Suhoi Su-25-rynnäkkökoneita ei ole Venäjän läntisen sotilaspiirin alueella, mutta se jääkin ainoaksi.1980-luvulla käyttöön otetun rynnäkkötehtävien työrukkasen korvaaminen Su-34-koneilla käy hitaasti, minkä vuoksi tyypin elinkaarta joudutaan venyttämään äärimmilleen ja ylikin. Pentti Perttula raportoi Venäjän maajoukkojen tulivoimaisesta tukiaseesta.
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 1/2015.
Tilaa toki lehti!
Syyskuun 23. päivänä 2013 tuhoutui jälleen yksi Venäjän ilmavoimien Suhoi Su-25-hävittäjä Krasnodarin alueella. Ja jälleen kerran kaikki Su-25:t asetettiin lentokieltoon onnettomuustutkinnan ajaksi. Kyseessä oli 17. onnettomuudessa menetetty Su-25 viime vuosikymmenen aikana, mikä ei sinänsä ole ihme, kun koneet on otettu käyttöön pääosin 1980-luvulla ja niillä on lennetty paljon. Onnettomuuksista huolimatta Su-25 on suosittu, kuin sen amerikkalainen vastine Fairchild-Republic A-10 Warthog (nykyään A-10C Thunderbolt II). Vaikka sitä halutaan verrata noin 23 tonnin painoiseen A-10:een, vertautuu se kuitenkin paremmin 18 tonnin Northrop A-9A:han, joka jäi prototyyppiasteelle.
Su-25 on 17,6 tonnin painoinen kone, jonka nokalla on kaksiputkinen 30 millimetrin GSh-30-tykki, johon on 250 ammusta. Kaikki pommi- ja ohjusaseistus kulkee siipiripustimissa, joita on kahdeksan tai kymmenen. Yksipaikkaisena kaksimoottorisen koneen toimintasäde taistelulennolla on 380 kilometriä ja huippunopeus 900 kilometriä tunnissa. Sekä Su-25 että A-9 ovat jonkin verran nopeampia kuin A-10, mutta se on vakaampi ja kestää niitä paremmin taisteluvaurioita.
Su-25 ja A-10 ovat molemmat hyvin tehokkaita rynnäkkökoneita. A-10:n 30 millimetrin seitsenputkinen konetykki on 1174 ammuksen kanssa kuitenkin vertaansa vailla ja kone voi kantaa yli 7000 kiloa aseita ripustimissaan.
Päivityksiä
Vuodesta 1978 lähtien Su-25-koneita on valmistettu jopa yli 1000 koneen verran ja sitä valmistetaan edelleen, samalla kun vanhempia malleja päivitetään. Ensimmäiset kaksi Su-25SM-päivitysversiota otettiin käyttöön vuonna 2006 seitsemän vuoden suunnittelun ja kokeilujen jälkeen. Työ kannatti, koska vuoden sisään valmistui jo kuusi konetta lisää. Venäjä teki ensimmäisen päätöksen 80 Su-25-koneen päivittämisestä SM-standardiin ja elinkaaren pidentämisestä vähintään vuosikymmenellä jo vuonna 1999. Ensilentonsa Su-25SM teki maaliskuussa 2002. Operatiivinen kyky määritettiin vuonna 2007, jonka jälkeen konetta alettiin toimittaa laivueille. Ensimmäiset koneet olivat tositoimissa Etelä-Ossetiassa elokuussa 2008, jolloin georgialaiset ampuivat vähintään yhden niistä alas.
Vuonna 2011 koneita, ensimmäisenä jo aikaisemmin päivitettyjä , alettiin päivittää vielä uudempaan Su-25SM2-standardiin. Seuraavan vuoden loppuun mennessä oli päivitetty 24 konetta ja vuonna 2013 12 konetta. Huhtikuussa 2013 tehtiin puolustusministeriössä päätös vielä 80 koneen päivittämisestä vuoteen 2020 mennessä Su-25SM3-standardiin, jota on jo testattu.
Päivitetty kone eroaa ulkonaisesti selvimmin kahdeksasta siipiripustimesta entisen kymmenen sijasta; kaksi ulommaista ripustinta on poistettu. Tällä ei ole kuitenkaan ollut vaikutusta koneen kuormauskykyyn, joka on itse asiassa kasvanut 4990 kilogrammaan. SM-päivityksessä asevalikoimaan tehtiin kuitenkin vain pieniä parannuksia. Uusia ilmasta maahan aseita ovat 130 millimetrin S-13T-raketit, jotka on varustettavissa joko panssarintorjuntatai sirpalekärjillä. Laserohjattujen Kh-25MLja Kh-25L-ohjusten käyttöaluetta on laajennettu. Omasuojaohjuksena R-73 on korvannut R-60:n. Merkittävin muutos lienee ehkä huoltoon tarvittavan henkilömäärän väheneminen kolmannekseen entisestä.
SM3-päivitys tuo Su-25:een uuden tehtävätietokoneen sekä Vitebsk-25-omasuojajärjestelmän. Uskotaan, että koneen asevalikoiman laajennus sisältää satelliittiohjatuttuja pommeja, KAB-500Kr-tv-ohjatun pommin sekä Kh-29TTV-täsmäohjuksen.
Su-25SM:n nokan alta löytyy edelleen konetyypin alkuperäinen perusrynnäkköase: kaksiputkinen GSh-30-tykki. Siivet 1/2015.
Kaksipaikkaisessa, päivitetyssä Su-25UBM -koulutusversiossa on aikaisempaa tehokkaammat Tumanski R-195 -moottorit. Koneen koelennot alkoivat joulukuussa 2008 ja vietiin päätökseen asejärjestelmiä myöten kahdessa vuodessa, minkä jälkeen päivitysten sarjavalmistus alkoi. Vaikka virallisesta tilauksesta ei ole annettu tietoja, päivitettyjä koneita lienee käytössä jo ainakin 16.
Vaikka Su-25UBM onkin tyyppikoulutuskone, se on neuvostoperinteiden mukaisesti myös täysiverinen sotakone, jonka ohjaamosta löytyvät HUD, kaksi väri-MFD:tä ja Bars 2 -avioniikkajärjestelmä. Kone pystyy toimimaan myös lentävänä komentopaikkana tai tiedusteluja maalinetsintätehtävissä.
Vielä vuosituhannen alussa Venäjä suunnitteli poistavansa konetyypin käytöstä vuoteen 2020 mennessä, mutta nyt noin 80 konetta halutaan pitää käytössä aina 2030-luvulle saakka. Se merkinnee ainakin yhtä lisäpäivitystä vielä ensi vuosikymmenellä.
Ulkomaankauppaa
Tyyppiä myydään edelleen myös ulkomaille; sekä halpoja käytettyjä koneita että päivitettyä versiota. Päivityksiä tehdään myös Georgiassa, jonka pääkaupungissa on Neuvostoliiton ajan Su-25-tehdas, sekä israelilaisessa Elbit Systemsissä, joka toimii myös georgialaisten yhteistyökumppanina. Elbitin päivitys tekee koneesta ICAOn vaatimusten mukaisen ja NATO-yhteensopivan, mutta koneessa voidaan edelleen käyttää myös itäaseita. Myös Slovakia, Bulgaria, Ukraina ja Valko-Venäjä ovat myyneet Neuvostoliiton aikaisia koneitaan ulkomaille.
Ukrainan, jolla on valtaisa kylmän sodan ajan sotatarvikeylijäämävarasto, viimeisin Su-25-kauppa tehtiin helmikuussa 2013 Nigeriin, jolle myytiin kaksi konetta. Kauppaan sisältyivät luultavasti myös väliaikaiset lentäjät ja maahenkilöstö, kunnes nigeriläinen henkilöstö saadaan koulutettua. Joko Ranska tai Yhdysvallat maksoi koneet köyhän Nigerin puolesta, koska koneita tarvitaan Malin ja Nigerian islamisteja vastaan.
Su-25:n käyttäjiä maailmalla. Siivet 1/2015.
Vuonna 2004 tehtiin vastaavanlainen kauppa, jossa Norsunluurannikolle hankittiin Su-25-koneita. He kuitenkin käyttivät niitä myös ranskalaisia rauhanturvaajia vastaan, minkä jälkeen Ranskan ilmavoimat tuhosi koneet kentälleen.
Viime kesäkuussa Bulgaria myi 10 Su-25-konetta Georgialle tiettävästi noin 4 miljoonan euron kappalehintaan. Georgia todennäköisesti päivittää ja varustaa koneet uudelleen ja myy ne eteenpäin. Samalla tavoin Georgia osti Su-25-koneita Makedoniasta vuonna 2005. Venäjän Warthogin tulevaisuus sekä monessa Neuvostoliiton perillisvaltiossa että monien kehittyvien maiden ilmavoimissa näyttää turvatulta vielä vuosien ajan.
Neljän mantereen Suhoi Su-25
Su-25-koneita on nykyään käytössä noin 450 yksilöä eri puolilla maailmaa. Venäjällä on tiettävästi lisäksi 92 Su-25-konetta reservissä. Azerbaidžanin Su-25KM:t ovat vuodesta 2001 lähtien Georgian Tbilisin lentokonetehtaalla yhteistyössä israelilaisen Elbit Systemsin kanssa päivitettyjä K-vientimalleja. Scorpion on Elbitin ja Georgian päivittämä yötoimintaversio.
Su-25:n käyttäjiä maailmalla. Siivet 1/2015.
Tämä artikkeli on julkaistu alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 1/2015.
Siivet-lehden ilmestyminen on täysin riippuvainen yhdestä ainoasta asiasta: tilaajista. Sinusta, teistä. Lehteä ei ilmestyisi eikä tätäkään juttua luettaisi verkossa, ellei lehdellä olisi meille niin tärkeitä lukijoita – tilaajia ja irtonumeroiden ostajia.
Jos et ole jo tilaaja, niin ole hyvä ja harkitse asiaa. Lehden tilaaminen onnistuu täältä: https://siivet.fi/tilaa/
Teksti: Pentti Perttula
Kuvat: Vitaly Kuzmin
