt tai ehkä pari-?kolmen vuoden sisään, mutta koneen kehitysnäkymiä ei kovin paljon maalailtu aseita lukuun ottamatta kovin kauas yli vuoden 2020.

Lockheed-Martinin esityksen pääsisältö keskittyi kumoamaan konetyypin suorituskyvystä ja viidennen sukupolven erinomaisuudesta esitettyjä epäilyjä. Vahinko vain, että kaikki varsinainen tieto siitä, mihin Lightning II pystyy, on Yhdysvaltojen hallituksen takana, eikä sitä paljasteta kuin ostajakandidaateille, jotka hallinto on ensin hyväksynyt. Esityksen jälkeenkin olemme F-35:n suhteen edelleen huhujen ja vuodettujen salaisuuksien varassa epäilyksinemme, että se ostettava sika, joka on säkissä, ei olekaan hyvä. Miksi F-35:n häiveominaisuuksia verrattiin F-22:een, kun niiden tiedetään olevan varsin erilaiset? F-35:n tutkapoikkipinta-ala on erinomaisen pieni ainoastaan etusektorista. Takasektorista ohjuksen lukitsemisessa F-35:een ei todennäköisesti ole mitään vaikeuksia, koska ei koneessa sentään mitään magiikkaa ole – vai onko?

Voimme onneksi olla kohtalaisen varmoja siitä, että kun Hornetin korvaava hankintapäätös aikanaan tulee, sen ovat valmistelleet ja tehneet asiansa osaavat suomalaiset ammattilaiset. Me toimittajat ja puskaparlamentit olemme silti oikeutettuja tutkimaan ja puntaroimaan vaihtoehtoja vajaine tietoinemmekin, koska suomalaisten veronmaksajien rahoilla hävittäjät joka tapauksessa ostetaan. Jokainen saa valita suosikkinsa siitä, mikä on tarjokkaiden hyvä, mikä paha ja mikä ruma.

Jukka O. Kauppinen antoi korvaamatonta apua joidenkin artikkeliin päätyneiden tietojen hankkimisessa.

Artikkeli on julkaistu alkujaan Siivet 2015/4:ssä.

 

Teksti: Pentti Perttula

Kuvat: Pentti Perttula, Eurofighter, Lockheed-Martin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *