Datangshanin ilmailumuseo sijaitsee Xiao Tang -kukkulan ympärillä ja osittain sen sisällä kuutisenkymmentä kilometriä Pekingistä pohjoiseen. Siitä käytetään nimeä ”China Aviation Museum”. Vuonna 1998 museoon pääsi helpoimmin vuokraamalla taksin hotellin kautta. Auto odotti pääportin ulkopuolella koko vierailun ajan ja tuohon aikaan päiväveloitus oli huikeat 40 markkaa.
Teksti ja kuvat: Ilpo Koskela
Museossa oli hävittäjälentokoneita, pommittajia, harjoituskoneita, rahti- ja matkustajakoneita sekä helikoptereita, kaikkea mahdollista. Suurin valikoima oli kiinalaisten Korean sodassa lentämiä MiG-15-hävittäjiä sekä uudempia MiG-versioita. Shenyang J-5 eli kiinalaisversio MiG-17-mallista ja Shenyang J-7 – kiinalainen MiG-21 (osa malleista myös Chengdu -nimellä) – olivat edustettuina runsaimmin, myös kaksipaikkaisina harjoitusversioina JJ-5 ja JJ-7.
Asfalttiteiden reunoilta löytyi Harbin H-5 eli Il-28, Beriev Be-6-lentovene ja paljon muuta, myös itselle tuntemattomia kuljetus-, yhteys- ja koulutusmalleja 1940- ja 50-luvuilta.
Mig Alley olikin vuonna 1998 melkoinen nähtävyys, jopa toistoon saakka. Ilmeisesti paikalle oli tuotu kaikki jäljellä olevat koneet, joilla kiinalaiset saavuttivat ilmavoittoja Koreassa. Taulujen käännökset olivat hankalasti tulkittavia, joten en mene tästä 100% varmuuteen. Se joka on nähnyt Kiinassa englanninkielisiä opasteita julkisilla paikoilla tietää mistä puhun.
Museon luolasto tarjosi myös monenlaista nähtävää. Polikarpov I-16 Kiinan väreissä ennen kommunismia, ”japanilaissodan” aikaisia kaksitasoja 1930-luvulta ja mielenkiintoinen Percival Provost T.52, lahjoitus Zimbabwen ilmavoimilta. Ja tietysti paljon Mig-malleja.
Ulkoalueiden nurmikentillä oli runsaasti muualta hankittuja tai lisenssillä valmistettuja konetyyppejä, joten museo tarjosi hyvän näkökulman 1940–70-lukujen itäblokin sotilaslentokoneisiin. Samaten amerikkalaista kalustoa löytyi ajalta ennen kommunismia, eli koneita jotka valmistettiin ennen vuotta 1949.
Kuvissa näkyy tsekkiläinen Aero L-29-harjoituskone, C-46 Commando -kuljetuskone, MiG Alleylla Mil-4-helikopteri, Mil-8-malleja, La-9- ja La-11 potkurikoneita, kauempana myös niiden kaksipaikkaisia UTI-versioita, Iljushin-matkustajakoneita ja niin edelleen. Alueella lensi ultrakevyt kone, jonka kyytiin olisi päässyt muutaman markan korvauksella. Laite näytti sen verran kotikutoiselta ettei uskallus riittänyt, mikä toisaalta harmitti jälkeenpäin. Museo olisi ollut hieno nähdä myös yläilmasta.
Osaan ulkoalueen koneista pääsi sisälle. Venäläiseen DC-3:een (Lisunov Li-2) oli rakennettu teehuone, josta sai myös virvoitusjuomia. An-12-kuljetuskoneeseen mentiin suurten takaovien kautta, samoin Mil-8-helikopteriin. Kaikissa näissä ohjaamot olivat eristetty metalliverkolla, jotta mittarit ja muu ohjaamon irtilähtevä varustus pysyy tallessa. Portteja ja luolaa lukuun ottamatta paikalla ei ollut valvontaa saati vartiointia. Ohjaamoiden kuvaaminen onnistui verkon läpi. Osa kuvistani on otettu kauempaa johtuen aitarakenteista, jotka estivät lähelle pääsyn. Kyseiset koneet olivat ilmeisesti odottamassa parempaa sijoituspaikkaa museon alueella tai sitten menossa muualle?
Alueella sai helposti kulumaan 5-6 tuntia. Kauemmankin olisin viihtynyt mutta olin sopinut paluuajan Pekingiin etukäteen taksin kanssa. Yhteisen kielen puuttumisen johdosta sitä ei saanut siirrettyä.
Museo on edelleen olemassa ja uusien kuvien perusteella se näyttää siistimmältä ja informatiivisemmalta kuin 21 vuotta sitten. Suosittelen lämpimästi Pekingissä vieraileville.
Lisätietoa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiinan_ilmailumuseo
Teksti ja kuvat: Ilpo Koskela
Tämä on Siivet-lehden lukija-artikkeli, eli juttu on lukijamme kuvallinen kertomus ilmailullisesta kokemuksestaan. Jos haluat jakaa jonkin oman matkasi tai kokemuksesi lehden kautta muille, niin voit ottaa yhteyttä toimitukseen: jukka piste kauppinen ät siivet piste fi tai Palaute-sivun kautta.