Mielipidekirjoitus: Venäjän aloittaessa massiivisen sotilaallisen hyökkäyksen Ukrainaan, esitettiin arvioita, että Ukrainan sotilaallinen puolustus kestää ehkä kolme päivää. Oli valtava ero Venäjän julkisuudessa hehkuttamillaan uusilla aseilla ja kyvykkyyksillä. Paperilla molempien maiden asevoimien kirjavahvuudet eivät olleet tasapainossa. Ukrainan vanhempi sotavarustus ei luvannut sille menestystä.
Niinpä venäläiset etenivät kohti Kiovaa kuin voiton paraatiin matkalla, kunnes ukrainalaisten isänmaanrakkaus ja rohkeus pysäytti marssin kaikkien hämmästykseksi.
Miten se oli mahdollista? Venäläisten puutteellinen tilannetietoisuus, suunnittelemattomuus, osaamattomuus ja huono sodan johto antoi ukrainalaisille mahdollisuuden hyökkäyksen ensiaallon pysäyttämiseen. Sen taustalla oli lännen antama sotilaallinen koulutus- ja materiaaliapua Venäjän vasta kootessa ajan kanssa hyökkäysvoimiaan.
Voidaan kysyä, pelastivatko ukrainalaiset tällä rohkeudellaan ja sotilaallisella saavutuksellaan Euroopan vielä pahemmalta? Miten diktaattori Putin olisi toiminut Euroopassa seuraavaksi, jos venäläiset kansallistunnossaan olisivat saaneet Ukrainan paraatimarssillaan haltuunsa? Mihin venäläisen geopolitiikan takaisinvaltaus olisi Euroopassa seuraavaksi kohdentunut? Tätä voimme onneksemme nyt vain aprikoida.
Havaitsimme, että eurooppalaiset maat lähtivät vitkastellen auttamaan Ukrainaa, toki panostaan koko ajan lisäten. Todellinen merkitys ja vaikutus Euroopalle oli kuitenkin Yhdysvaltojen nopealla ja suurella sotilaallisella avulla, jo kolmannen kerran Eurooppaa suojaamassa ja pelastamassa. Eurooppa ei vieläkään seiso kovin vahvoilla jaloilla. Suomenkin Nato-jäsenyys ymmärretään nyt tässä kontekstissa oikein.
Hannu Vallas, ilmailutoimittaja
