Sodassa useimmat Suomen taistelukoneista ovat vaarassa koko ajan riippumatta siitä, ovatko ne ilmassa vai maassa. Venäjän kaukovaikutusaseet ulottuvat käytännössä Suomen joka kolkkaan, minkä vuoksi koneita täytyy operoida toisella tavalla kuin useimmissa Nato-maissa:
– Taistellakseen vastustajan asevaikutuksen ulottuvilla kiistetyssä ilmatilassa Suomen ilmavoimat on luonut poikkeuksellisen taisteluopin, kirjoittaa Ilmavoimien entinen komentaja kenraalimajuri evp. Juha-Pekka Keränen The Journal of the JAPCC:n numerossa 37 viime vuonna.
Siivet 2/2025 pääkirjoitus.
Kuvassa Lapin lennoston komentaja eversti Saku Joukas puhuu USAFin henkilöstölle BAANA 2024 -harjoituksessa. Kuva: US Army / Scyrrus Corregidor
Venäjän maalinosoituksen monimutkaisuuden lisäämiseksi Ilmavoimien koneet tukeutuvat
siviilikentille ja maanteille perustetuille lentokoneiden varalaskupaikoille. Sitä myös harjoitellaan koko ajan.
Ilmavoimien aiheeseen liittyvä nykyongelma ei olekaan tukeutumiskyvyssä eikä koulutuksessa, vaan hävittäjissä, ikääntyvissä, 90-luvulla hankituissa F/A-18C/D Horneteissa. Vaikka ne ovat
ketteriä voimanpesiä ja saaneet uusia kykyjä ja järjestelmiä, ne luultavasti näkyvät Venäjän tutkakuvissa heti noustuaan puidenlatvojen yläpuolelle.
Kun F-35-häivehävittäjät tulevat käyttöön, ohjaajat ovat paremmassa turvassa ilmassa. Maassa tilanne ei silti muutu, vaan hajautettua toimintaa pitää jatkaa ja harjoitella edelleen. Norjan ilmavoimat kävi Suomessa osoittamassa julkisesti, että F-35 soveltuu operointiin maantietukikohdista. Suomen ilmavoimat testasi sen jo HX-hankkeessa.
Myös Yhdysvallat on käynyt vaikuttumassa maantietukikohdista ja opettelemassa operointia niiltä F-35-hävittäjillä syyskuun alussa Baana 2024 -harjoituksessa. Yhdysvaltain Euroopan ilmavoimien komentaja kenraali James Hecker totesi harjoituksen alkupäivinä:
– Tilaisuus oppia suomalaisilta vastineiltamme lisää kykyämme sijoittaa ilmavoimaa epätavallisiin paikkoihin ja käyttää sitä sieltä, mikä heijastaa kollektiivista valmiuttamme ja ilmavoimiemme ketteryyttä.
USAF tähtää muuntautumiseen enemmän Suomen ilmavoimien kaltaiseksi – ei välttämättä
tukeakseen jotain Nato-liittolaista mahdollisessa sodassa Venäjää vastaan, vaan parantaakseen
amerikkalaislentäjien selviytyvyyttä Yhdysvaltojen mahdollisessa sodassa Kiinaa vastaan. Yhdysvaltain tukikohdat Tyynellämerellä ovat Kiinan kaukovaikutuskyvyn ulottuvilla, eli USAFilla
on sama ongelma kuin Suomenkin ilmavoimilla.
Jos vain mahdollista, yhä useammin hävittäjäjärjestelmät pitäisi suunnitella myös sitä ajatellen, mitä niille tapahtuu maassa, eikä vain sitä varten, mitä ne tekevät ilmassa. Siihen voi kuitenkin olla vielä ainakin yhden hävittäjäsukupolven mittainen matka.
Rauhallista ja turvallista kesää!
Pentti Perttula
Päätoimittaja
Eikö Siivet vielä tule? Tilaa lehti täältä!
Siivet 2/2025 pääkirjoitus.
