Tikkakoskella kesällä 2018 järjestetty Suomen Ilmavoimien satavuotisjuhlalentonäytös sai lähemmäs 30 000 ilmailun ystävää ottamaan jalat alleen ilmailullisen kesäretken merkeissä. Suurtapahtuma innosti myös Suomen Ilmavoimamuseon lentokoneet lomailemaan.
Teksti: Jukka O. Kauppinen
Kuvat: Jukka O. Kauppinen, Joel Blomster / Ilmavoimat, Mika Rautasaari / Ilmavoimamuseo, Jari Viitala.
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 5/2018.
Lentonäytös järjestettiin aivan Ilmavoimamuseon vieressä sijaitsevalla Jyväskylän lentoasemalla, joten satavuotisjuhlan kunniaksi näytökseen voitiin rakentaa pieni mutta sitäkin laadukkaampi ilmailumuseo. Museokoneet pääsivätkin ainutlaatuiselle kesäretkelle, sillä harvoinpa Suomessa kuljetetaan museoista kokonaisia lentokoneita vastaavalla tavalla lentonäytöksiin tai muihinkaan tapahtumiin. Mikä on museossa, pysyy museossa, paitsi tällä kertaa.
Lomaretki oli kuitenkin kaikkea muuta kuin helppo roadtrip. Museokoneita ei siirretä noin vain, eikä niillä ajella valtatielläkään tuosta vain peräkoukusta vetämällä. Miten koneet valittiin ja toiminta organisoitiin?
Lentonäytöksen suunnalta museolta pyydettiin näyttelyalueen ilmailuhistorialliselle alueelle pystytettävään telttahangaariin tapahtuman teeman mukaisesti Ilmavoimien historian kannalta merkittäviä koneita. Heti alkumetreillä sovittiin Messerschmitt 109 -hävittäjästä ja Blenheim-pommikoneesta. Kätevänä bonuksena pakettiin liitettiin suomalaisen VL Myrsky -hävittäjän entisöintiprojekti, jota on kierrätetty aktiivisesti ilmailutapahtumissa. Nyt näytille saatiin tavallistakin kattavampi kokonaisuus, sillä puolet Myrsky-projektista tehdään nimenomaan Ilmavoimamuseolla. Myöhemmin näytöksen suunnalta pyydettiin paikalle vielä vanhinta päätä edustava Thulin typ D sekä modernimmat Saab Draken- ja MiG-21-suihkuhävittäjät.
Lentonäytökseen ilmailumuseokeskus
Ilmailumuseoille pystytettiin näytökseen laaja kokonaisuus, jossa telttahangaariin ja sen ympärille rakennettiin ilmailun historiaa pursuava kokonaisuus. Hangaarissa ja sen ympärillä esittäytyivät ilmailumuseoiden lisäksi ilmailukillat ja -yhdistykset, näkyvimpänä Suomen Ilmailumuseon Hawk-elämyskontti myymälöineen. Ulkopuolella huomiota herättivät MiG-21bis- ja Draken-suihkuhävittäjät, mutta silmiinpistävin sisäänheittäjä oli oikeutetusti museolta tuotu Messerschmitt 109G-6 -hävittäjä.
Sen takana häämötti valtaosan hangaarista vallannut pitkänokka, Bristol Blenheim Mark IV -pommikone. Sen taakse oli ujutettu Thulin, jollainen oli sata vuotta sitten Ilmavoimien ensimmäinen lentokone.
Näytökseen tuotujen koneiden valintaan vaikutti kiinnostavuuden Ilmavoimien historiaan liittyvän merkityksen lisäksi yksinkertaisesti logistiikka. Ilmavoimamuseon koneita ei ole suunniteltu siirreltäviksi ja museohallin rakenne kulkuväylineen ja ovineen rajoittaa koneiden siirtämistä. Projektin kulmakivi olikin, mitä koneita näyttelyhallista ylipäätään voidaan tuoda ulos järkevillä ponnisteluilla.
− Esimerkiksi Fokker D.XXI -hävittäjän purku ja siirtäminen olisi ollut huomattavasti Messerschmittiä työläämpää johtuen ilmailumuseorakennuksen täydellisestä sopimattomuudesta lentokoneiden siirtelyyn, kertoo Ilmavoimamuseon konservaattori Harri Huopainen, Blenheim ja Messerschmitt sopivat siirrettäväksi, koska niiden siipien irrotus on kohtuullisen yksinkertaista, koneet olivat lähellä oviaukkoja ja niiden alkuperäiset renkaat ovat ehjiä ja kestävät siirron. Niiden siirtelyä helpottaa sekin, että koneet ovat omien laskutelineidensä varassa siiven irrotuksen jälkeen, toisin kuin esimerkiksi Fokker D.XXI.
Museokoneiden siirtäminen vaatikin sekä aikaa että huolellisuutta ja sitäkin enemmän suunnittelua. Urakan valmistelussa täytyi huomioida myös, paljonko eri koneita ylipäätään tarvitsee purkaa ja missä järjestyksessä niitä siirretään, jotta logistiikka sujuisi mutkattomimmin ja koneet olisivat mahdollisimman vähän säiden armoilla. Myös niiden käsittelyssä on eroja, sillä suhteellisen modernit MiG-21 ja Draken kestävät käsittelyä, ja niiden liikuttaminen on suhteellisen vaivatonta. Vanhemmat koneet vaativat paljon valmistelua ja työtä, jotta ne saatiin edes museon seinien ulkopuolelle.
MiG-21. Museokoneiden kesäretki, Siivet 2018/5. Kuva: Jukka O. Kauppinen
Siirtojen valmistelu
Museokoneita ei tietenkään pureta tai siirrellä summanmutikassa, mutta joidenkin koneiden kohdalla operaatio oli helpompi, sillä niiden käsittelystä saattoi olla vielä muistijälkiä tai omakohtaisiakin kokemuksia. Osa vaati mittavampaa perehtymistä.
Drakenin ja MiG-21bisin käsittelystä museon väellä oli tuoretta kokemusta, joten niiden käsittely sujui luistavasti ja Drakenin siipien irrottaminen ja kiinnittäminen hoituivat vaivatta. Hyväkuntoiset koneet tarvitsi käytännössä vain hinata lavetille, toki pienen pesuoperaation jälkeen. Niiden käsittelyyn löytyivät myös alkuperäiset aisat, asennustelineet ja muut välineet, ja koneiden hyväkuntoiset renkaat kestivät siirtelyä. Jopa lavetin kuljettajilla oli tuoretta kokemusta molempien konetyyppien siirroista.
Myrskyn entisöintiprojektin käsittely oli vieläkin yksinkertaisempaa, sillä valmiiksi kuljetuspukille sijoitettu runko tarvitsi vain nostaa kuorma-auton lavalle ja laskea siltä. Blenheim ja Mersu vaativat enemmän valmistelua. Koneiden käsikirjat kaivettiin arkistoista ja niitä luettiin huolella valokuvien ja koneiden tutkimisen lisäksi. Koneiden nostopisteet ja työkalut täytyi selvittää. Niiden alkuperäisiä tunkkeja, vetoaisoja, asennustelineitä ei ollut enää olemassa, joten niitä täytyi rakentaa tai modifioida museon muiden koneiden huoltovälineistä. Niiden käsittelyssä sovellettiin muun muassa MiG-21:n tunkkeja ja aisaa sekä Saab Safirin käsittelyaisaa. Yksi pikkutarkimmista pulmista oli tehdä Blenheimin siiville pehmustetut puukaaret.
Mersun siipien irrotukseen ja asennukseen tehtiin omat pyörillä liikuteltavat asennustelineet ja pehmustetut puukaaret. Näkymättömänä yksityiskohtana siivet kiinnitettiin näytökseen koneen hylkypaikalta löytyneillä ohuemmaksi hiotuilla siipipulteilla, joiden avulla koneen purku ja kasaaminen sujui nopeammin. Siipipultit eivät olleet edes jumissa, joten niiden avaamiseen ei tarvittu sen enempää erikoistyökaluja kuin voimaakaan.
Kattoon ripustetun Thulinin siirtäminen oli tilanteeseen nähden jopa yllättävän helppoa, sillä se oli käytetty alhaalla vuonna 2008 Ilmavoimien 90-vuotisjuhlissa. Kone siirrettiin tuolloin viikonlopuksi Jyväskylän paviljonkiin, joten sen laskuun ja ripustamiseen tarvittavat välineet löytyivät valmiina. Kone laskettiin katosta kurottajalla ja siirrettiin sellaisenaan suoraan kuorma-auton lavalle, jolla se vietiin lentokentälle.
Bristol Blenheim. Museokoneiden kesäretki, Siivet 2018/5. Kuva:_Joel Blomster / Ilmavoimat
Mielitkö metsäretkelle?
Koneiden saanti näyttelyalueelle telttahangaariin oli kokonaisuudessaan haastava urakka, jossa oli paljon liikkuvia tekijöitä. Ei riitä, että koneita täytyi valmistella, purkaa ja kasata. Tämän lisäksi ne piti myös siirtää museosta lentokenttäalueelle ja tapahtuman jälkeen palauttaa kotiin. Vaikka matka on linnuntietä lyhyt, on se museokoneille pitkä, haastava ja jopa vaarallinen − ja ennen kaikkea kallis. Alkujaan siirto suunniteltiin tehtäväksi maantietä pitkin, mutta se olisi ollut byrokraattista ja hintavaa, sillä tiet olisi muun muassa pitänyt sulkea kuljetusten ajaksi.
Puolustusvoimat kuitenkin auttoi yllättävällä tavalla kunnostamalla metsän halki kulkeneen vanhan tienpohjan, jota voitiin nyt käyttää koneiden siirtämiseen suoraan museosta lentokenttäalueelle. Vaikka kuljetukset piti synkronoida lentokentän lentotoiminnan väliin, niin tämä oli sentään helppoa maantiekuljetusten haasteisiin nähden. Pitkällä reitillä Blenheimin runko olisi pitänyt lisäksi nostaa nosturilla kahden portin yli mennen tullen, mikä olisi aiheuttanut lisäriskejä konevanhukselle. Nyt kone voitiin hinata kertalaakista perille.
Porttien korkeus olisi tuottanut haasteita myös MiGille ja Mersulle. Maantiekuljetuksena Thulin, Mersu ja Draken olisi jouduttu purkamaan mennen tullen, mikä olisi sekin tehnyt siirroista kalliimpia ja hitaampia.
Alkusuunnitelman mukaan samana päivänä piti siirtää enintään kaksi konetta, jotta ne eivät joutuisi seisomaan ulkona pitkään säiden armoilla. Kokonaisuudessaan koneiden kuljetukset olisivat kestäneet viikon per suunta, mihin lisäksi tarvittaisiin toiset viikot niiden purkuun ja kokoamiseen. Kaikkiaan urakka olisi vienyt kuukauden keskellä paahtavinta kesää vain kahden tapahtumapäivän takia.
Metsätien ansiosta siirrot pystyttiin toteuttamaan merkittävästi nopeammin ja vähemmällä säädöllä. Käytännössä operaatio pystyttiin toteuttamaan puolet lyhyemmässä ajassa. Kaikki siirrot toteutettiin Puolustusvoimien kalustolla.
− Telttahangaarissa toimiminen oli tehokasta ja suorastaan miellyttävää, koska tilaa oli tarpeeksi ja tilat suunniteltu alusta pitäen lentokoneiden käsittelyyn. Näytöksen jälkeen näyttelyn purku ja koneiden siirto museolle tapahtui lopulta jopa odotettua nopeammin, sillä kaikkia työkaluja oli jo testattu ja eri työvaiheet olivat tuoreessa muistissa. Lisäksi teltassa ja kentän alueella oli huomattavasti helpompaa ja tehokkaampaa toimia kuin museon tontilla ja museorakennuksessa, kertoo konservaattori Harri Huopainen.
Bf 109 G-6. Museokoneiden kesäretki, Siivet 2018/5. Kuva: Jukka O. Kauppinen
Onnistunut kokonaisuus
Museolaistenkin mielestä yllättävän hyvin sujuneen prosessin tuloksena lentonäytökseen saatiin ainutlaatuinen museokokonaisuus, jollaista tuskin nähdään uudestaan pitkään aikaan, jos koskaan. Yleisö pääsi ihastelemaan museokoneita poikkeuksellisessa ympäristössä ja keskustelemaan niistä asiantuntevien museolaisten kanssa. Suomen historiallinen ilmailu saikin eri kulmiltaan poikkeuksellisen runsaasti huomiota näytösvierailta.
Lentonäytöksen museokoneet
BAe Hawk Mk. 51 ”HW-314”
Fouga CM 170 Magisterin Ilmavoimien pääkoulusuihkukoneena korvannut Hawk tilattiin Suomeen vuonna 1977. HW-314 on palvellut Ilmasotakoulussa, Tiedustelulentolaivueessa sekä Satakunnan, Lapin ja Karjalan Lennoissa. Lentotunteja sille kertyi yli 5000.
Bristol Blenheim IV ”BL-200”
Suomi sekä osti Britanniasta että valmisti lisenssillä Bristol Blenheim -pommikoneita vuodesta 1936 lähtien. Kaikkiaan käytössä oli 97 tai 99 konetta laskentatavasta riippuen. Konetyyppi palveli sodissa pommi- ja tiedustelukoneena. Viimeinen lento Suomessa tehtiin vuonna 1958. BL-200 valmistui vuonna 1944 ja osallistui kesän 1944 taisteluiden lisäksi Lapin sotaan. Se on ainoa alkuperäinen Bristol Blenheim IV koko maailmassa.
Messerschmitt Bf 109 G-6 ”MT-507”
Ilmavoimien iskukyvyn vuonna 1943 pelastaneilla ja kesäsodassa 1944 verrattoman urakan tehneillä Mersuilla saavutettiin jatkosodassa 663 ilmavoittoa. MT-507-koneella lennettiin tyypin viimeinen lento Suomessa 13.3.1954. Kone siirrettiin Suomen Ilmavoimamuseoon vuonna 1970.
MiG-21bis ”MG-138”
MiG-21-tyyppiset suihkuhävittäjät palvelivat Suomessa vuosina 1978−1998.Yli Mach 2:n nopeuteen yltävät koneet palvelivat torjuntahävittäjinä ja tiedustelukoneina. Tällä nimenomaisella koneella lennettiin MiG-21-tyypin viimeinen lento Ilmavoimissa Rissalassa 7.3.1998.
Saab 35 FS Draken ”DK-241”
Kaksoisdeltasiipinen Draken saapui Suomeen vuonna 1972 ja palveli aina vuoteen 2000 saakka. DK-241 lensi tyypin viimeisen virallisen palveluslennon Rovaniemellä 16.8.2000.
Thulin Typ D ”F1”
Ruotsissa valmistettu Morane-Saulnier Parasol -koneen lisenssiversio Thulin Typ D on Suomen Ilmavoimien ensimmäinen palvelukseen otettu lentokonetyyppi. Alkuperäisen koneen palvelusura jäi lyhyeksi, sillä se saapui Suomeen 6.3.1918 ja tuhoutui 16.4.1918. Ilmavoimamuseon kone on sen replika. Kreivi von Rosenin lahjoittaman koneen onnenmerkintä otettiin Ilmavoimien tunnukseksi.
Videot, teksti: Jukka O. Kauppinen
Kuvat: Jukka O. Kauppinen, Joel Blomster / Ilmavoimat, Mika Rautasaari / Ilmavoimamuseo
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 5/2018.
Siivet-lehden ilmestyminen on täysin riippuvainen yhdestä ainoasta asiasta: tilaajista. Sinusta, teistä. Lehteä ei ilmestyisi eikä tätäkään juttua luettaisi verkossa, ellei lehdellä olisi meille niin tärkeitä lukijoita – tilaajia ja irtonumeroiden ostajia.
Jos et ole jo tilaaja, niin ole hyvä ja harkitse asiaa. Lehden tilaaminen onnistuu täältä: https://siivet.fi/tilaa/
Lisää Siivet-lehden videoita videokanavaltamme osoitteesta https://www.youtube.com/user/Siivet1986/
Tilaa kanava tästä: https://www.youtube.com/user/Siivet1986?sub_confirmation=1
