Sota Ukrainassa jatkuu, koska Euroopassa on heikot johtajat. Aamulehden pääkirjoituksessa 16.8.2023 asiaan kiinnitetään erinomaisesti huomiota.
Lue juttu: Viivyttely Ukrainan aseistamisessa on lopetettava
Teksti: Hasse Vallas
Lainaus Aamulehdestä:
Käytännössä jokaista Ukrainan avukseen pyytämää asejärjestelmää on ensin pidätelty lähettämästä Ukrainaan, pahimmillaan kuukausikaupalla. Näin on tehty niin Leopard- ja Abrams -panssarivaunujen, Patriot-ilmatorjuntajärjestelmän kuin F-16-hävittäjien kanssa. Yhdysvallat myös epäröi yhä brittiläisiä Storm Shadow -ohjuksia hieman pidemmälle kantavien ATACMS-ohjusten antamista Ukrainalle.
Kuitenkin jokainen Ukrainan pyytämä asejärjestelmä on epäröinnin ja toppuuttelun jälkeen aina lopulta lähetetty Ukrainan asevoimille rintamataisteluun.
Länsi on edelleen jahkaillut, vaikka näkee Ukrainan kyvyssä ajaa venäläiset pois alueiltaan vakavia puutteita. Lännen asetoimitusten viivästyminen ja tehokkaamman aseistuksen puuttuminen ei ole auttanut riittävästi Ukrainaa.
Vieläkään ymmärretä, että vitkuttelemalla me eurooppalaiset, kuten ihmiskunta laajemmin maailmassa, kärsii sodasta entistä enemmän esimerkiksi nälänhädän kautta ja siitä seuraavien väestömassojen liikkumisen seurauksina. Kaikki myös maksaa enenevästi meille.
Kaiken näkemämme perusteella Suomen edelleen vahvistettava kansamme puolustusvalmiutta edelleen. Venäjä on siirtynyt jo osittain sotatalouteen. Sen sotilasteknologinen koneisto on valjastettu kiihtyvään asetuotantoon. Lisäksi se saa ilmeisesti aseistusta kumppanimailtaan, mikä vaikeuttaa entisestään Ukrainan vastahyökkäystä, joka ei ole sujunut lännen tyhjien oletusten mukaisesti.
Kun sota joskus päättyy, jatkaa Venäjä käynnistettyä hurjaa asetuotantoaan. Arvioiden mukaan sillä olisi 5- 10 vuoden kuluessa Eurooppaa ja Suomea ajatellen jälleen valtava sodankäynnin potentiaali. Venäläisyys ja uhmakas kansallismielisyys tuskin Venäjällä muuttuu, kun sitä aseiden kanssa ohjelmoidusti opetetaan jopa heidän koululaisilleen.
Millainen Venäjä on Ukrainan jälkeen? Miten Eurooppa kehittyy EU:n ja Naton Eurooppa-pilarin osalta? Miten Kiinan strateginen politiikka muuttuu ja kuka johtaa Yhdysvaltoja tulevina vuosina? Kaikki nämä kysymykset ovat akuutteja nyt, mutta myös vuosia eteenpäin.
Brittiläisen RUSI-tutkimuslaitoksen Justin Bronk kysyy: ”Kenellä on Euroopan paras pelote? Suomella”.
Kuulostaa todella hyvältä, että asiantuntijat antavat arvoa kansamme panostuksille, mutta jos me visioimme Venäjän mahdollista kehitystä, joudumme kysymään, tuleeko sekään riittämään? Vaikka olemme nyt Naton sisällä, ei eurooppalainen Nato mahdollisesti kykene merkittäviin pikaisiin panostuksiin Suomelle, kun se nyt vähäisistä voimavaroistaan on osin tyhjentynyt Ukrainan hyväksi. Sopimuksemme, jota edelleen rakennamme Yhdysvaltojen kanssa, on meille aseellisen logistiikan ainoa toimiva ratkaisu – ainakin tämän päivän tilanteessa.
Meidän pitää siten kansakuntana itse varautua seuraavaa vuosikymmentä varten: saamme F-35:t ja niihin perusaseistuksen. Onko syytä panostaa sitä enemmän myös kaikkeen muuhunkin asevoimiemme kapasiteetin ohella?
Visionääri Mika Aaltola on tämän kysymyksen nyt avannut presidentinvaalikeskusteluun kaikkien muidenkin kansalaisille avattavaksi. Aaltola näkee lähivuosille tarpeen nostaa puolustusmenomme 3 %:iin BKT:sta. Koska vähintään näin tapahtuu itärajamme takana.
Kysymys kuuluu: haluammeko panostaa itseemme, vai jäämmekö vain luottamaan ulkoiseen apuun, vaikka sillä on toki merkityksensä Euroopan kokonaisuudessa ja yhteistyössä? Jokainen presidenttikandidaatti joutuu nyt ylipäälliköksi pyrkiessään ottamaan ymmärrettävästi kantaa Suomen puolustuksen tulevaan kehittämiseen.
Tämä on meidän suomalaisten erityisesti huomioitava ja toimittava johdonmukaisesti oman tulevaisuutemme eteen.
Teksti: Hasse Vallas
