Viisi pommituslentoa Helsingin yötaivaalla – kenraalieversti Reshetnikovin vierailu Suomessa 2004

Kenraalieversti evp Vasilj Reshetnikov. Kuva: Jukka O. Kauppinen

“Helsingin ilmapuolustus oli heikko”, totesi Neuvostoliiton Ilmavoimien kenraalieversti evp Vasilj Reshetnikov vieraillessaan Suomessa vuonnna 2004. Venäläinen pommituslentäjäveteraani veti esitelmätilaisuudessaan salit täyteen. Kovaa polemiikkia herättänyt esitelmöitsijä osoitti, että Suomen ilmasodasta on yhä mahdollista löytää uusia puolia, kun myös vastapuolen ajatuksia kuunnellaan.

Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 5/2004.

Tilaa toki lehti!

Artikkelia on täydennetty 28.2.2019.

Teksti ja kuvat: Jukka O. Kauppinen

 

Ilmailumuseoyhdistyksen ja ilmailuhistorioitsija C.F. Geustin yhteistyössä järjestämä vierailu herätti jo etukäteen voimakasta keskustelua. Venäläisen lentäjäveteraanin vierailu esitelmöintitarkoituksessa oli suomalaisille uutta, sillä tähän mennessä ilmasotahistoriaamme on totuttu tutkailemaan vain omasta näkökulmasta.

Reshetnikovin näkökulma tapahtumiin poikkesi monella tapaa totutuista uskomuksista. Tähän mennessä esimerkiksi Helsingin pommituksia helmikuussa 1944 on arvioitu lähes yksinomaan suomalaisella näkökulmalla, tutustumatta Neuvostoliiton arkistolähteisiin. Niinpä viisi pommituslentoa 6.–7., 16.–17. ja 26.–27. 1944 öinä Helsingin ylle tehnyt veteraani sohi tahtomattaankin monen herkkiin tuntoihin.

Neuvostoliiton kaukotoimintalentojoukkojen komentaja, Neuvostoliiton Ilmavoimien komentajan sijainen kenraalieversti evp Vasilj Reshetnikov vierailu Ilmailumuseosäätiön ja ilmailuhistorioitsija C.F. Geustin kutsumana Suomessa esitelmöimässä sotavuosien pommituslentotoiminnasta – ja Helsingin pommituksista itänäkökulmalla. Kuva: Jukka O. Kauppinen

Lentäjäluutnantista Ilmavoimien komentajan sijaiseksi

Venäjällä merkittävää arvostusta nauttivalla Reshetnikovilla on takanaan häikäisevä karriaari Neuvostoliiton Ilmavoimissa. Hän onkin eräs maan tunnetuimmista sotalentäjistä. Vuonna 1919 syntynyt veteraani liittyi Neuvostoliiton Ilmavoimiin jo vuonna 1936. Lentosotakoulusta hän valmistui 1938 ja komennus kuului SB-2-koneilla varustettiin pommitusrykmenttiin.

“Se oli silloin moderni kone, jolla lensin hyvin mielelläni 1938-1949. Se oli kiva kone, tottelevainen ja kaunis.”

Jo Reshetnikovin ensikosketus sotatoimiin liittyi Suomeen, pommitusrykmentti näet valmistautui 1939 loppupuolella Suomen sotaretkeen.

“Meidän piti opetella Suomen sotilasmaantiedettä ulkoa. Suomalaisten kaupunkien nimet, rautatieverkosto, järvet, joet… Meidän piti tietää millainen järvi on Jyväskylän vieressä, tunnistaa paikat pelkkien maanmuotojen perusteella”, hän kertoo.

Nuorempana lentoupseerina Reshetnikov kuitenkin lähetettiin koulutukseen, vaikka rykmentin vanhimmat insinöörit pääsivätkin rintamalle. 1941 hänet siirrettiin edelleen jatkokoulutukseen ja DB-3-kaukopommitusrykmenttiin.

Tositoimet alkoivat Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon. Tukalan sotatilanteen johdosta kaukopommittajatkin joutuivat lentämään maataistelutehtäviä ja kärsivät raskaita tappioita. 1942 kaukopommitusyksiköistä koottiin uusi itsenäinen puolustushaara, Kaukotoimintailmavoimat eli ADD, joka alistettiin suoraan ylimmälle sodanjohdolle.

Itsenäisesti operoineen ADD:n käskyt tulivat suoraan päämajasta ja Reshetnikov oli ensimmäisiä 200 sotalentoa suorittaneista lentäjistä. Siten hänet nimitettiin Neuvostoliiton sankariksi ja myönnettiin korkein kunniamerkki, kultainen tähti.

 

Berliinissä jo 1942

Sodan aikana Reshetnikov lensi kaikkiaan 307 sotalentoa. Nuoremmasta luutnantista leipoutui taistelujen aikana pommitusrykmentin komentajan sijainen, everstiluutnantti.

Tilanne oli usein tiukka. 1942 Reshetnikovin pommikone hajosi kappaleiksi ukkosmyrskyssä. Laskuvarjohyppy tapahtui vihollisen selustassa, mutta hän pääsi rintaman yli. Koneen navigaattori joutui saksalaisten vangiksi, mutta pääsi pakenemaan. Radiosähköttäjä ei sen sijaan enää palannut.

Saman vuoden aikana Reshetnikov pommitti Berliiniä, jonne hän palasi myös vuoden 1945 taistelujen aikana.

Sotalentojen ohessa kulttuurisuvun nuori vesa muun muassa kirjoitti runoja ilmailusta, lentämisestä, rakkaudesta ja elämästä.

Kenraalieversti evp Vasilj Reshetnikov.  Tukikohtia ja kohteita. Kuva: Jukka O. Kauppinen

Helsingin “rauhanpommitukset” – kävelimme kuin tietä pitkin

Suomen vierailun mielenkiintoisinta – ja keskustelua herättävintä – antia olivat kenraalieverstin esitelmän “rauhanpommituksia” helmikuussa 1944 koskeneet kohdat. Vierailija oli ensimmäisenä Suomen iltanaan lukenut Mannerheimin muistelmien venäjänkielisen version, minkä johdosta puhujalle tuoreiden Suomen sisäpoliittisten kuvioiden ymppääminen vanhempaan asiaan ei aina sujunut virheettömästi. Omien tietojen ja näkökulmien päivittäminen vielä vierailun aikanakin kertoo kuitenkin arvostuksesta ja kunnioituksesta, jota hän koki isäntiään ja esitelmäyleisöään kohtaan.

Etenkin Neuvostoliiton pommittajien toimintaa koskenut tietous oli antoisaa kuultavaa.

Reshetnikov muistelee, että ADD:ssä oli tuohon aikaan noin 1000 konekuntaa. Helsingin operaatioon näistä valittiin noin 500.  Kaikki lentäjät oli koulutettu lentämään yöllä sokkolentoon, mittarien varassa, myös huonossa säässä.

Yllättävää oli muun muassa esitelmöitsijän kanta siitä, että annettuun tehtävään – Suomen rauhaanpakottamiseen – ilmavoimat oli väärä työkalu.

“Ilmavoimien avulla toista maata ei voitu pakottaa rauhaan”, joskin Reshetnikov katsoi ADD:n yltäneen siinä mielessä tavoitteeseensa, että Suomi hakeutui rauhanneuvotteluihin.

Entä kuinka te lentäjinä koitte onnistuneenne?

“Aiheutettiin eri asteista tuhoa.”

Lisäksi pommittajien oli käytännössä mahdotonta osua annettuihin pistemaaleihin. Reshetnikov painotti, että pommitusrykmenteille oli määrätty sotilaallisia ja poliittisia pistemaaleja: teollisuuslaitoksia, rautateiden solmukohtia, telakoita, satamia ja niin edelleen.

“Jokaista lentäjää oli käsketty suorittaa tähdättyä pommitusta”, Reshetnikov alleviivasi.

C.F. Geust vahvisti, että kaikki arkistotiedot osoittavat, ettei kohdealue ollut Helsingin kaupunki, vaan määrätyt sotilaalliset pistemaalit.

Reshetnikov suoritti Helsinkiin helmikuussa 1944 viisi pommituslentoa, kohteenaan joka kerta Hietalahden telakka. Kuva: Jukka O. Kauppinen

Miksi pommitus siis oli epätarkkaa? Reshetnikov perusteli sitä useilla syillä. Useiden kilometrien korkeuksiin porrastetut yöpommittajat eivät muun muassa kyenneet tähtäämään kunnolla, vaan annettuihin kohteisiin olisi vaadittu päivällä suoritettavia syöksypommituksia. Koneiden pommilastit koostuivat eri kokoisista pommeista, jotka hajaantuivat pudotessaan.

Näkemys Helsingin ilmapuolustuksen tehokkuudesta oli kuitenkin esitelmän uutispommi.

“Hämmästykseksemme Helsingin ilmapuolustus oli varsin heikko. Ilmatorjunta oli hajanaista. Ei ollut systematisoitua tulenjohtoa. Hämmästytti myös se, että valonheittimiä oli varsin vähän. Itse asiassa ne etsivät vain taivasta. Ainakaan minä en nähnyt yhdenkään koneen joutuvan valaisun kohteeksi. Myöskään minut konettani ne eivät valaisseet”, Reshetnikov ihmetteli.

Kolmen eri pommituksen yhteydessä hän ei kokenut ilmapuolustuksen vahvenevan. “Ei tarvinnut väistellä it-tulta. Vastustus ei ollut kovin iso eikä ilmatorjunta minua pahemmin häirinnyt.”

Reshetnikov vahvisti tiedusteltaessa päässeensä pudottamaan pommit joka kerta.

“Täällä kävelimme kohteelle kuin tietä pitkin. “Myös Budapestissä oli heikko ilmapuolustus. Kumma kyllä, myös Varsovan ilmapuolustus oli heikko. Mutta Danzig, Berliini, Stettin, Königsberg – ne olivat todellisia linnoituksia. Helsinkiä ei voinut verrata niihin”, hän vertaa ja huomauttaa Geustin kera, että saksalaiset ampuivat tähdättyä ilmatorjuntaa, suomalaiset sulkutulta. “Ja sulku on tietysti yksi kuutio avaruudessa, ei läpipääsemätön.”

Hän muistutti myös siitä, että hän oli vain yksi lentäjä yhdessä hyökkäykseen osallistuneista 20 rykmentistä, joten muiden kokemukset saattoivat olla erilaiset. Samassa yhteydessä suomalaiset pommituslentäjät vahvistivat, ettei it ollut heilläkään koskaan este tehtävän suorittamiselle.

Kaikkiaan Reshetnikov suoritti Helsinkiin viisi pommituslentoa. Kaksi ensimmäisenä, yhden toisena ja kaksi kolmantena pommitusyönä. Jokaisella kerralla maali oli Hietalahden telakka. Mielenkiintoinen detalji, joka jälkiselvittelyssä on hyvä muistaa, on hänen lähestymisreittinsä. Pääosa venäläispommittajista lähestyi kaupunkia kaakosta, meren yltä. Reshetnikovin rykmentti hyökkäsi kohteelle sen sijaan pohjois-koilisesta ja poistui suoraan meren ylle.

Rautalangasta vääntäen, Reshetnikovin reitti sivuutti suomalaisen ilmatorjunnan keskitykset, jotka oli suunnattu kaakkoon.

Hän muisteli lennoilla olleen myös erittäin kylmää. -50 asteen pakkasessa Helsingin pommituksiin valitut 500 miehistöä kärsivät paljon paleltumia. Reshetnikovinin suunnistaja palellutti ensimmäisellä lennolla jalkansa pahoin.

Esitelmätilaisuuden jälkeen Reshetnikov majoittui helsinkiläiseen hotelliin, josta näkyi Hietalahden telakka.

Ilta-Sanomat kertoo, kuinka vieraan huumorintaju pulppusi C.F. Geustin kanssa tässä vaiheessa jo hirtehishuumorin tasolla.

“Hän hotellin pysähtyi, katsoi mietteliäänä Hietalahden telakkaa ja kysyi mikä tuo on. Vastasin, että telakka. Reshetnikov vastasi, että ei sen pitäisi olla siinä, koska minähän pommitin sen.”

Ilta-sanomat kertoo myös Geustin vierailusta Moskovassa Reshetnikovin luona myöhemmin.

“Muisteltuaan Helsingin ilmapuolustuksen veteraanien kertomuksia, hän oli miettinyt suomalaisvieraalleen sovinnollisen maljapuheen konjakkilasin nostolle: jos meidän pommimme eivät osuneet eikä Suomen ilmatorjunta minuun, on meillä yhteinen syy tyytyväisyyteen”, kenraali oli todennut.

 

Kenraalieversti evp Vasilj Reshetnikov. Kuva: Jukka O. Kauppinen

 

Viimeinen sotalento oli lähes kohtalokas

Viimeisen sotalentonsa Reshetnikov lensi 16. huhtikuuta 1945, vain kolme viikkoa ennen Saksan antautumista.

“Siellä oli erittäin kova ilmapuolustus. Tuli keskitettiin 7500 metrin korkeuteen, koska pommitimme korkealta.

“Useiden kymmenien valonheitinten kiilat antoivat kaukaa ihmeellisen vaikutelman, ne olivat ikään kuin pyöriviä valokiiloja. Sitten tuli raskas it-tuli. Sinne piti mennä, ihan keskelle.

“Poistuttaessa Me 110 -yöhävittäjät olivat hännilläni Königsbergiin saakka. Ne tulivat ihan lähietäisyydelle. Sitten minä tein 180 asteen käännöksen ja lensinkin häntä vastaa. Saksalaiset eivät huomanneet tätä ja lensivät suoraan. He seurasivat pakoputkiston lieskoja”, Reshetnikov muistelee.

Miten reagoitte sodan loppumiseen?

“Ammuttiin ilmaan kaikilla pyssyillä ja oltiin iloisia.”

Kenraalieversti evp Vasilj Reshetnikov. Kuva: Jukka O. Kauppinen

 

Näkemyseroista parempaa historiaa

Suomalaisen ilmatorjunnan ja Helsingin pommitusten historia loi vahvaa kontrastia kenraalieversti Reshetnikovin kertomaan. Esitys tarjosi samalla tutkijoille muitakin uusia mielenkiintoisia venäläisnäkökulmia. Todellista historiaahan ei voi kirjoittaa vain yhdestä näkökulmasta, vaan tässäkin tapauksessa totuus löytyy venäläis- ja suomalaistietoja yhdistelemällä. Vaikka Reshetnikovin kertoma ei ensi kuulemalta kuulostanut lainkaan samalta hyväksytyn suomalaisen sankaritarinan kanssa, niin tarkemmalla perehtymisellä yhtymäkohdat löytyvät, samoin selitys miksi tarinat kuulostavat erilaisilta.

Venäläisen sotalentäjäveteraanin, 50 vuotta Ilmavoimissa palvelleen, Neuvostoliiton kaukotoimintalentojoukkojen komentajana 1969-1980 ja Neuvostoliiton Ilmavoimien komentajan sijaisena 1980-1986 toimineen lentäjän kuuleminen olikin ainutlaatuinen vierailu.

Esitelmää sävytti se, että “venäläinen kenraalieversti ei ole koskaan eläkkeellä”, kuten Ilmailumuseosäätiön edustaja tilannetta kuvasi. Yleisöluennot piti Neuvostoliittolainen kenraali, mutta pienemmässä piirissä vastassa oli pilke silmäkulmassa jutteleva lentäjä, ihan tavallinen isoisä. Vaikka meillä ei ollut yhteistä kieltä, vaan keskustelu käytiin tulkin välityksellä, niin silti vielä 15 vuotta myöhemmin muistan hyvin takahuoneessa vallinneen ystävällisen ja kiinnostuneen ilmapiirin. 50 vuotta nuoremman toimittajaklopin kysymykset saivat vastauksensa ja erkanimme lämpikin kättelyin.

Tänään kotonani seinälläni on muistojen taululla kaverikuvamme ja vieraan nimikirjoitus, sulassa sovussa saksalaisteen, brittiläisten, suomalaisten ja muunmaalaisten lentäjien kohtaamisista kertyneiden valokuvien ja nimikirjoitusten seassa.

Ennen ja jälkeen Helsingin esitelmätilaisuuden Reshetnikov seurusteli, kahvitteli ja ruokaili suomalaisten sotalentäjäveteraanien kanssa. Jälkikäteen hän totesikin vierailun parhaiden hetkien olleen Pilvenveikkojen kanssa vietetyn, aivan liian lyhyen ajan.

Reshetnikovin taipaleesta voi lukea myös hänen kirjastaan, joka on julkaistu englanniksi nimellä Bomber Pilot on the Eastern Front: 307 Missions Behind Enemy Lines (Red Air Force at War).

Teksti ja kuvat: Jukka O. Kauppinen

 

Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 5/2004.

Tilaa toki lehti!

 

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev ja Vasily Vasilyevich Reshetnikov. Kuva: Wikimedia Commons.

 

Kenraalieversti evp Vasilj Reshetnikov: Bomber Pilot on the Eastern Front: 307 Missions Behind Enemy Lines (Red Air Force at War).

 

Kenraalieversti evp Vasilj Reshetnikovin nauttimaa arvostusta kuvaa se, että toinen palvelukseenastunut raskas pommikone Tupolev Tu-160 “Punainen kakkonen” nimettiin hänen mukaansa. Wikimedia Commons.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *