Sota Ukrainassa on osoittanut, että miehitettyjen ilma-alusten menetykset eivät ole pelkästään numeroita, vaan operatiivisesti, strategisesti ja symbolisesti merkittäviä. Huomattavaa on myös se, että merkittävä osuus tappioista voi johtua onnettomuuksista, teknisistä vioista tai oman puolen tulituksesta. Nämä saattavat muodostaa jopa viidenneksen Venäjän ilma-alusten tappioista.
Siivet 4/2025 pääkirjoitus.
Tappioina alkavat konkretisoitua ne ilma-alukset, joiden korvaaminen nopeasti on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tämä koskee erityisesti Venäjän pommikoneita, jotka eivät ole enää sarjatuotannossa ja joiden rakentamiseen sillä ei ole enää teknologisia resursseja länsimaiden pakotteiden takia. Kun tällainen lavetti tuhoutuu tai vaurioituu vakavasti, kyse ei ole vain yhden koneen menetyksestä, vaan pitkän aikajänteen kapasiteettivaikutuksesta.
Toiseksi tappiot heikentävät ilmavoimien roolia sodassa. Ilmaherruus tai ainakin ilmavoiman merkittävä rooli vaatii lavettien lisäksi huoltokeskuksia, miehistöä, koulutusta, korjausketjuja ja logistista tukea. Lavettien menetykset pakottavat käyttämään varakapasiteettia, pitkittävät huolto- ja käyttöjaksoja ja johtavat lentotoiminnan rajoittamiseen turvallisemmille alueille.
Kolmanneksi tappioilla on moraalinen ja psykologinen vaikutus. Ilmavoimat on näkyvä elementti – lentokoneen tuhoutuminen on suuri uutinen, sen kuvallinen arvo on laaja, ja se voi vaikuttaa niin asevoimien kuin kansankin taistelutahtoon.
Neljänneksi tappiot konkretisoivat sodankäynnin murrosta. Droonien ja elektronisen sodankäynnin lisäksi rooliaan ovat kasvattaneet massiiviset ohjusten ja hyökkäysdroonien iskut, jotka pakottavat keskittymään puolustuksellisiin tehtäviin. Ilmavoimien toimintaolosuhteet muuttuvat: lentokentät ovat kohteita, ilmatorjunta korostuu, huolto ja ylläpito vaikeutuvat.
Aiemmin ilmaherruus saattoi tarkoittaa suuria suoritemääriä syvälle vihollisen alueelle, mutta nyt riskit ovat suurempia ja sopeutumistarve kasvanut. Sopeutuminen näkyy hajauttamisena, operaatioiden ajoittamisessa pimeään vuorokaudenaikaan, kapeampina tehtävinä ja pitkän kantaman asejärjestelmien käytön osuuden kasvuna.
Ilma-alusten menetykset korostavat sitä, että ilmatilan hallinta ei ole automaattista ja että ilma-alukset itse, niiden tukijärjestelmät ja operatiivinen logistiikka muodostavat yhden kriittisen hermokeskuksen sodankäynnissä. Samalla ilmavoiman luonne muuttuu kohti yhä tiiviimpää ja nopeampitempoista yhteistyötä ilmatorjunnan, tiedustelun ja drooniyksiköiden kanssa.
Ukrainassa käynnissä olevan sodan osalta on hyvä pitää mielessä tietojen epävarmuus: julkiset koontilistat, avointen lähteiden tiedustelu ja viranomaisraportit sisältävät puutteita, kaksoisraportteja ja propagandaa. Todellista dataa, josta voisi tehdä täsmällisiä johtopäätöksiä, saadaan vasta vuosikymmenien päästä – jos silloinkaan.
Toivotan mielenkiintoisia lukuhetkiä vuoden viimeisen numeron parissa!
Pentti Perttula
Päätoimittaja
Eikö Siivet vielä tule? Tilaa lehti täältä!
Siivet 4/2025 pääkirjoitus.
