Koukussa (4/2018)

Hyppy DC-3 "Congo Queen" -koneesta Flygfesten-näytöksessä Dala järnassa Ruotsissa. Kuva (C) Tim Jansson / Jugg.se
Hyppy DC-3 "Congo Queen" -koneesta Flygfesten-näytöksessä Dala järnassa Ruotsissa. Kuva (C) Tim Jansson / Jugg.se

Ilmoittauduin laskuvarjohypyn alkeiskurssille Tikkakoskelle toukokuussa 1996, ja toista edeltävän laskuvarjohyppyni tein 19. kesäkuuta samana vuonna, tuolloin Mikkelin laskuvarjokerhon Cessna 172 -koneesta OH-SUN, kerhon oma C-206 kun oli telakalla tuolloin. Jäin koukkuun heti – tämä on minun lajini. Jälkeenpäin kuulin, että noin sanovat harvemmin toista hyppyä hyppäävät.

Hyppääminen ei silloinkaan ollut aivan halpa harrastus, ja matti oli usein kukkarossa hyvän hyppyviikonlopun jälkeen. Opintolainalla onnistuin rahoittamaan oman laskuvarjokaluston hankinnan, mutta päivittäinen elämä verotti harrastusbudjettia rajusti. Ostoksilla valintoja tehdessä tuli laskettua, montako laskuvarjohyppyä samalla rahalla tekisin?

Kerhoparakin seinältä kaiken muun asiaankuuluvan rekvisiitan keskeltä huomasin leikkimielisen ilmoituksen – vaihda kivitalosi makuupussiin ja ryhdy elämäntapahyppääjäksi. Asuin tuolloin vuokralla Ikaalisissa, laskeskelin hetkisen ja päätin muuttaa Jämille. Täyttäessäni maistraatille annettavaa muuttoilmoitusta kynä pysähtyi lomakkeen kohtaan “Asumismuoto”. Kun en löytänyt sopivaa vaihtoehtoa, jätin kohdan tyhjäksi. Meni muutama päivä, ja maistraatista soitettiin. Olit unohtanut täyttää sen kohdan. En unohtanut, siinä vain ei ollut oikeaa vaihtoehtoa. No missäs sinä asut? Tuolla männyn alla, taivasalla. Makuupussissa. Hetkeksi tuli hiljaista, ja sitten soittaja tarkisti kuulemansa. Kysyi vielä, entä kun tulee talvi? Minulla on hyvä makuupussi, vastasin.

Ennen auringonlaskua kävelin Jämin Soininharjulle, asettelin makuualustan männyn juurelle tai sateen uhatessa pari kilometriä kauemmas, missä kasvoi kuusia joiden oksat ulottuivat maahan asti muodostaen kohtuullisen kuivan makuupaikan rungon tyveen ? eihän minulla telttaa ollut. Joskus sateisempana aikana tuli nukuttua hyppykoneen lattialla, tai jonkin kentälle pysäköidyn alatason siiven alla, milloin missäkin.

En pitänyt väliä sillä, millaiset seinät ympärilläni nukkuessani oli tai oliko niitä lainkaan, pääasia oli unen laatu, ei puitteet. Enkä pidä vieläkään, vaikka männyn alta olenkin siirtynyt enimmäkseen sisätiloihin kahden koirani kanssa. Vailla vakituista asuntoa luki edelleen maistraatin papereissa asumismuodon kohdalla, kun alkukeväästä rupesin pohtimaan tulevaisuutta, missä olisin eläkeiän häämöttäessä?

Kaikenlaista on kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana tapahtunut, ja mitä tapahtuukaan seuraavien? Tuntuu, että aika kiitää eteenpäin yhä huimempaa vauhtia; kohta sitä istuttaisiin kiikkustuolissa Jämin lentokentän laidalla. Ilmastonmuutos ei kuitenkaan etene yhtä vauhdikkaasti, joten tuskin vielä palmun alla, siispä ainakin talviajaksi olisi päästävä neljän seinän sisään. Klikkailin etuovi.com-sivustolle ja rupesin katselemaan sanomalehtien asuntomyyntipalstoja sillä silmällä ja sillä seurauksella että elokuussa Jämijärvellä on yksi vailla vakituista asuntoa oleva ilmailija vähemmän.

Ilmailuterveisin,

Taneli Äikäs

Tilaa lehti täältähttps://siivet.fi/tilaa/

Siivet-lehden ilmailuvideoita osoitteessa www.youtube.com/user/Siivet1986

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *