Dassault Rafale on kaksimoottorinen hävittäjälentokone, jonka eri versiot on suunniteltu toimimaan niin maakentiltä kuin lentotukialuksiltakin. Monitoimihävittäjänä se pystyy moniin, jos ei peräti kaikkiin, taistelulentotehtäviin: ilmaherruus ja hävittäjätorjunta, lähi-ilmatuki, pommitukset, tiedustelu ja meritorjunta. Rafale tuli Ranskan merivoimien käyttöön vuonna 2004 ja ilmavoimien vuonna 2006. Sillä on takanaan Ranskan ilmavoimissa yli 300 000 lentotuntia, joista 40 000 taistelulentoja Afganistanissa, Irakissa, Syyriassa, Libyassa ja Malissa. Konetyyppi on tulossa Egyptin, Qatarin ja Intian ilmavoimien käyttöön. (lentotunnit päivitetty alkuperäisestä artikkelista verkkojulkaisuun)
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 6/2017.
Tai tutustu digilehteen!
Teksti: Pentti Perttula
Kuvat: Dassault Aviation
Dassault valmistaa Rafale-hävittäjistä kolmea eri versiota: yksipaikkaista C-versiota, kaksipaikkaista B-versiota ja yksipaikkaista M-lentotukialusversiota. Alun perin koneen piti olla yksipaikkainen, mutta vuoden 2000 budjetissa 48 konetta päätettiin tehdä kaksipaikkaisiksi ilmasta maahan -kyvyn parantamiseksi.
Muista eurooppalaisista delta- ja canard-siipisistä hävittäjistä, Eurofighter Typhoonista ja Saab JAS 39 Gripenistä, Rafale erottuu ulkoisesti selvimmin canardien sijoittelun ja moottorin ilmanottoaukkojen muotoilun perusteella. Gripenistä Rafale erottuu luonnollisesti myös kaksimoottorisena.
Canardit on sijoitettu lähelle siipien johtoreunan tyveä, josta ne ohjaavat ilmavirtausta kohti siipien kärkiä. Virtauksen ohjauksella parannetaan siiven aerodynaamista tehokkuutta, koneen liikehtimiskykyä suurilla kohtauskulmilla ja myös vähennetään ilmanvastusta matkalennossa.
Moottorin ilmanottoaukot on suunniteltu tuottamaan tasainen ilmavirta moottoreille suurilla nopeuksilla, suurilla kohtauskulmilla, tiukoissa kaarroksissa ja luistossa. Lisäksi ne on muotoiltu pienentämään tutkapoikkipinta-alaa suojaamalla tutkissa muutoin hyvin erottuvat puhaltimen ja kompressorin siivet tutkasäteiltä.
Rafalen hiilikuidusta valmistetut siivet ovat todella ohuet, vielä ohuemmat kuin Mirage 2000:ssa. Siitä huolimatta kumpaankin siipeen voidaan kiinnittää neljä ripustinta, joista kahteen lisäpolttoainesäiliöt. Lisäksi runkoon voidaan kiinnittää kuusi ripustinta, M-versioon vain viisi suuremman nokkalaskutelineen takia.
Ranska on ainoa Euroopan maa, joka käyttää tavallista hävittäjäkonetta lentotukialuskoneena. Monien, enimmäkseen teknisten ongelmien aiheuttamien viivytysten jälkeen tukialus Charles de Gaulle otettiin käyttöön syyskuussa 2000. Merivoimat on hankkimassa 60 Rafale M:ää. Alkuperäinen suunnitelma 86 koneesta leikattiin vuoden 1997 puolustusbudjetissa. Ensimmäinen viiden koneen laivue muodostettiin vuonna 2001.
M-versio painaa 600 kilogrammaa enemmän kuin muut, josta noin 400 kiloa koostuu tukevammista laskutelineistä ja pysäytyskoukusta. M seisoo nokka kahdeksan astetta pystymmässä kuin C- ja B-versiot. M-version laskuteline kestää laskun vajoamisnopeudella 6 m/s. Normaalissa tukialuslaskeutumisessa 3 asteen liukukulmalla vajoamisnopeus on 2−4 m/s. Nokkapyörä kääntyy täydet 360 astetta, mikä helpottaa koneen siirtelyä aluksella.
Dassault valmistaa nyt Rafaleita täyttääkseen Ranskan 180 koneen (63 B, 69 C, 48 M) sekä Egyptin, Qatarin ja Intian yhteensä 84 koneen tilaukset. Ranskan asevoimilla on tällä hetkellä käytössä 148 Rafalea, joista 48 on C-, 54 B- ja 46 M-versiota − kaikki uusinta F3.4-standardia. Ilmavoimille on kuluvana vuonna tulossa yksi kone ja ensi vuonna kolme konetta. Muut valmistuvat koneet menevät vientiin. Sen jälkeen Ranskan asevoimille ei valmisteta yhtään Rafalea kolmeen vuoteen, kunnes 28 konetta valmistuu vuosina 2021−2023.
Rafale neljän Hammerin ilmasta maahan -aseistuksessa omasuoja-aseena yksi tutkaohjattava Mica. Rafalen uusi Talios-maalinnussäiliö on sijoitettuna samaan, eturungon oikeanpuoleiseen kannattimeen kuin aikaisempi Damocles-säiliö. Kuva: Dassault / A. Bonfort
Crusaderien korvaaja
Alkuperäinen Rafale F1 oli väliaikainen malli, jonka kyvyt rajoittuivat vain ilmasta ilmaan -tehtäviin. Kolme konetta valmistettiin Ranskan ilmavoimille kehitysohjelmaa varten ja kymmenen M-mallin konetta merivoimien käyttöön. Ne olivat valtava hyppäys merivoimien edellisistä torjuntahävittäjistä, 1960-luvulta peräisin olleista Vought F-8P Crusadereista. Silti F1:istä puuttui vielä 4,5-sukupolvelle tyypillinen asekirjo ja optimoitu ohjaamo.
2010-luvulla jäljellä olleet Rafale M F1:t päivitettiin F3-standardiin, jolloin niiden tehtävätietokone, ohjaamonäytöt, johdotukset ja ripustimet vaihdettiin ja ne saivat Thales Spectra-vastatoimijärjestelmän. Se on yhdistetty omasuoja- ja elektronisen sodankäynnin järjestelmä, joka koostuu monista osista. Siinä on tutka- ja lasertunnistimet ja varoittimet, ohjuslaukaisun tunnistin, voimakas tutkahäirintälaite ja herätelaukaisimet soihtujen ja silpun laukaisua varten. Ensimmäinen F3-päivitetty F1-kone luovutettiin merivoimille lokakuussa 2014.
F2:lla sotaan
F2-standardissa Rafale sai modulaarisen dataprosessointiyksikön (MDPU) ja sen kaikkiin versioihin lisättiin kyky käyttää ilmasta maahan -aseita. Sen tutkaan tulivat rynnäkkö- ja maanpinnan seurantamoodit, ja asearsenaaliin laser-ohjatut 250 kilogramman GBU-12- ja GBU-22-täsmäpommit sekä Scalp-risteilyohjukset, OSF IRST -sensoria hyödyntävä MICA IR -ilmataisteluohjus, Link-16 -tiedonvälitysprotokolla ja M-malliin lisäksi ilmatankkaussäiliö.
Ensimmäinen ilmasta maahan -kykyinen F2-versio otettiin käyttöön Ranskan merivoimissa vuonna 2004 ja ilmavoimissa vuonna 2006. F2 ei kuitenkaan saanut omaa lasermaalinnuskykyä, joten Ranskan Rafaleiden piti toimia Afganistanissa yhdessä Super Etendard ja Mirage 2000D -koneiden kanssa. 48 F2-konetta valmistettiin; niistä 32 ilmavoimille ja 16 merivoimille. Myös F2-koneet on päivitetty F3-standardiin, joka oli huomattavasti helpompi päivitys kuin F1:ien.
Kilpailukykyä AESAlla
Vuodesta 2008 lähtien kaikki valmistuneet Rafalet ovat olleet F3-standardia. Alustavat muutokset sisälsivät kyvyn laukaista ASMP-A-ydinristeilyohjuksia, mikä mahdollistaa Mirage 2000N -koneiden korvaamisen Rafaleilla. Muina lisäyksinä tuli Reco NG -tiedustelusäiliön täysi integrointi, RBE2-tutkan täysi kyky, meritorjuntakyky Exocet- tai ANF-ohjuksilla sekä ilmatankkauskyvyn parannuksia.
Myöhemmin F3:een sisällytettiin vielä Damocles -tiedustelu- ja lasermaalinnussäiliö, joita käytettiin ensimmäistä kertaa Libyassa vuonna 2011. Tosin säiliön antama resoluutio on parhaimmillaankin vain 640×480 pikseliä. Damocles’n operatiiviset rajoitukset havaittiin nopeasti, minkä vuoksi jo vuonna 2012 allekirjoitettiin sopimus Thalesin kanssa uuden Talios-maalinnussäiliön kehittämiseksi.
Syyskuusta 2013 lähtien neljäs tuotantoerä (F3-O4T, koneesta C137 lähtien) sai ensimmäisenä Thales RBE2-AA AESA -tutkat. Uusi tutka vaatii 400 000 riviä koodia, kun koneen koko avioniikkaohjelmisto sisältää kaksi miljoonaa riviä, mutta vastineeksi AESA-tutka tuottaa yleensä kaksi tai kolme kertaa paremman erottelukyvyn tai kantaman PESA-teknologiaan verrattuna. Ydinasekyky ei edistä Rafalen vientiä, mutta AESA-tutka ja riippumaton täsmäiskukyky lisäävät konetyypin kilpailukykyä vähittäjämarkkinoilla.
Meteor
F3R-kehitysohjelmaan allokoitiin miljardi euroa, jotta koneisiin saatiin MBDA Meteor -ilmataisteluohjus, laser- ja GPS-ohjautuva SBU-64 AASM -täsmäpommi, AESA-tutkan päivitys, Spectra-omasuojajärjestelmän tehostus, Damocles-maalinnussäiliön tilalle Talios PDL-NG, josta saadaan 1280×1040 pikselin resoluutio, päivitetty Link 16 -pääte, Mode-5/Mode-S-yhteensopiva IFF-omatunnistuslaite ja merivoimien koneisiin ilmatankkaussäiliöt.
Meteorin integroinnin viidestä koelaukaisusta viimeinen tehtiin huhtikuussa 2017. Niissä arvioitiin Rafalen tulenhallintajärjestelmää ja itse ohjuksen toimintaa realistisissa olosuhteissa. Ohjus laukaistiin äärietäisyydellä olevaa maalia kohti, mutta kesken matkan sille annettiin uusi maali, johon se osui onnistuneesti. Ohjuksen taistelukärki oli kokeissa korvattu telemetrialaitteistolla. Seuraavat Meteorin koelaukaisut alkuvuodesta 2019 kuuluvat F3R:n operatiiviseen arviointiin. Niissä ovat mukana sekä Ranskan ilma- että merivoimat.
Spectra on saamassa taajuuslaajennuksen tunnistimiin ja häirintälaitteeseen sekä spektrin ylä- että alapäähän. Tarkoituksena on saavuttaa äärimmäisen tarkka tutkasäteilyn paikannin ja kolmiulotteinen seuranta myös lentäville tutkille. Yksittäisen Rafalen on määrä pystyä hetkessä tarkkaan paikannukseen, mihin aikaisemmin tarvittiin monen koneen hidas yhteistyö.
Myös ohjaamotyöskentely, jota on pidetty jatkuvasti hankalampana Rafalessa kuin Typhoonissa, helpottuu. Parannukset diagnostiikkajärjestelmässä helpottavat koneen huoltoa ja laskevat ylläpidon hintaa.
F3R:n koelennot päättyvät vuonna 2018 ja standardi tulee kokonaisuudessaan käyttöön samana vuonna. Silloin Rafale on maailman ainoa operatiivinen hävittäjä, jossa on käytössä sekä AESA-tutka että Meteor-ohjus.
Sekä Britannian että Ranskan puolustusministeriöt allekirjoittivat helmikuussa 2017 sopimuksen MBDA:n kanssa Scalp (Britanniassa Storm Shadow) -risteilyohjuksen päivittämisestä. Ensimmäiset päivitetyt ohjukset tulevat Ranskan asevoimien käyttöön vuonna 2020. Ohjusmalli pysynee käytössä 2030-luvun alkupuolelle.
F4 vuonna 2025
Ensi vuonna Dassault ja Ranskan Direction Générale de l’Armement (DGA) aloittaa virallisesti Rafale F4:n kuusivuotisen kehitysohjelman, mutta sen riskien kartoitus aloitettiin jo kuluvana vuonna. Ranskan puolustusministeri Jean-Yves Le Drian on valtuuttanut F4:n kehitystyön aloittamisen. Uuden standardin mukana tulee uutta ohjus- ja moottoriteknologiaa.
Ensimmäinen F4 otetaan käyttöön vuonna 2025, joskin joitakin ominaisuuksia tulee koneisiin jo vuonna 2023. F4 on osa Rafalen viidettä tuotantosarjaa, joita Ranskan asevoimat suunnittelee tilaavansa 45 konetta sen lisäksi, että standardi päivitetään kaikkiin käytössä oleviin koneisiin.
Koska F4:llä korvataan nyt käytössä olevat Mirage 2000 -koneet, sen aseisiin integroidaan todennäköisesti uudet versiot Mica-ilmataisteluohjuksesta, SCALP-risteilyohjuksesta ja ASMP-A-ydinristeilyohjuksesta.
Infrapunaohjattu IR Mica ja tutkaohjattu EM Mica päivitetään Mica NG -standardiin, jossa samaan runkoon asennetaan kaksivaiheinen moottori kantomatkan lisäämiseksi sekä vielä nykyistä tarkemmat hakupäät.
Tutka on saamassa kaksi uutta ilmasta maahan -tilaa: liikkuvan kohteen ilmaisin (GMTI) ja ultrakorkea resoluutio (UHR). Rafalen on etusektorin optroniikka (FSO) saa F4:stä lähtien uuden sukupolven ilmamaaleihin optimoidun IRST-sensorin, jota voidaan käyttää yksin tai yhdessä tutkan kanssa. Uudistuksilla pyritään edelleen parantamaan ohjaajan ja miehistön tilannetietoisuutta.
Rafalen ohjaamoon on tulossa kypäränäyttö ja uuden sukupolven Thales Contact -radio, joka on parissa vuodessa tulossa myös maa- ja merivoimien koko kentän käyttöön. Rafaleissa niitä testataan jo vuonna 2020. Lisäksi Rafalet saavat keskinäiseen kommunikointiin ja dataliikenteeseen FO3D-kolmiulotteista aaltomuotoa käyttävän, suunnattavan, huippunopean datalinkin Link-16:n oheen − ei siis korvaamaan sitä.
Vuonna 2015 Rafaleihin lisättiin kiireisenä operatiivisena vaatimuksena satelliittikommunikointijärjestelmä (satcom), mutta se ei jää koneisiin. Tulevaisuuden sotilas-satcom on kokonaan salattu ja mahdoton murtaa.
Nykyinen Rafalen kevyt ilmasta ilmaan -aseistus, jossa siipien kärkikannattimissa ovat infrapunaohjatut Mica-ohjukset ja siipi- ja runkokannattimissa tutkaohjatut Micat. Spectra-vastatoimijärjestelmä huolehtii soihtujen laukaisuista. Kuva: Dassault / Paringaux / Ravenel / SIRPA Air
Galliumnitridi
F4.2-version tutkan ja häirintälaitteiden antenneissa aletaan käyttää galliumnitriditeknologiaa (GaN), jolla saadaan vielä nykyistä suurempi teho sekä erottelu- että hyökkäyskykyyn. Teknologia on käytössä vuodesta 2025 alkaen rakennettavissa koneissa. Viidennen tuotantosarjan koneissa on käytössä kaksi kertaa enemmän tehoa tutkan ja häirintälaitteiden antenneihin.
GaN-teknologia tarjoaa laajemman kaistaleveyden, suuremman säteilytehon ja helpottaa entisestään vaihtoa tilojen ja toimintojen välillä. Saman AESA-antennin kautta saadaan yhdistettyä tai lomitettua tutkakuvaa, häirintää ja elektronisen sodankäynnin tiloja. GaN:iä käytetään myös Spectrassa, mikä nopeuttaa järjestelmän säteily−vastaanotto-sykliä ja lisää merkittävästi tehoa.
Konetta kyberhyökkäyksiltä suojaamaan on perustettu CAPOEIRA-ohjelma (Connectivité Améliorée Pour les Evolutions du Rafale). Sen tarkoitus on auttaa määrittelemään, millaisen arkkitehtuurin tulevaisuuden navigointi- ja taistelujärjestelmä vaatii.
F4:n jälkeenkin Rafale jää parissa suhteessa hieman jälkeen eurooppalaisista kilpailijoistaan. Ensiksi Meteor-ohjuksen datalinkki toimii Rafalessa vain yksisuuntaisena, mikä jättää hyödyntämättä ohjuksen täyden potentiaalin. Toiseksi Rafalen kypäränäyttö ei pysty hyödyntämään MICA-ohjusten laajakulmakeilainten koko näkymää.
Verkostokeskeiseen sotaan
Nykyään Rafalella on takanaan jo 40 000 tuntia taistelutoimissa kaikissa Ranskan asevoimien operaatioissa sitten syyskuun 2001, Afganistanissa, Libyassa, Malissa, Keski-Afrikan tasavallassa, Irakissa ja Syyriassa.
Tulikasteensa Rafale sai Afganistanissa, jossa niitä käytettiin voimannäytöissä lentämällä kovaa ja matalalla Taliban-joukkojen yli. Niiden lisäksi tehtiin täsmäiskuja ilmasta maahan -aseilla. Taistelutoiminnan karujen olosuhteiden pohjalta konetta alettiin muokata sopivammaksi käyttäjiensä tarpeisiin.
Libyassa Rafalet joutuivat ensimmäistä kertaa monimutkaista ilmapuolustusverkkoa ja organisoitua asevoimaa vastaan. Siellä konetyypin kyvyt operatiivisen taistelukoneena osoitettiin ensimmäistä kertaa, kun ne toimivat NATOn keihäänkärkenä lentokieltoalueen vartioinnissa, tiedustelussa ja pintamaalien tuhoamisessa.
Ensimmäisessä aallossa Libyaan lensi kuuden Rafalen osasto, jossa neljässä koneessa oli ilmataisteluaseistus ilmaherruuden varmistamiseksi ja kahdessa tiedusteluvarustus pintamaalien kuvaamiseksi. Toisessa aallossa oli kaksi Rafalea ilmasta maahan- ja omasuoja-aseistuksessa, kaksi Mirage 2000D:tä ilmasta maahan aseistuksessa ja kaksi Mirage 2000-5F:ää suojahävittäjinä. Hyökkäyksessä Rafalet tuhosivat 155 mm:n telahaupitseja Hammer-täsmäaseilla.
Libyassa käytettiin ensimmäistä kertaa Scalp-risteilyohjuksia taistelutoiminnassa. Vaikka ohjusten kantama on salaiseksi luokiteltua tietoa, on Ranskan poliittiselle johdolle toimitetuissa raporteissa mainittu ohjusten kantamaksi 400 kilometriä.
Libyassa vuonna 2011 verkostokeskeisestä sodankäynnistä tuli Rafaleillekin todellisuutta, kun kaikki operaatiossa mukana olleet koneet jakoivat reaaliaikaisesti sijainti-, polttoaine- ja aseistustietonsa NATOn Link-16:n välityksellä. Tiedon jakamisella lisättiin merkittävästi koalition taistelutehoa.
Malissa vuonna 2013 alkaneissa operaatioissa on ollut käytössä kolme tai neljä Rafalea, joilla on annettu lähi-ilmatukea, tiedusteltu, suojattu saattueita ja eristetty taistelukenttää. Rafalet lentävät pareina, jossa kummallakin koneella on eri varustus: toisella koneella on Reco-NG -tiedustelusäiliö ja toisella neljästä kuuteen GBU-12:ta tai Hammeria sekä Damocles-maalinnussäiliö.
Operaatioalueella koneet eroavat: toinen alkaa kuvata eri kohteita ja toinen jää valvomaan ja on valmiina voimankäyttöön. Koneet pysyvät yhteydessä Link-16:n välityksellä. Tšadin N’Djamenaan tukeutuvat Rafalet pystyvät kattamaan koko Sahelin alueen, Keski-Afrikan tasavallan ja Nigerian. Koska koko alue on Euroopan kokoinen, koneilla on tukenaan ilmatankkauskone, joko Ranskan C-135FR tai amerikkalaisten KC-135R.
Rafale M -version massiiviset laskutelineet ja pysäytyskoukku lisäävät koneen painoa 400 kilolla. Kuva: Dassault / S. Randé
Nykyiset ilmasta maahan -aseet
ISILiä (Daeshia) vastaan Irakissa ja Syyriassa Rafalet ovat toimineet Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien Al Dhafran tukikohdasta sekä Charles de Gaulle -lentotukialukselta.
Rafale B/C:n perusaseistukseen kuuluvat 250 kg:n (pommirunko Mk. 82) GBU-12 Paveway II, GBU-22 Paveway III ja 1000 kg:n (Mk. 84) GBU-24 Paveway III. Ensi vuonna käyttöön tulee myös 500 kg:n (Mk. 83) GBU-16. Paveway-perheen aseita käytetään Rafaleissa Damocles-maalinnussäiliön kanssa. Vaihtoehtoisesti maalin voi valaista toinen kone, FAC-lentävä ilmatulenjohtaja tai maajoukkojen JTAC-ilmatulenjohtaja.
Ranskan merivoimien Rafale M:n perusaseistus koostuu 227 kg:n BLU-111 ja BLU-126:sta sekä GBU-12 Paveway II -sarjasta asennettuna 125:n ja 250 kg:n CBEMS-pommirunkoon. Charles de Gaulle -lentotukialuksen kaksi ydinreaktoria määrittelevät, millaisia pommeja alukselle voidaan ottaa.
MBDA:n CBEMS (Corps de Bombe à Effets Multiples Sécurisé) on uusi BANG-perheen (Bombe Aéronavale de Nouvelle Génération) tulta, räjähdyksiä, putoamista ja sirpaleiden läpäisyä räjähtämättä sietävä pommirunko. Sillä on myös pitkä käyttöikä, ja se kestää lämpötilan vaihteluita, mekaanista rasitusta, painoa ja elektromagneettisia kenttiä. BLU-111 on puolestaan päällystetty paksulla FM-26-lämpösuojakerroksella ja sen täytteenä on PBXN-109, polymeeriin sidottu epäsensitiivinen räjähdysaine, joka on tukialuksella paljon vaarattomampi kuin tritonaalilla täytetty Mk. 82. BLU-126 puolestaan sisältää vähemmän räjähdysainetta kuin Mk. 82.
Hammerit
Vahvasti suojattuja maaleja vastaan Rafalen tärkein ilmasta maahan -ase on Safran Electronics & Defensen valmistama SBU-38, -54 tai -64 Hammer (Highly Agile, Modular Munition Extended Range). Nämä aseet erottavat Rafalen kilpailijoistaan. SBU-38:ssa on inertia- ja GPS-ohjaus, joilla päästään kymmenen metrin tarkkuuteen, SBU-64:ssä on inertia-, GPS- ja infrapunaohjaus, joilla päästään metrien tarkkuuteen ja SBU-54:ssä laser-, inertia- ja GPS-ohjaus, joilla osutaan jopa nopeasti liikkuviin maaleihin.
Paveway-perheen täsmäaseisiin verrattuna Hammerit voidaan rakettimoottorin ansiosta laukaista huomattavasti kauempaa ja välttää vihollisen ilmapuolustusta. Hammerin virallinen laukaisuetäisyys maalista on 15 kilometriä, jos lennetään pinnassa, ja 60 kilometriä, jos lennetään korkealla. Ase voidaan laukaista jopa 90 astetta koneen aseakselin sivuun ja aseen iskukulma voidaan valita suurimman tuhon aikaansaamiseksi. Tyypillisesti Hammer laukaistaan kahden G:n liikkeestä, jolloin aseen inertianavigointijärjestelmä saa riittävästi liike- ja G-informaatiota.
Hammer-sarjaa ollaan laajentamassa, millä minimoidaan tarvetta Paveway-perheen aseisiin. Uudessa, yksinkertaistetussa Block 4 -tuotantosarjan täsmäaseissa on uusitut siivekkeet, mutta ei enää moottoria. Viimeaikaiset operatiiviset kokemukset ovat osoittaneet, että rakettimoottoria ei aina tarvita, erityisesti lähi-ilmatukitehtävissä.
Hammereihin on tulossa datalinkki ja uusia hakupäitä muun muassa nopeasti liikkuvia maaleja vastaan. Alustavat tutkimukset raskaampien versioiden kehittämiseksi on aloitettu, jotta voitaisiin korvata laserohjatut 500-kiloiset GBU-16 Paveway II- ja 1000-kiloiset GBU-24 Paveway III -pommit.
Rafalen standardien historia
Elinkaaren jatko
Koska Ranskan asevoimat suunnittelee pitävänsä Rafalet ilma- ja merivoimiensa käytössä ainakin 2040-luvun loppuun saakka, Ranskan puolustusministeriö investoi konetyypin jatkuvaan modernisointiin ja päivityksiin. Elinkaaripäivityksessä Rafalen ohjaamo saattaa kokea lisää muutoksia tai koneeseen lisätään häiveominaisuuksia.
Safran Military Engines ei ole lisäämässä Rafalen M88-moottorin tehoa eikä moottoriin olla lisäämässä uutta korkeapaineydintä, vaikka tällaisia arveluja on esitetty. Sen sijaan valmistaja keskittyy moottorin osien kestävyyteen ja huoltojakson pidentämiseen. Moottorin teknologiaa ollaan kehittämässä miehittämättömään rynnäkkökoneeseen, ja aikanaan Rafale hyötyy tästä kehitystyöstä, mutta ei ennen elinkaaripäivitystä.
Artikkeli julkaistiin alkujaan Siivet-lehdessä, numerossa 6/2017.
Tai tutustu digilehteen!
Siivet-lehden ilmestyminen on täysin riippuvainen yhdestä ainoasta asiasta: tilaajista. Sinusta, teistä. Lehteä ei ilmestyisi eikä tätäkään juttua luettaisi verkossa, ellei lehdellä olisi meille niin tärkeitä lukijoita – tilaajia ja irtonumeroiden ostajia.
Jos et ole jo tilaaja, niin ole hyvä ja harkitse asiaa. Lehden tilaaminen onnistuu täältä: https://siivet.fi/tilaa/
