Boeing F/A-18E/F Super Hornet on Suomen Ilmavoimien käyttämän F/A-18C/D Hornetin nuorempi ja isompi malli, joka on myös yhtenä ehdokkaana Ilmavoimiemme seuraavaksi hävittäjälentokoneeksi. Vuosituhannen alussa Yhdysvalloissa käyttöön otettuun koneeseen on tarjolla päivityksiä, jotka ovat yhtenä tekijänä myötävaikuttaneet konetyypin viime vuoden lopulla heränneeseen kysyntään.
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 2/2017.
Tai tutustu digilehteen!
Teksti: Pentti Perttula
Super Hornetit ovat olleet käytössä jo 16 vuotta ja mukana kaikissa Yhdysvaltain käymissä sodissa vuodesta 2002 lähtien. Viime vuoden lopulla Super Hornet nousi otsikoihin, kun Kanada ilmoitti marraskuussa hankkivansa 18 konetta väliaikaisratkaisuksi, kunnes päätös uudesta ilmavoimien hävittäjästä on tehty. Kanada on mukana Lockheed-Martinin F-35-ohjelmassa, mutta viidennen sukupolven hävittäjälentokoneiden hankinta laitettiin jäihin vuonna 2012 (ks. Siivet 5/2016: Kanadan hävittäjävalinta etenee).
Myös Kuwaitin 28 Super Hornetin tilaus ja lisäoptio 12 koneesta menivät marraskuussa 2016 läpi Yhdysvaltain ulkoministeriössä pitkän odottelun jälkeen. Persianlahden alueelta voi tulla vielä lisääkin tilauksia, koska Yhdysvallat ei − ainakaan toistaiseksi − myy sinne F-35:tä. Joulukuun alussa tuli myös epävirallinen tieto, että Yhdysvaltain merivoimat tilaa lähivuosina vielä kymmeniä Super Horneteja pitääkseen F-35C:n viivästymisen takia hupenevan hävittäjäkonelaivastonsa kokoa yllä.
Nämä tilaukset ja tiedot saivat Boeingin Defense, Space & Securityn johtajan Leanne Caretin pyörtämään keväällä 2016 tekemänsä ilmoituksen Super Hornetin tuotantolinjan lopettamisesta 2020-luvun alkupuolella. Kansallisen puolustuksen konferenssissa joulukuun alussa 2016 hän ilmoitti, että Super Hornetin tuotantolinja jatkaa selvästi yli 2020-luvun puolivälin. Ihan hyvin konetyypiltä, jonka tuotannon oletettiin olevan jo kuoleman kynnyksellä.
Kuitenkin suurimpia otsikoita sai aikaan aivan joulun alla Yhdysvaltain vastavalitun presidentin, Donald Trumpin ilmoitus, että hän oli pyytänyt Boeingilta tarjouksen modernisoidusta Super Hornetista, joka olisi vertailukelpoinen F-35:n kanssa. Vuonna 2001 käyttöön otetun konetyypin muokkaaminen vastaamaan F-35:lle asetettuja vaatimuksia edellyttäisi kuitenkin vuosien kehittelytyön, mikä nielisi todennäköisesti miljardeja dollareita.
Häivehävittäjäksi?
Super Hornet ja sen samalla tuotantolinjalla valmistettu sisartyyppi, elektronisen sodankäynnin erikoiskone E/A-18G Growler, ovat edelleen kelpo hävittäjäkoneita, mutta niiden muuttamisessa viidennen sukupolven koneiksi voisi olla rankka työ. Kuitenkin ilmaherruuden saavuttaminen operaatioalueella tai ainakin sen kiistäminen viholliselta lienee edelleen hävittäjien pääasiallinen tehtävä, joka mahdollistaa omien joukkojen sotatoimet maalla ja merellä. Kysymys kuuluu, onko Super Hornetista ilmaherruushävittäjäksi enää 2030-luvulla edistyksellistä vihollista vastaan? Ehkä. Entä 2050-luvulla? Tuskin. Ei ainakaan nykymuodossaan.
Vaikka Super Hornetin tutkapoikkipinta-ala on pienempi kuin fyysiseltä kooltaan pienemmän Hornetin, sitä ei koskaan suunniteltu välttämään havaituksi tulemista tutkissa, mikä on ilmeistä sen muotojen, valmistusmateriaalien ja avioniikan perusteella. Koneen modernisointi ei korjaisi tätä ongelmaa, koska häiveominaisuudet pitää ottaa huomioon konetyypin suunnittelussa alusta saakka.
Lisäksi Super Hornet kuuluu suunnittelunsa puolesta vielä niihin hävittäjätyyppeihin, jotka kehitettiin ennen kuin informaatioaikakausi saavutti taistelukentän ja hävittäjäohjaajien jaetusta tilannetietoisuudesta tuli ilmasodankäynnin kulmakivi. Ajan kulun kääntäminen taaksepäin tässä suhteessa ei ole enää vaihtoehto: hävittäjän kyky kerätä, käsitellä ja jakaa informaatiota ovat elintärkeitä jo koko asevoimalle, ei yksinomaan toisille hävittäjäohjaajille tai ilmavoimille yleensä. Sensorifuusiota jakavaa häivehävittäjää Super Hornetista ei enää millään päivityksillä saada. Päivityksillä koneen käyttökelpoisuusaikaa voidaan kuitenkin jatkaa.
F/A-18 Super Hornet ja F-35C kuuluvat näillä näkymin yhdessä tukialuslennostoihin ainakin parin vuosikymmenen ajan. Siksi niiden yhteistoimintaa ja sensoritiedon jakoa testataan paljon. Kuva: Lockheed Martin / Matt Short
Advancedista XT:hen
Boeing kehitti muutama vuosi sitten Advanced Super Hornet -konseptin, joka ei tosin kelvannut sellaisenaan kenellekään, ei edes Yhdysvaltain merivoimille, joka on kuitenkin konetyypin ehdoton pääkäyttäjä. Advanced-ominaisuudet ovat modulaarisia, joten ne voitaisiin lisätä myös käytössä oleviin Super Horneteihin ja Growlereihin. Advanced-versio ei silti ole uusi konetyyppi tai edes konemalli, vaan sarja lisäominaisuuksia, joista tilaaja voi valita tarvitsemansa.
Konseptin pääelementeiksi mainitaan 1) seuraavan sukupolven lasiohjaamo, jota hallitsee yksi 28 cm korkea ja 48 cm leveä kosketusvärinäyttö, 2) rungon sivuille selän molemmin puolin asennettavat, muotoillut, yhteensä 1590 kilogrammaa polttoainetta vetävät lisäpolttoainesäiliöt ja 3) keskiripustimeen kiinnitettävä asesäiliö, johon mahtuu 1100 kilogramman edestä aseita. Säiliöön sopivaksi esimerkkiyhdistelmäksi ilmoitetaan esimerkiksi kaksi AIM-120 AMRAAM -ilmataisteluohjusta ja kaksi AGM-154 JSOW -liitopommia.
Uusilla polttoaine- ja asesäiliöillä pienennettiin koneen näkyvyyttä tutkissa ja vähennettiin ilmanvastusta. Konsepti lupaa siis enemmän häiveominaisuuksia, pari sataa kilometriä enemmän lentomatkaa yhdellä tankkauksella, enemmän joustavuutta tehtäviin ja enemmän aseita kuin käytössä olevassa mallissa.
Tämä elokuussa 2013 ensiesitelty ja ensilentonsa tehnyt Advanced-konsepti päivitettiin vuonna 2016 kypsempään ja ehkä helpommin myytävään muotoon. Siitä on käytetty yksinkertaisesti nimitystä ”Block 3”. Siinä on vähemmän häiveominaisuuksia kuin Advanced-konseptin ensimmäisessä versiossa, ja muun muassa asesäiliö on jätetty pois. Block 3 on kuluvan vuoden puolella saanut vetävämmän kauppanimen, kun Yhdysvaltain johtavien virkamiesten käsissä on nähty esitteitä ”F/A-18 XT”:stä.
Painopiste on XT:ssä siirretty häiveominaisuuksista informaatioteknologiaan. Avioniikkaa ja tietojenkäsittelytehoa parannetaan, samoin verkottumiskykyä, jotta voidaan ottaa vastaan maalinnustietoa − esimerkiksi F-35:ltä tai Northrop Grumman E-2 Hawkeyeltä − Tactical Targeting Network -teknologian (TTNT) välityksellä, joka on Link-16:ta leveämmällä kaistalla toimiva verkko.
Uusiin ominaisuuksiin kuuluu myös infrapunamaalinnussäiliö IRST21, joka asennetaan rungon keskilinjan ripustimeen siihen tyypillisesti asennetun lisäpolttoainesäiliön tilalle, kun Advanced-paketissa se oli tarkoitus vielä asentaa koneen sisälle. IRST on ensimmäinen amerikkalaishävittäjissä sitten Grumman F-14 Tomcatin. Paketissa on myös Block IV:n IDECM-elektroninen omasuojajärjestelmä, AESA-tutka ja seuraavan sukupolven tutkahäirintälaite.
XT:n moottoriksi esitetään General Electric F414-GE-404:n päivitettyä versiota, jossa olisi nykyistä pienempi kulutus ja 18 prosenttia suurempi teho. Helmikuussa Yhdysvaltain merivoimat pyysi GE:tä tutkimaan mahdollisuuksia Super Hornetin moottorin lisätehostamiseksi.
Ei ole vielä tiedossa, missä määrin uusia ominaisuuksia lisätään merivoimien palveluskäytössä oleviin Super Horneteihin, joiden elinkaarta on parhaillaan alettu pidentää 6 500 tunnista 9 000:een. Elinkaaripidennyksien lisäksi merivoimien johto on puhunut 24−36 uuden koneen tarpeesta, mutta Boeing on ehdottanut jopa 100:a uutta konetta. US Navy tekee − jos tekee − tilauksensa XT:stä aikaisintaan loppukeväästä 2017, jolloin koneita alkaisi tulla tuotantolinjalta 2020-luvun alussa.
Super Hornetit ovat olleet operatiivisessa käytössä jo pitkään, mikä takaa, että niiden lastentaudit ovat jo kaukana historiassa. Kuva: U.S. Navy / Charlie Escher
Palvelusaikaa edessä
US Navyn jokaiseen tukialuslennostoon kuuluu neljä hävittäjälaivuetta, yhteensä 44 konetta, joista 37−39 on joko Super Horneteja tai Horneteja, joiden elinkaarta ollaan pidentämässä jo 10 000 tuntiin. Growlereita lennostoon kuuluu viidestä seitsemään, mutta määrää haluttaisiin nostaa 8−11:een. Ensimmäisten tuotantoerien F-35C:tkin joutuvat nojautumaan Growlereihin, jos tarvitaan elso-kykyä. Nykyisellä F-35C:n tuotantovauhdilla vuonna 2030 tukialuslennostoissa olisi edelleen kaksi laivuetta Super Horneteja kahden F-35-laivueen lisäksi, ja niitä olisi joka lennostossa laivueen verran vielä seuraavallakin vuosikymmenellä.
F-35C:ssä havaittu ongelma, voimakas, jopa lentäjien loukkaantumisia aiheuttanut pystysuora heilahtelu (nyökkiminen) tukialuslähdöissä, voi vielä avata uuden mahdollisuuden Super Hornetille, vaikka hävittäjäkaupat Espanjan, Belgian tai Suomen kanssa menisivätkin kilpailijoille. Merivoimat ei varmasti osta F-35C:tä ennen kuin ongelma saadaan korjattua.
C-versio on kallein F-35 ja lisäviivästykset ja muokkaukset vain nostavat sen hintaa. Super Hornet puolestaan on valmis ja sen XT-elementit Boeingin mukaan otettavissa käyttöön viimeistään alkuvuodesta 2020.
Vaikka F-35C ja Super Hornet ovat täysin erilaiset koneet, niitä voidaan verrata hinnan, käytettävyyden ja joidenkin kykyjen suhteen. Nykyinen Super Hornet maksaa noin 70 miljoonaa dollaria. Vaikka XT -ominaisuudet lisäisivät hintaa 10 miljoonalla, hinta jää silti alemmaksi kuin F-35C:n lopullinen hinta, jonka arvellaan asettuvan alimmillaan 85 miljoonaan. F-35C:n tämänhetkinen hinta on 122 miljoonaa dollaria.
F-35C:n rinnalla XT Super Hornet tarjoaa ilmasuojaa ja suurempaa asekuormaa. Tukialuskäytössä F-35C ei pysty kantamaan nykyisiä raskaimpia standoff-aseita, jotka eivät ole ongelma nykytehoisellekaan Super Hornetille.
Super Hornet ja Suomi
Hävittäjävalmistajista Boeing näyttää lähteneen kaikkein hitaimmin liikkeelle HX-ehdokkaansa markkinoinnissa Suomelle, ainakin mitä tulee informaatiovaikuttamiseen suuren yleisön keskuudessa. Silti etenkin sosiaalisessa mediassa lähes myyttiset ominaisuudet saavan Advanced Super Hornetin innokkaita kannattajia löytyy kosolti. Nykyisten Hornetien osuus tähän intoon on selvä; suomalaisethan ovat merkkiuskollisia autojenkin hankinnassa.
Kun katsotaan syitä, miksi tanskalaiset hylkäsivät hävittäjävalinnassaan Super Hornetin, pistää sieltä silmään konetyypin pieni käyttäjäjoukko ja niiden maantieteellinen etäisyys Tanskasta. Nykyisessä globaalissa taloudessa tämän luulisi olevan aika merkityksetön syy. Suomen ilmavoimia ei tietääkseni ole häirinnyt yhtään, että Hornetin lähin käyttäjämaa on Sveitsi eikä konetyypillä ole kovinkaan montaa käyttäjää maailmassa. Yhteistyö US Navyn kanssa on − ainakin tietääkseni − toiminut aina erinomaisesti, tai ainakin suuremmitta vaikeuksitta.
Tanskalaiset arvioivat Super Hornetin selviytyvyyden ja tehtävätehokkuuden hieman paremmaksi kuin Eurofighter Typhoonin, mutta niiden tulevaisuuden kehityskuva nähtiin samanarvoisina, mutta kumpikaan ei pärjännyt F-35A:lle. Riskittömyydessä Super Hornet oli parempi kuin valituksi tullut F-35, koska tyyppi on ollut operatiivisessa käytössä jo pitkään.
Suomen ilmavoimien taistelutapaan Super Hornet toisi varmasti paljon vähemmän muutosta kuin esimerkiksi F-35A, mutta antaisi sille silti lisää kykyä, kuten jokainen hyvistä HX-ehdokkaistamme. Lisäksi konetyyppi luonnollisesti sopisi erinomaisesti nykyiseen, toimivaan Ilmavoimat−Patria−Boeing−US Navy-nelikenttään.
Vain reilu kolmannes US Navyn Horneteista käytössä
Helmikuussa Yhdysvaltain merivoimista kerrottiin, että 62 prosenttia sen Horneteista ja Super Horneteista on pois palveluskäytöstä, mikä tarkoittaa 501 konetta 809:stä. 218 koneeseen ollaan tekemässä isoa remonttia ja 283 konetta odottaa pääsyä huoltoon tai varaosia. Merivoimien ongelmat eivät rajoitu vain F/A-18:aan, vaan se ulottuu kaikkiin lentokone- ja helikopterityyppeihin, joista kaikkiaan 57 prosenttia on tilapäisesti pois käytöstä, mikä merkitsee noin 1700 ilma-alusta. Tavallisesti vain noin neljännes ilma-aluksista on samanaikaisesti huollossa.
Koneiden vähyyden takia merivoimien hävittäjälentäjillä on nykyään ongelmana saada edes minimivaatimuksen mukaiset lentotunnit täyteen. Tilanne alkaa muistuttaa kriisiä.
Suuri operaatiotempo on kuluttanut merivoimien lentokalustoa. Ongelmista suurin on kuitenkin rahapula, jonka takana ovat sekä edellisen presidentin, Barack Obaman, hallinnon tekemät budjettileikkaukset että kongressin hitaus budjettien valmistelussa. Navy onkin hakemassa kahden miljardin dollarin lisärahoitusta kuluvalle vuodelle kaiken kalustonsa korjaus- ja huoltokustannuksiin. Lisäksi halutaan 24 uutta Super Hornetia, kun vielä viime vuoden lopussa tilauksessa ollut määrä oli 14 konetta. Uusilla koneilla kuitataan legacy-Hornetien poistoja.
20 mm:n M61 Vulcan Gatling-tykkiä huolletaan lentotukialuksella. Kuva: U.S. Navy / Pasquale Sena
Lisää aiheesta
BOEING EA-18G GROWLER – ELEKTRONISEN SODANKÄYNNIN ERIKOISKONE ON PELIN MUUTTAJA
EA-18G GROWLER – BOEINGIN ELEKTRONISEN SODANKÄYNNIN ERIKOISKONE [HAASTATTELU]
HX-HANKE: BOEING TARJOAA SUOMELLE ELSO-ERIKOISKONETTA, GROWLERIA
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 2/2017.
Tai tutustu digilehteen!
Siivet-lehden ilmestyminen on täysin riippuvainen yhdestä ainoasta asiasta: tilaajista. Sinusta, teistä. Lehteä ei ilmestyisi eikä tätäkään juttua luettaisi verkossa, ellei lehdellä olisi meille niin tärkeitä lukijoita – tilaajia ja irtonumeroiden ostajia.
Jos et ole jo tilaaja, niin ole hyvä ja harkitse asiaa. Lehden tilaaminen onnistuu täältä: https://siivet.fi/tilaa/
