Kylmän sodan päättyminen lamautti sotilaallisen valmiusajattelun laajasti Euroopassa, paitsi Suomessa, jossa puolustuskyvyn ylläpitoa jatkettiin entisin periaattein. Tämä kehitys näkyy nyt tuulivoiman ja ilmavalvonnan osittaisessa vastakkainasettelussa erityisesti Suomessa, missä tuulivoimarakentaminen vaikeuttaa Puolustusvoimien sensorivalvontaa. Kun Euroopassa käytetään ilmaliikenteen valvontaan pääasiassa toisiotutkia, on puolustusvoimien ilmavalvonta Suomessa edelleen perinteisten primääritutkien tehtävänä.
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 5/2019.
Teksti: Hasse Vallas
Kuvat: Hasse Vallas, Puolustusvoimat
Euroopassa ei ensiötutkia ole enää sotilaallisen ilmavalvonnan peruskäytössä. Toisiotutka on kuitenkin vain radiolähetin ja -vastaanotin ilma-aluksen ja lennonjohdon sekä ilmavalvonnan välillä. Ruotsillakin vanha Ericssonin ensiötutkaan perustuva kaukovalvontatutkajärjestelmä on naftaliinissa eikä siten aktiivisessa valvontakäytössä.
Tuulivoiman ja ilmavoimien ilmavalvonnan sovittelijana Pääesikunnan operatiivisella osastolla toimivaan Jussi Karhilaan henkilöityvät muun muassa tuulivoimayhtiöille annettavat Pääesikunnan tuulivoimalausunnot . Hän käy ne läpi ilmavoimien esikunnan kanssa. Kriittisimmistä kohteista pitää lisäksi teettää VTT:llä tutkimus, jonka laskelmat kertovat tuulivoimahankkeen mahdolliset ongelmat puolustusvoimien kannalta. Aluevalvontalain pohjalta Karhila voi kirjoittaa hakemukselle kielteisen tai myönteisen lausunnon, jonka hän esittelee pääesikunnan päällikölle, joka allekirjoituksellaan vahvistaa Puolustusvoimien lopullisen kannan. Samalla hän päätöksentekijänä saa selvityksen päätökseen liittyvistä puolustusvoimien perusteluista.
Tarkastaja Jussi Karhilan tehtävänä Pääesikunnan operatiivisella osastolla on laatia lausunnot tuulipuistosuunnitelmien vaikutuksista puolustusvoimien ilmavalvontaan. Kuva: Puolustusvoimat. Siivet 5/2019.
Pitkän linjan ilmavalvoja
Karhila aloitti varusmiehenä Parolassa, josta hän viestialiupseerikurssin jälkeen hakeutui Satakunnan lennostoon Poriin, kun ei ollut vapaaehtoisena ilmavoimiin päässyt. Porissa palvelus jatkui Yyterin tutka-asemalla. Karhila sai varusmiesajan jälkeen vakanssin Porin lennonjohdon tutkien huollossa. Toimiupseeri- ja opistoupseerin uran koulutuksen kautta Karhila siirtyi Hyvinkään tutka-aseman päälliköksi. Hyvinkäältä tie johti vuodeksi Upinniemen keskivalvontatutka-asemalle, jonka jälkeen Tenholan kaukovalvonta-asemalle jonka päällikkönä toimi viimeiset kymmenen palvelusvuottaan.
Vähän ennen eläkkeelle lähtöään Karhila suoritti kaksi AMK:n insinööritutkintoa: ensin tietoliikennepuolen ja sen perään moottoriurheiluinsinöörin tutkinnon.
Palvelusta ilmavoimissa Karhilalle kertyi 32 vuotta. Opistoupseerikapteeni ylennettiin myöhemmin reservissä majuriksi, ensimmäisenä ilmavoimien opistoupseerina.
Tuulivoima havahduttaa puolustusvoimat
Puolustusvoimat havahtui ja tuli tietoiseksi tuulivoimasta, kun ensimmäisiä alettiin vuosina 2009‒2010 rakentaa. Tuulivoimaan liittyviä asioita oli pääesikunnan operatiivisella osastolla hoidettu oman toimen ohella. Tuulivoimalausunnot alkoivat kasaantua Pääesikunnassa.
Lokakuussa 2014 Karhila sai ensin palkkiosopimukseen perustuvan työsuhteen, mikä jälkeen vuonna 2015 määräaikaisen siviilitarkastajan viran. Karhilalla oli tehtävään poikkeuksellisen hyvä tausta ja käytännön kokemus ilmavalvonnan pitkäaikaisena suorittajana. Hän tiesi millaisia katvealueita valvonnassa on ja mitä valvonnan erilainen aktiivinen tai passiivinen häirintä merkitsee. Lisäksi hänellä oli hankittuna monipuolinen insinöörikoulutus.
Karhila muistelee aikoja, jolloin ilmavoimat alkoi kiinnostua tuulivoimaloiden vaikutuksista ilmavalvontaan:
‒ Palvelin silloin vielä Tenholassa, kun Uudenmaan Prikaatista tuli tutka-asemalle ilmoitus, että Koverharin (Hankoniemi) edustalle aletaan rakentaa tuulivoimaloita. Pohdin, että miten se tulee vaikuttamaan tutka-asemaan. Otin yhteyttä Satakunnan lennostoon Tampereelle. Kun lennostossa asiaan ei kiinnitetty erityistä huomiota, otin yhteyden suoraan ilmavoimien esikuntaan. Asia lähti etenemään, ja täällä tehtiin sitten koelentoja ja erilaisia mittauksia, kun Hankoniemelle oli jo rakennettu neljä tuulivoimalaa. Sittemmin en tiennyt miten asiat etenivät, ennen kuin sain tiedon, että VTT on lähtenyt kehittämään sopimuksesta laskentaohjelmaa, jolla lasketaan useamman tietokoneohjelmiston kanssa haittavaikutukset.
Puolustusvoimat teki vuonna 2010 VTT:n ja Energiateollisuuden kesken sopimuksen, jolla kaikki osapuolet hyväksyvät VTT:n tekemän haittavaikutustutkimuksen, jota Puolustusvoimat käyttää suunniteltujen tuulipuistojen aiheuttamien katvealueiden ja muiden haittavaikutusten arviointiin.
‒ Minun tehtäväni on sitten tarkastajana pääesikunnassa tehdä VTT:n tutkimuksen pohjalta lausunto tuulivoimayhtiölle. Lausunnon pyytänyt yhtiö joutui maksamaan VTT:n tutkimuksen kustannukset. Tutkimuksen tulos oli aina salainen, eikä sitä luovuteta koskaan tuulivoimayhtiölle, koska se sisältää aina puolustuksemme kannalta kriittistä tietoutta tuulivoiman tutkamittaukselle aiheuttamista häiriöistä. Lähtökohtina tutkimuksessa ovat muun muassa voimalan korkeus, sijainti ja lukumäärä sekä etäisyys tutkasta, mikä on erityisen tärkeä tieto, Karhila selostaa.
‒ Tuulivoimalan lavoista tulee tutkaan kaikki mahdolliset nopeusvektorit: keskeltä lähes nollasta lapojen kärkiin, jossa nopeus on lähes äänen nopeus. Ne aiheuttavat tutkalle seurantoja, liikeilmaisuja. Tutkassa näkyy lavan liike muun muassa harhamaalina. Yhden tuulimyllyn lavan pyörimisalueelta tulee siten valtava peitto sen takana olevaan ilmatilaan. Pisimmät lavat ovat nykyään 108 metriä pitkiä, niin koko roottorin halkaisija napa huomioiden on halkaisijaltaan jopa runsaat 220 metriä. Tutka lähettää mikroaaltosäteilyä, joka heijastuu kohteesta takaisin jolloin saadaan ilmaisu. Tuulivoimalat aiheuttavat taakseen suuren katveen.
Suomen ilmavoimilla on kiinteitä kaukovalvontatutkia ja liikuteltavia keskivalvontatutkia, kuvassa KEVA 2010, joiden liikkuvuus on suojausetu, lisäksi ne voidaan ajaa myös sääsuojien radomien sisään. Tutka on sijoitettu Sisu ETP 8×8 -maastokuorma-autolavetille. Kuva: Puolustusvoimat. Siivet 5/2019.
Poikkeuksellinen geopoliittinen asema
‒ Meillä on pitkän itärajan vuoksi ainutlaatuinen sijainti. Missään muualla ei ole tällaista geopoliittista asemaa kuin meillä Suomessa. Maamme sijainti aiheuttaa haastavat puitteet tutka- ja sensorivalvonnalle. Muualla katsotaan vain, miten sotilas- ja siviililentokoneet nähdään ja erotellaan toisistaan toisiotutka avulla. Meillä on valvonnassa mukana aina häirinnän mahdollisuus. Etelän suunnalla on hyvinkin kapea lentoväylä, jossa on runsaasti lentotoimintaa, Karhila selventää ilmavalvontamme haasteita.
‒ Jos sallisimme voimaloiden rakentamisen geopoliittisesti ja puolustuksellisesti ongelmallisiin paikkoihin ja suuntiin, estäisimme itse maanpuolustukselle elintärkeän valvonnallisen tehtävän suorittamisen, joka on laissa määrätty Puolustusvoimille. Rajojemme takaista toimintaa pitää pystyä valvomaan. Kaakonkulma on valvonnallisesti erityisen haastavaa aluetta. Meidän on joka hetki tiedettävä, mitä rajojemme lähellä tapahtuu maalla, merellä ja ilmassa.
Karhila myöntää, etteivät kaikki yritykset tunnu ymmärtävän tämän ongelman merkitystä Suomen sotilaalliselle turvallisuudelle, kun saavat kielteisiä päätöksiä rakennuslupiinsa. Hänen mielestään Suomessa ei pitäisi olla erityisiä ongelmia tuulivoiman rakentajille. Maassa on nyt noin 700 tuulivoimalaa, ja puolustusvoimat on antanut myönteisen lausunnon 8 211 voimalalle, joista alle 10 prosenttia on rakennettu. Hän ei halua arvioida, rakennetaanko kaikki myönteisen päätöksen saaneet voimalat vai jäävätkö ne yritysten pöytälaatikkoon.
Tuulivoimalle maksettiin alkuaikoina valtion taholta korotettua tukea, joka loppui vuonna 2015, kun megawatit tulivat täyteen. Sitä seurasi hiljainen ajanjakso, jolloin olemassa olevia voimaloita korotettiin. Viime vuonna Suomeen ei rakennettu yhtään uutta voimalaa. Oletuksena on, että jäätiin odottamaan uutta tuotantotukea.
Valtion taholta laadittiin monimutkainen laskentakaavio. Se joka halvimmalla rakentaa eniten megawatteja, saa hankkeen itselleen. Hyväksytyt tuulipuistoalueet ovat nyt ikään kuin valtion asettaman huutokaupan kohteina. Tämän takia parhaillaan rakennetaan vain voimaloita, joiden rakentaja on myynyt sähkön tuotannon etukäteen, ja varmistaa siten, että kaikki syntyvä sähkö menee kaupaksi. Näin voidaan voimaloita parhaillaan rakentaa ilman tuotantotukea.
Tänä vuonna puolustusvoimat on antanut 617 tuulivoimalalle myönteisen rakentamislausunnon. Eli määrä on lähes sama kuin mitä Suomeen on jo rakennettu voimaloita. Karhilan mielestä tuulivoiman rakentajien ei voisi kuvitella ajattelevan, että asiat ovat huonosti. Vain noin kymmenen prosenttia hakemuksista saa kielteisen lausunnon.
Tuulivoimalahankkeita Suomessa. Siivet 5/2019.
Uusi hallitusohjelma
Karhila kokee, että parhaillaan voi olla menossa jonkinlainen murros, kun uuteen hallitusohjelmaan on kirjattu tuulivoiman voimakas lisääminen Suomessa. Sekä ympäristö- että energiaministeri painostavat sen pohjalta ministeriöitään suunnittelemaan lisää tuulivoima-alueita Suomeen.
‒ Kun olen mukana näissä neuvotteluissa, niin minulla on pyyntöjä lähes kaikkiin maakuntiin neuvottelemaan, että sinne täytyy saada merkittyä lisää tuulivoima-alueita. Kun katsoo tavoitelistaa, niin me olemme jo menossa pian ohi EU:n tavoitteista.
Karhilan mielestä käytännössä ei pitäisi olla mitään syytä joutua ikään kuin törmäyskurssille, kun katsotaan numeroita, paljonko on rakennettu voimaloita ja paljonko puolustusvoimat sallii niitä rakennettavan. Ristiriita vallitsee siitä, että tuulivoiman rakentajat haluavat rakentaa tuulivoimaa joka puolelle Suomea. Fingridin mukaan 500 kilometrin 400 kilovoltin siirtolinjassa on häviö ainoastaan 0,1 prosenttia. Se osoittaa, että tuulivoimaa voidaan tuottaa ihan missä päin Suomea ja siirtää se sinne, missä on eniten tarvetta.
Suurimpana ongelmana puolustusvoimien kannalta on, että tuulivoimayrityksillä tuntuu olevan tavoitteena rakentaa paljon merituulivoimaa. Merellä tuuli on tasaisempaa, eikä siellä tarvitse rakentaa niin korkeita voimaloita. Suomenlahdelle ollaan parhaillaan hakemassa lupia kahdelle suurelle tuulivoimapuistolle, jotka ovat maanpuolustuksen näkökulmasta erittäin ongelmallisia.
Läntiselle alueellemme on jo nyt niin paljon myönteisiä rakennuslausuntoja, että ne häiritsisivät jo toinen toistaan, jos kaikki rakennettaisiin.
‒ Kun siellä on paljon rakentamattomia tuulivoimaloita, niin miten sinne voidaan enää suunnitella lisäsijoittamisia? Tuulivoimayhtiöt tietävät sen itsekin. Olen pyytänyt Tuulivoimayhdistystä viestimään kaikille, että yhtiöt ilmoittaisivat, jos heillä on hankkeita, joita ne eivät aja eteenpäin, jotta me voimme pyyhkäistä ne pois kartalta, mikä vapauttaisi tilaa. Olen ollut myös yhteydessä kuntien rakennustarkastajiin ja pyytänyt heiltä tietoa, mitkä hankkeet ovat saaneet kunnasta rakennusluvan. Vastaus on ollut, ettei asia kuulu heille, eivätkä he ehdi asioihin vastaamaan.
Suomesta puuttuu tällä hetkellä keskeinen yhteinen tuulivoimaa kartoittava kontrollitaho, mikä aiheuttaa turhaa työtä ja suunnittelua ministeriöitä myöten. Karhila arvioi, että taho voisi olla vaikka energiavirasto, josta puolustusvoimatkin saisi sitten tietoa takaisin rakennusluvan saaneista hankkeista. Karhila näkee, että toiminnan pitäisi olla viranomaisyhteistyötä.
Rakennuslupalausunnot Logistiikkarykmenttien ja Pääesikunnan lausuntoprosessi ovat puolustusvoimien sisällä hyvin järjestyksessä ja yhteistyö toimii hyvin myös puolustushaarojen kanssa. Meillä on paikkatietämys ajan tasalla, mitä toimintoja puolustusvoimilla on missäkin eri puolilla valtakuntaa.
Tuulivoima ilmavalvonnan ongelmana. Siivet 5/2019.
EU:ssa erilaisia toimintatapoja
‒ Olin vuonna 2016 Brysselissä puhumassa Suomen luvitusjärjestelmästä. Saksalainen kollega kertoi Saksassa tapahtuvasta ilmavoimien harjoittelusta ja matalalentotoiminnasta. Saksassa joudutaan ilmavoimien matalalentotoiminnan aikana pysäyttämään tietyn alueen voimalat, joita on sen takia ryhmitetty alueiksi. Ilmavoimat ilmoittaa millä alueella matalalentotoimintaa on, ja kyseessä olevan alueen voimalat pysäytetään harjoitustoiminnan ajaksi. Suomessa ei vastaavaa käytäntöä ole. Saksassa ei myöskään rakenneta näin korkeita ja tehokkaita voimaloita. Tällä hetkellä Suomeen suunnitellaan rakennettavaksi jo 350 metriä korkeita tuulivoimaloita.
Tanskassa asia on koetettu ratkaista ongelma gapfiller-täytetutkilla, ”mikrotutkilla” tuulivoimaloiden edessä. Niillä tutkilla ei kuitenkaan ole häirinnänsietokykyä eivätkä ne siten sovellu sotilaalliseen käyttöön.
Ruotsilla on käytössä samantapainen haittavaikutuslaskenta kuin Suomessa. Monissa muissa Euroopan maissa asiat ravistellaan hihasta, jolloin tulkitaan häiriövaikutukset vain etäisyyksinä lentokentiltä ja tutkista.
‒ Meillä Suomessa on yksi kompensaatioalue Perämerellä. Tietylle maantieteelliselle alueelle tehtiin kompromissi. Jos sinne haluaa rakentaa tuulivoimaloita, niin rakentaminen on vapaata, mutta jokaisesta tuulivoimalasta pitää maksaa 50 000 euroa energiavirastolle. Kerätyllä rahalla voitiin sitten ostaa yksi kompensaatiotutka, KEVA 2010. Tällä voidaan paikata katvealuetta, jonka kyseiset tuulivoimalat aiheuttavat.
Suomen poikkeava tilanne kiinnostaa Euroopassa. Karhila on käynyt Wind Europe -järjestön Suomen edustajana esitelmöimässä Suomen kokemuksista ja tavasta hoitaa ongelma eri puolilla Eurooppaa.
Suomella on kiinteitä kaukovalvontatutkia, joilla on laaja valvontakyky. Korkealle nousevat tuulimyllyjen roottorit tuottavat katvealueita kaikille ilmavalvontatutkille. Kuva: Puolustusvoimat. Siivet 5/2019.
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 5/2019.
Siivet-lehden ilmestyminen on täysin riippuvainen yhdestä ainoasta asiasta: tilaajista. Sinusta, teistä. Lehteä ei ilmestyisi eikä tätäkään juttua luettaisi verkossa, ellei lehdellä olisi meille niin tärkeitä lukijoita – tilaajia ja irtonumeroiden ostajia.
Jos et ole jo tilaaja, niin ole hyvä ja harkitse asiaa. Lehden tilaaminen onnistuu täältä: https://siivet.fi/tilaa/
